Mainos

Talvisodan joulusaarna: Älkää peljätkö kuolemaa

Myös talvisodan eturintamalla yritettiin hiljentyä jouluun vuonna 1939. Pastori L.A.Paunu piti joulusaarnan etulinjan korsussa Sakkolan Haparaisissa.

Seuraavana aamuna puna-armeija hyökkäsi Sakkolassa yli Taipaleenjoen ja valtasi sillanpääaseman juuri puhetta kuulemassa olleen JR29:n 3.pataljoonan lohkolla. Koko rintamaa uhkasi murtuminen ja suomalaiset joutuivat tuhoamaan sillanpääaseman hinnalla millä hyvänsä. Suomalaisia kaatui vastahyökkäyksessä noin 200, venäläisiä 2000.

Pastori Paunu korosti saarnassaan, että pelko on epäluottamuslause Jumalalle.

Rakkaat veljet!

Varmaan muistuvat mieleemme tuttua jouluvirttä ja jouluevankeliumia kuunnellessamme koti ja entiset joulut. Tänään olemme saaneet kotoa omat joulupakettimme rakkaine kirjeineen ja lahjoineen. On ollut herttaista huomata, että kotiväki muistaa meitä. Olemme tunteneet, että rakkauden siteet käyvät kotoa tänne ja täältä kotiin.

Rakkauden siteet myös yhdistävät meitä elävään Jumalaan. Tänä jouluna sen ehkä huomaamme selvemmin kuin ennen. Karu jouluaattomme täällä maanalaisessa korsussamme on Jumalan lahja tämäkin. Täällä on joulunvietolta riisuttu pois kaikki ihmiskunnia ja koreus, kaikki se, mikä entisinä rauhan jouluina veti mielemme pois juhlan varsinaisesta sisällyksestä. Täällä me istumme pahnoilla suuressa ahtaudessa, ympäristössä, jota ei helposti korista juhla-asuiseksi. Hajalle ammutut talot ja kranaattien pirstomat puut muistuttavat meitä pahan tahdon joulusta, jonka vihollinen on meille valmistanut. Kuitenkin juuri tässä ympäristössä ja näissä oloissa joulun evankeliumi voi tulla meille läheiseksi ja rakkaaksi. Kun loistavan korea kehys ei vedä huomiota puoleensa niin kuin tavallisina joulujuhlina, me näemme varsinaisen joulun ihmeen oikeassa valossaan. Joulu on sittenkin hyvän tahdon juhla: Jumala rakasti meitä niin paljon, että hän salli poikansa syntyä Vapahtajaksemme.

Tänä jouluna Jumala meille erityisesti julistuttaa: ”Älkää peljätkö!” – Eikö olekin tarpeellinen tuo sanoma! Pelko, kuolemanpelko on tuttu monelle. Joskus siitä voi olla vakavaa haittaa taistelutehtävän suorituksessa. Mitä pelko sitten on? Se on väärä asenne Jumalan edessä, se on epäluottamuslause Jumalalle. Pelko on pahan omantunnon hedelmä. Ihmisellä on sisäinen tunto siitä, että hän ei ole valmis astumaan iankaikkisen Jumalan eteen. On tunto siitä, että Jumala ei voi olla minulle armollinen, vaan että Jumalan täytyy hyljätä minut, koska minäkin on hyljännyt hänet.

Nytpä joulun evankeliumi meille vaarojen keskellä oleville sanoo: ”Älkää peljätkö!” Meidän ei tarvitse peljätä siitä syystä, että vanhurskaan Jumalan Poika on syntynyt meidän Vapahtajaksemme. Vapahtaja, Jeesus Kristus, ottaa pois pelon. Sillä hän osoittaa meille, että Jumala on hyvä isä, joka antaa synnit anteeksi. Jeesus takaa, että meille ei tapahdu tekojemme mukaan, kun nöyrrymme Jumalan edessä tuhlaajapojan paikalle. Tehdyt synnit eivät enää vedä Jumalan vihaa meidän päällemme, sillä Jeesus on kuollut sitä varten, että saisimme elää. Synnin rangaistus, kuolema, kohtasi viattoman Jeesuksen. Sentähden ne ovat vapaita, jotka ovat elämäänsä kätkeneet Kristukseen. Vapahtaja vastaa heistä. He eivät enää pelkää kuolemaakaan. Vain syntiä he pelkäävät ja yrittävät sitä karttaa.

Tulkoon siksi tänä jouluna meille rakkaaksi enkelin sana: ”Älkää peljätkö, sillä minä ilmoitan teille suuren ilon – teille on tänään syntynyt Vapahtaja.” Siinä on paras joululahjamme, ainoa todellinen joulun lahja.

L.A.Paunu

rykmentin pastori

julkaistu teoksessa Risti rintamalla (1940)

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.