Mainos

Sodanaikaisia räjähteitä löytyy joka päivä - varo myös isoisän sotamuistoja

Eri puolilta Suomea löytyy joka päivä sodanaikaisia sotilasräjähteitä. Valtaosa niistä on yhä toimintakuntoisia ja pahimmillaan ne voivat tappaa tai vammauttaa kymmenien metrien säteellä.

Uusin uhka ovat edesmenneiden vaarien ja ukkien kätköistä löytyvät sotamuistot, joista nuori polvi ei ymmärrä mitään, vaikka ne voivat yhä olla toimintakuntoista sotatavaraa.

Vanhat, mutta toimintakuntoiset sotilasräjähteet nousivat taas otsikoihin, kun pikkupojat leikkivät viime viikolla Nastolassa löytämällään talvisodanaikaisella neuvostoliittolaisella kranaatilla. Jos se olisi räjähtänyt, sen sisältämä noin 45 grammaa räjähdettä olisi tappanut jokaisen 5-15 metrin säteellä.

– Tappamaanhan nämä sotilasräjähteet on tarkoitettu. Siksi jokaisen, joka löytää maasta tai merestä esineen, joka ei luonnostaan kuulu sinne, pitäisi epäillä ja soittaa varmuuden vuoksi yleiseen hätänumeroon 112, toteaa majuri Mika Tyry Etelä-Suomen sotilasläänin esikunnasta.

Hän lähti tänäänkin tarkistamaan Vantaalle poliisin virka-apupyyntöä mahdollisesta vanhasta sotilasräjähteestä.

Ja se Oolannin sota on yhä kauhia

Vuosisatojen aikana Suomessakin on sodittu moneen kertaan, ja Tyryn mukaan vanhimmat aselöydöt ovat 1700-luvun tykinkuulia, joita hänkin on sotilasuransa aikana korjannut talteen useita. Kriminsodankin (vuosina 1853-56) eli täällä käydyn Oolannin sodan jäljiltä löytyy vielä paljon tavaraa.

MITEN TOIMIA?

– Olemme tarkastaneet esimerkiksi myös 1860-luvulta peräisin olevan pallokranaatin, jossa oli sisällä kostunutta mustaa ruutia. Sisätiloihin siirretty kranaatti oli kuivumassa, majuri Tyry kertoo.

Musta ruuti on erittäin räjähdysherkkää ja siksi sitä käsitellään märkänä. Se aiheuttaa räjähdysmäisiä tulipaloja.

Tyryn mukaan vanhoja sotilasräjähteitä löytyy esimerkiksi koko Lapista, Kuhmosta ja Hangon seudulta.

Jäät nostavat joen pohjasta pintaan

– Meri ja sisävesistöt ovat sitten oma lukunsa. Vanhoja merimiinoja löytyy esimerkiksi ruoppausten yhteydessä. Jäät myös siirtävät niitä paikkoihin, joissa niitä ei varmuudella ollut vielä syksyllä, Tyry sanoo.

Esimerkiksi Pudasjärven Livojoella jäät nostivat säännöllisesti pohjasta pintaan saksalaisia lentopommeja, jotka sitten kulkeutuivat joen mutkakohdassa aina saman miehen mökkirantaan. Kun hän ei enää korkean ikänsä takia jaksanut käydä niitä joka kevät upottamassa uudelleen jokeen, asia tuli poliisin ja armeijan tietoon.

Joesta löytyikin useita kymmeniä lentopommeja, joita saksalaiset käyttivät myös teiden ja siltojen tuhoamiseen Lapin sodan aikana. Suomalaisten väliintulo esti kuitenkin aikeet tällä paikalla ja tämän jälkeen suomalaiset itse upottivat lentopommit Livojokeen.

Kemia voi yllättää

– Vanhaa sotamateriaalia käsiteltäessä pitää ottaa huomioon myös se, että osa materiaalista saattaa herkistyä ajan mittaan ja osa aineista reagoi arvaamattomasti. Käytetyt aineet ovat voineet myös muodostaa yhdessä uusia aineita. Tätäkin kemiaa meidän purkajien pitää miettiä, Tyry valottaa.

Uusi vaara ovat edesmenneiden veteraanien jäämistöt.

– Perinnetieto on kadonnut tai muuttunut, eikä nuori polvi tiedä vaarin varastoista löytyvistä sotamuistoista mitään. Tällaisia tulee paljon, 2-3 viikossa, Tyry kertoo työstään.

Niin sanottujen vaaran vuosien tai kansalaissodan jälkeisistä ase- ja ammuskätkölöydöistä Tyry ei halua laajemmin puhua, koska ne kiinnostavat erittäin paljon myös aseharrastajia ja mahdollisen kätkön löytyminen olisi kilpajuoksua.

– Aselöytöjä tulee enää harvoin, mutta isompia patruuna- ja räjähdekätköjä paljastuu silloin tällöin, majuri Mika Tyry sanoo.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.