Mainos

Surmajärvi ja Mestauskallio – kylmääviä tarinoita paikannimien takaa

Suomen monimiljoonainen paikannimistö on ehtymätön tarinoiden ja huumorin lähde. Niistä löytyy myös elämän karvaampi puoli, kuolema.

Entisinä aikoina kuolema, tuoni tai surma oli läsnä joka kiven takana, metsien siimeksissä ja järvien tummien pintojen alla.

Neuvostoliitolle 1944 menetetyssä Karjalassa oli Kuolemajärven kunta. Kannakselaisen kunnan nimen sanotaan liittyvän kirjakielemme isään ja Turun piispaan Mikael Agricolaan. Hän menehtyi paikkakunnalla 1557 paluumatkalla rauhanneuvotteluista, mistäpä muualta kuin Moskovasta. Kuolemajärviä löytyy toki muualtakin, esimerkiksi Jämsässä Himoksella on pieni Kuolemajärvi.

Hauta-johteisten suku- ja kadunnimien lisäksi Suomessa on myös Hauta-nimisiä paikkoja - ainakin kymmenen.

Tuonela hautausmaalla

Tuonela on inspiroinut taiteilijoita ja säveltäjiä Akseli Gallen-Kallelasta ja säveltäjämestari Jean Sibeliuksesta progemetalliyhtye Amorphikseen. Jo muinaissuomalaiset puhuivat Tuonelasta, kuolleiden valtakunnasta.

Ei olekaan ihme, että Tuonela on löytänyt nimensä muun muassa katujennimiin. Tuonelankuja johtaa ortodoksien Pyhän Nikolauksen seurakunnan kirkkoon Helsingin Hietaniemessä, mistä löytyy maan tunnetuin hautausmaa.

Raahesta löytyy kaupunginosa nimeltä Mestauskallio. Kylmäävään nimeen liittyy tarina Suuren Pohjan sodan (1700-1721) venäläismiehityksen aikaiseen isovihaan. Kerrotaan että raahelaisneito olisi rakastunut palavasti valloitusarmeijan sotilaaseen. Ja selvähän se, että seurauksena oli julma kohtalo, naisrukan mestaus. Loimaalta puolestaan löytyy Mestauslammikko.

Ufojen ja kummitusten Surmajärvi

Helvetinjärven kansallispuistossa on Helvetinkolu. Jyrkkä rotko oli nähtävyys jo 1800-luvulla.

Tuoni saapuu jokaisen kohdalle. Niinpä se löytyy paikannimistä eri puolilla maata, kuten Surma-aho Evijärvellä.

Pudasjärvellä on Surmajärvi, tai siis virallisesti Virsulampi, joka on modernissa kansanperinteessä saanut nimekseen Surmajärvi.

Synkkiä tarinoita tämänkin kutsumanimen takaa löytyy. Lampeen on joko hukuttu tai hukutettu, milloin lentävien lautasten, erilaisten rituaalien tai kummitusten käsissä. Uuden paikannimen taustalla ovat 2000-luvun tarinoijat, larppaajat. 

Mitä karmivampi tarina, sitä varmemmin iho nousee kananlihalle juttuja kuunnellessa iltanuotiolla tai läheisellä leirikämpällä, jonka lähellä olevaan erääseen kuuseen on joskus hirttäytynyt mies.  

Kalmankaltio sijaitsee Lapissa Lemmenjoen kansallispuiston lähettyvillä ja se on etenkin retkeilijöille ja kalastajille tuttu kohde.

Oulun seudulla puolestaan sijaitsee paikka nimeltä Kuolio. Myös Kuusamon alueella sijaitsee kylä nimeltä Kuolio.

On myös paikannimiä, joiden nimi kuvastaa synkkiä elämänkohtaloita. Tässä esimerkki Keski-Suomesta.

Korpilahdella on Surkeenjärvi. Kansanperinteen mukaan järvi sai nimensä sekin isovihan aikana. Kerrotaan, että tuolloin tsaarin sotilaat olisivat hukuttaneet järveen läheisen Jämsän kappalaisen, joka oli paennut alueelle kirkon arvoesineitä mukanaan. Kappalaisen uskotaan piilottaneen kirkollisesineet, ja niiden sanotaan olevan yhä kätkössään.  

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.