Mainos

Tällainen on vanhustenhoidon karu arki tilastojen takana

Tänään julkistetut tilastot kertovat, että edelleen kymmenessä prosentissa vanhustenhoitoyksiköistä on liian vähän hoitohenkilökuntaa. Ja vaikka luvut keskiarvojen tasolla olisivat mitoituksen mukaisia, todellisuus on jotain aivan muuta.

Käytännössä hoitajaa kohden on usein hoidettavia kuusi tai enemmän, vaikka heitä virallisesti olisi kaksi.

MTV Uutiset kävi viime tammikuussa Kaarinassa, jossa Värttinän palvelutalossa oltiin hoitajamitoituksen alarajalla. Tilanne ei Värttinässä tai muissa Kaarinan Palvelutalojen yksiköissä ole muuttunut. Niukkuuden rajoilla mennään, vaikka virallisesti mitoitus olisi kunnossakin.

Hoitajaa kohti parhaimmillaankin kuusi hoidettavaa

Esimerkiksi Hovirinnan palvelukeskuksessa, jossa asuu sekä tehostetun että tavallisen palveluasumisen asiakkaita, on aamuvuorossa hoitajia paikalla 0,17 hoidettavaa kohti.

Palvelutalo Värttinässä luku on 0,14. Hoidettavia on siis oikeassa elämässä jokaisella hoitajalla aamuvuorossa kuusi tai seitsemän  - iltaisin ja öisin vieläkin enemmän.

Tehostetussa palveluasumisessa hoidettavia saisi olla hoitajaa kohti kaksi ja tavallisessa palveluasumisessa kolme. Näin sanoo virallinen mitoitus, jossa lasketaan kokonaisuuksia eikä todellisten työvuorojen tilannetta.

– Lasketaan niin tai näin, niin välittömään hoitotyöhön suuntautuu liian vähän hoitajien työpanosta, sanoo toimitusjohtaja Minna Nieminen Kaarinan Palvelutalot Oy:stä, joka on kaupungin kokonaan omistama yhtiö.

– Täytyy myös pitää mielessä, että hoitajilla on vapaapäivät, jotka pienentävät todellista mitoitusta.

Asukkaille annettavasta ajasta joudutaan tinkimään

Kaarinan Palvelutaloilla on useita yksiköitä. Niiden toimiluvan ehtona on riittävä mitoitus. Se toteutuu periaatteessa, mutta käytännössä niukkuutta on.

Aina kun osa henkilöstöstä on koulutuksessa tai kokouksessa, mennään selviämisrajoille.

– Toimiluvan määrittelemä hoitajamitoitus on niin pieni, että ollaan kieltämättä vähän pulassa. 

Tällöin priorisoidaan tehtäviä, että saadaan hoidettua asukkaat edes minimitasolla. Ja tingitään asukkaalle annettavasta ajasta. Hoitamisen lisäksi asukkaat tarvitsevat läsnäoloa.

–Se läsnäolo on valitettavasti se, mistä joudutaan tinkimään.

Sijaisiakaan ei saada aina. Silloin henkilökunta joustaa.

– Saattaa olla, että työntekijä tulee aamulla seitsemäksi ja työvuoro päättyy illalla puoli kymmenen aikaan.

”Kyllä se rahasta on kiinni”

Jos mitoitukset olisivat minimitasoa korkeampia, hoitotyö olisi enemmän asukasta lähellä olevaa ja kokonaisvaltaisempaa, sanoo Nieminen.

Vanhustenhoito voisi lähteä enemmän asukkaiden tarpeista, jotka ovat muutakin kuin perushoito. Hoidon laatu, mutta myös työntekijöiden tyytyväisyys nousisi.

Hän ei kuitenkaan usko, että jos hoitajamitoituksesta säädettäisiin laki, tilanne ratkaisevasti paranisi.

– Se ei kuitenkaan vastaisi sitä, mikä on tarkoitus.

Niemisen mukaan kyse on ennen kaikkea rahasta.

– Raha on se, joka näitä määrittää. En tietenkään tarkoita sitä, että vanhuspalveluille tai yleensä sosiaali- ja terveydenhuollolle pitäisi kaikki raha antaa. Päättäjät ovat vaikeassa tilanteessa. He joutuvat taiteilemaan kuntatalouden vähien rahojen kanssa. Tarvitsijoita on paljon.

Paraneeko tilanne ensi vuonnakaan?

–Tietysti toivomme, että ensi vuonna saisimme lisäresursseja, mutta se ei tässä kuntataloudellisessa tilanteessa näytä kovin todennäköiseltä.  

Vuoden alusta Kaarinan Palvelutalojen palvelutuotanto siirtyy kaupungin omaksi tuotannoksi.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.