Mainos

Tällaista on viljelijän märkä arki Jalasjärvellä – hehtaareittain vehnää hukkaan

Jalasjärveläisviljelijä Kyösti Marttilalla on riittänyt hämmästeltävää viimeisen parin vuoden viljelykeleissä. Kahden sateisen kesän jälkeen suurin yllätys oli vielä edessä, kun syystulva pilasi tiluksilta kymmeniä hehtaareja vehnää.

– Yli 20 vuotta olen täällä viljellyt, eikä ikänä ole ollut tällaisia syystulvia. Näillä lakeuksilla on kuitenkin tulvihin totuttu.

Vastaavan näyn Marttila muistaa kokeneensa 13-vuotiaana kloppina huhtikuussa 1984, jolloin Pohjanmaata koetteli suuri kevättulva.

Ennenkuulumattomia kelejä on pitänyt jo pitkään. Marttilan arvion mukaan Etelä-Pohjanmaalla on satanut yli kahden vuoden vedet puolessatoista vuodessa. Märkää kesää ja syksyä seurasi niin laiha talvi, ettei maa ehtinyt edes routaan. Tämä teki kevään kylvöistä märkää rämpimistä. Tämän syksyn puintiaikaa venytti entisestään kehno kesä, jonka aikana maa ei ehtinyt kuivua käytännössä lainkaan ja kesän lämpösummatavoitteista jäätiin kauas.

– Jo heinäkuussa 20 hehtaaria (viljaa) laitettiin totaalituhoon, ja osatuhoja oli toisella samankokoisella alueella, Marttila summaa.

Jotain tarttis tehrä

Marttilan mukaan koko alan olisi varauduttava aiempaa paremmin siihen, että tulvat vaivaavat muulloinkin kuin keväisin.

– Täällä ei olla uskottu ja tiedetty, että tälle asialle tarvitsisi tehdä kauheasti. Mutta uusia konsteja taidetaan nyt tarvita.

Asiat eivät hoidu hetkessä. Tulvasuojeluasioista päätetään kunnissa pitkän kaavan mukaan. Lisäksi myös Jalasjärven valtuustossa voi istua kuun lopun vaalien jälkeen liuta uutta väkeä, mikä hidastanee päätöksentekoa entisestään.

Marttila ehdottaa vesien parempaa rajoittamista esimerkiksi metsien ojituksilla Jalasjärven yläjuoksulta, jossa satoi nyt parisataa milliä muutamassa vuorokaudessa. Sen suuruisia vesimassoja ei olisi ennakoimallakaan estetty.

– Penkereitä, pumppauskaivoja ja sulkuventtiilejä pitäisi tehdä jo etukäteen, mutten ollaan puilla paljailla tulvavesien tullessa.

Kulujakin suurempi harmitus

Marttilalla on yhä saamatta vakuutuskorvaukset heinäkuunkin tulvatuhoista. Tulvista aiheutuneiden kulujen sijaan Marttilaa harmittaa enemmän se, että syksyllä vesimassojen alle jäi puintivalmista laadukasta kevätvehnää.

Arviot jo pelkän menetetyn viljan arvosta liikkuvat kymmenissä tuhansissa euroissa. Tähän päälle on ynnättävä vuoden aikana tehdyt panostukset lannoitukseen ja kasvien suojeluun sekä yli kaksinkertaistuneet kuivauskustannukset.

– Viljelijöiden on pakko etsiä mahdollisimman satoisia ja tuottavia kasvilajeja, ja yleensähän se on sitä satoisampi, mitä myöhäisempi, pidemmän kasvuajan vaativa kasvi. Nyt pitää miettiä lajike- ja kasvilajivalintoja. Uskon, että tällä alueella ensi keväänä varhaiset ohrat käy kaupan siemenkauppiailla, sellainen tuntuma vähän on.

Marttilalla on 400 hehtaarin tilalta vielä viidennes puimatta, tosin puolet niistä on veden peitossa.

– Kyllä tämä koettelee kärsivällisyyttä, mutta siihen on tässä ammatissa ollut pakko oppia, ilmojen armoilla ollaan. Se mikä on veden alla, se sinne siunataan.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.