Mainos

Suomenlahden rannikoiden happitilanne parantunut

Suomenlahden rannikoiden tila on selvästi parantunut viime vuodesta. Puolet tutkimusalus Muikun 30:stä havaintopaikasta luokiteltiin hyvähappisiksi. Tätä paremmassa kunnossa pohjat ovat olleet edellisen kerran kahdeksan vuotta sitten. Vielä kaksi vuotta sitten samoista havaintopaikoista yli 80 prosenttia oli hapettomia.

- Nyt on tapahtunut monen huonon vuoden jälkeen selkeä hyppäys parempaan suuntaan, kertoo Muikun matkanjohtaja limnologi Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta.

Rannikoiden kohentunut tilanne on suotuisien sääolojen ansiota. Jäättömän talven ansiosta rannikon läheiset vesimassat sekoittuivat tehokkaasti ja hapellista vettä pääsi myös pohjille. Tulevat sääolot ratkaisevat, pysyykö happitilanne hyvänä pidempään. Jotta muutos parempaan olisi pysyvä, tarvitaan uusia päästövähennyksiä.

- Jos Pietarin päästöjä saadaan vähennettyä suunnitelmien mukaisesti ja omakin kuormituksemme vielä pienenee, niin ehkä suunta parempaan olisi jatkossa pysyvämpikin, arvioi Seppo Knuuttila.

Suomenlahden pohjien happitilanne parani erityisesti ulkosaaristossa. Sisäsaaristossa happitilanne on pysynyt heikkona.

Pohjaeläimistö elpynyt Suomenlahdella

Pohjien parantunut happitilanne näkyy myös pohjaeläinyhteisöjen tilassa. Suomenlahdella Muikun 51 havaintopaikasta täysin vailla pohjaeläimistöä oli vain 12 paikkaa. Vielä viime vuonna 54 paikasta 31:sta puuttui pohjaeläimistö. Tulos on paras sen jälkeen, kun pohjaeläinyhteisöjen seuranta vuonna 2001 aloitettiin.

Saaristomeren eteläosan pohjien tila oli huomattavasti parempi kuin Suomenlahden. Hapettomia paikkoja löytyi matkan aikana vain kolme. Myös pohjaeläimiä oli valtaosalla havaintopaikoista runsaasti ja yhteisöt ovat monipuolisia.

Tutkimusalus Arandan tulokset eivät olleet yhtä myönteisiä. Läntisen Suomenlahden syvänteiden happitilanne on huonontunut ja paikoitellen esiintyy rikkivetyä. Tilanne ei kuitenkaan ole yhtä huono kuin elokuussa 2006, jolloin Suomenlahden happitilanne oli ennätyksellisen huono.

Amerikankampamaneetit vähentyneet selvästi

Arandan ja Muikun elokuun seurantamatkoilla amerikankampamaneetteja löydettiin Suomenlahdelta, Saaristomeren eteläosasta ja varsinaisen Itämeren pohjoisosista hyvin alhaisina tiheyksinä. Suomenlahdelta lajia ei löydetty lainkaan rannikon läheisiltä havaintopaikoilta. Suurimmat tiheydet olivat edelleen Ahvenanmeren syvänteessä sekä Selkämeren pohjoisosassa, mutta myös näillä alueilla yksilömäärät olivat laskeneet yli 50 prosenttia kesäkuusta. Väheneminen voi johtua lisääntymiskierron vaiheesta tai siitä etteivät amerikankampamaneetit selviäkään Itämeren ankarissa oloissa.

- Voidaan tällä hetkellä huokaista helpotuksesta. Näissä määrissä ja paikoissa, joissa maneetti esiintyy, se ei muodosta minkäänlaista uhkaa Itämeren kalakannoille ja ekosysteemille, uskoo Seppo Knuuttila.

Tulokaslajit valtaavat tilaa

Arandan ja Muikun tutkijat havaitsivat, että vaikka tulokaslaji amerikankampamaanetilla menee nyt huonosti, monet muut tulokaslajit valtaavat tehokkaasti tilaa Itämerellä. Tulokasvesikirppu Evande anonyxia on runsaasti Suomenlahdella, yleisesti Itämeren pohjoisosissa ja sitä tavattiin myös Selkämerellä. Tulokas muistuttaa Itämeressä esiintyvää Evadne nordmannii -vesikirppua. Tämä laji on viime vuosina hieman vähentynyt, joten lähivuosina nähdään, syrjäyttääkö uusi vesikirppulaji vanhan.

Myös monisukaismato amerikanmonisukasjalkainen Marenzelleria on levinnyt nopeasti. Se on asettunut monille Suomenlahden vähähappisille pohjille, joissa ei aiemmin ole esiintynyt mitään pohjaeläimiä. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei tästä tulokaslajista olisi mitään haittaa muille lajeille.

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.