Mainos

Suuryritykset ovat kaikista pahimpia veronvälttelijöitä – näin se tapahtuu

Monikansallisten yritysten verovälttelyn seurauksena menetetään maailmassa miljardeja euroja joka vuosi. Ulkoministeriössä ollaan toiveikkaita uudesta ohjelmasta, jolla veronkiertoa yritetään karsia.

Erityisesti monikansallisilla yrityksillä, joilla on toimintaa useissa eri maissa, on mahdollisuus hyödyntää kansainvälisen talouden eri verokäytäntöjä ja -kantoja. Verojen välttely on ongelma kaikkialla maailmassa.

– Samalla tavalla Afrikassa tai Suomessa pienet ja keskisuuret yritykset, joilla ei ole kansainvälistä kauppaa, kantavat siis suuremman verotaakan kuin kansainväliset yritykset, selittää Hanna Rinkineva, ulkoasiainministeriön johtava asiantuntija.

Nyt verovälttelyä yritetään jälleen suitsia. Rinkineva oli yhtenä päähahmoista ulkoasiainministeriön uudessa Verotus ja kehitys toimintaohjelmassa, jossa linjataan tavoitteet ja keinot kansainvälisen veropakoilun ehkäisemiseksi ja kehitysmaiden veronkannon tukemiseksi.

– Olen toiveikas tästä ohjelmasta, koska nämä samat ratkaisut auttavat sekä kehitys- että teollisuusmaita. Jos sääntöjä saadaan aikaiseksi, hyötyvät lopulta kaikki, sanoo Rinkineva.

Verotus ja kehitys -toimintaohjelma

Ulkoministeriön toimintaohjelma, jossa Suomi linjaa sen, miten se työskentelee kehitysmaiden veropohjan vahvistamiseksi.

Toimintaohjelmassa muun muassa uudistetaan kansainvälisiä verosääntöjä: ensi vuonna tulee voimaan automaattinen verotietojen vaihto 50 maan välillä. Se helpottaa veropakoilun tutkimista. Lisäksi tuetaan verotarkastajien toimintaa ja koulutusta kehitysmaissa.

Veronkierron menetykset lasketaan sadoissa tai tuhansissa miljoonissa

Suomalaisen Kepa-järjestön raportin mukaan EU-maat menettävät veropaon, eli veronkierron ja -välttelyn sekä harmaan talouden, seurauksena jopa biljoonan (1 000 000 000 000 euroa) vuosittain.

Suomen osalta ei ole tietoa yritysten verosuunnittelun kustannuksista, mutta yksityishenkilöiden jättämää lovea sen sijaan on arvioitu. Vuonna 2008 tässä arveltiin menetettävän 500–800 miljoonaa euroa vuosittain.

Kehitysmaiden osalta tilanne näyttää vielä kurjemmalta. Jos veronkiertoa ei olisi, voitaisiin itseasiassa kehitysapu lopettaa maailmasta, sillä veronkierron ja laittoman pääomapaon kautta kehitysmaat menettävät moninkertaisen summan rahaa: Kepan arvion mukaan 670–890 miljardia euroa joka vuosi. 

Mikä on veroparatiisi?

Veroparatiiseille ei ole yksiselitteistä määritelmää. Perinteisesti veroparatiiseina on pidetty maita tai alueita, joissa on alhainen tai olematon verotus, jotka kieltäytyvät kansainvälisestä verotietojen vaihdosta, joissa vallitsee tiukka pankkisalaisuus ja jotka eivät edellytä alueellaan toimivilta yrityksiltä varsinaista tuotannollista toimintaa. Lähde: Kepa ry

Verojen välttelyn, aggressiivisen verosuunnittelun ja suoranaisen veronkierron täysin tarkkoja kustannuksia on tällä hetkellä kuitenkin mahdotonta tietää, juuri ilmiön luonteen vuoksi.

Kepan mukaan pahimpia veronvälttelijöitä ovat monikansalliset yritykset.

Monikansallisilla yrityksillä useita mahdollisuuksia veronkiertoon

Kansainväliset suuryritykset käyttävät useita eri keinoja verotaakkansa minimoimiseksi, ja näitä keinoja voidaan jaotella kolmeen ryhmään: Veronkierto on aina laitonta. Aggressiivinen verosuunnittelu tai veropakoilu on taas laillista, mutta lain hengen vastaista. Verosuunnittelu sen sijaan on laillista toimintaa.

Kepan mukaan aggressiivista verosuunnittelua on esimerkiksi se, että yritys sijoittaa toiseen maahan kolmannen maan kautta. Esimerkiksi monet Afrikan valtioihin menevät investoinnit tehdään Mauritiuksella sijaitsevan rahaston tai yrityksen kautta, koska sieltä tulevia rahavirtoja verotetaan kohdemaassa keskivertoa alemmalla prosentilla.

Jotkut veroparatiisit erikoistuvat rahavirtojen ohjailuun holding-yritysten avulla. Monet yritykset perustavat näihin maihin holding-yhtiöitä, jotka eivät käytännössä tee mitään muuta kuin omistavat vaikkapa yrityksen patentteja tai muita tytäryhtiöitä. Koska omistava yhtiö sijaitsee (matalan verotuksen tai tiukan salailun) veroparatiisissa, voidaan muista maista ohjata rahavirrat sinne.

Rahaa voidaan siirtää monikansallisen yrityksen sisällä maasta toiseen myös sisäisten ostojen avulla. Tätä kutsutaan siirtohinnoitteluksi: esimerkiksi konsernin sisäisissä, mutta tytäryhtiöiden välisissä ostoissa hintoja nostetaan tai lasketaan niin paljon, että kaupan kulut maksimoidaan korkean verotuksen maissa – siellä, missä korkean veroprosentin takia ei kannata tehdä voittoa. Siirtohinnoittelua voi tapahtua sekä itsenäisten yhtiöiden että sisaryhtiöiden välillä.

Myös laina- ja korkokikkailulla voidaan minimoida yrityksen verot. Samoin kuin konsernin sisäisillä ostoilla, voidaan konsernin sisäisillä lainoilla imuroida keinotekoisesti tuotot korkean verotuksen maista veroparatiisiin. Useimmissa maissa ulkomailta otetun lainan korkokustannukset ovat verovähennyskelpoisia.

Konsernin veroparatiisissa sijaitseva tytäryhtiö voi esimerkiksi lainata rahaa korkean verotuksen maassa sijaitsevalle toiselle tytäryhtiölle. Tällä lainalla on kuitenkin todella korkea korko, jota maksaessa korkean verotuksen maan yhtiön tuotot hupenevat. Näin korkean verotuksen maassa ei voittoja näy, vaan ne maksettiin verovapaasti veroparatiisimaahan.

Monilla suomalaisilla yrityksillä on toimintaa veroparatiisimaissa. Esimerkiksi Neste Oililla on kahdeksan tytäryhtiötä, jotka on rekisteröity veroparatiisiin, kuten Sveitsiin. Asia selviää Finnwatchin vuoden 2015 raportista. Nesteen enemmistöomistaja on Suomen valtio 50,1 prosentin osuudella.

Juttua muokattu 29.8. kello 8:16: Lisätty veropaon viittaavan myös harmaaseen talouteen. Lisäksi tarkennettu, että kehitysmaat menettävät sekä veronkierron että laittoman pääomapaon seurauksena 670–890 miljardia euroa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.