Mainos

Tietokirjailijan kannanotto kärjistyvään keskusteluun: "Historia kulkee eteenpäin vastakohtien kautta"

Keskustelu tuppaa Suomessa kärjistymään aiheesta kuin aiheesta puolesta ja vastaan. Väittelijät kaivautuvat syvälle poteroihinsa ja heittelevät argumentteja suojistaan. Historioitsijan mielessä yhteiskunnallisessa keskustelun tavassa ei ole mitään uutta.

Heikkohermoisimmat näkevät yhteiskunnallisessa keskustelussa vaaran merkkejä. Tulkitsevat historiaa ja vetävät nopeasti johtopäätöksiä, elämme murroksen aikaa.

Pian jossain tapahtuu jotain kohtalokasta. Mutta niin on ollut aina, sanoo tietokirjailija ja historioitsija Teemu Keskisarja.

– En tiedä yhtään aikakautta, joka ei olisi ollut kummallisen murroksen aikaa. Vai oliko 1990-luku jotenkin seesteisen tasaisen junnaamisen aikaa, tai oliko 60-70-luku sellaista tai 1930, 1940-luku tai 1800-luku. Aika pirulainen on sellainen, että se vyöryy, jyrää eteenpäin. Välillä hiljempaa välillä lujempaa. Mutta ei nyt mikään poikkeuksellinen murroskausi ole meneillään. Ei ainakaan poikkeuksellisen voimakas, hän sanoo.

Niin, 90-luvulla koimme pankkikriisin ja sitä seuranneen puolen miljoonan ihmisen työttömyyden.

– Muistelepa sitä, että 60-70-luvuilla melkein puolet suomalaisista muutti maalta kaupunkiin tai Ruotsiin, muistuttaa Keskisarja.

Eli turvapaikanhakijoiden tulo Suomeen on vielä aika pientä, sillä Suomen sisäiset muuttoliikkeet ovat olleet paljon suurempia. Sota-ajan jälkeen Suomessa sijoitettiin satoja tuhansia Karjalasta saapuneita, mutta Suomesta myös lähdettiin, kaikkiaan muutama satatuhatta suomalaista Ruotsiin.

– Toimittajankin pitäisi laittaa asioita mittasuhteisiin pidemmällä aikavälillä kuin muutaman vuoden tai muutaman kuukauden aikavälillä. En näe mitään poikkeuksellisia maailmanlopun merkkejä tässä päivässä, rauhoittelee Keskisarja.

Sitten hän kuitenkin lisää, että on parempi varautua pahimpaan kuin parhaimpaan vaihtoehtoon. Turvattomuuden tunne on lisääntynyt, mutta tilastolliset faktat osoittavat toista.

– Väkivalta on tilastollisesti Suomessa kaikkien aikojen ennätysalhaisella tasolla. Ja henkirikosten määrä on vähentynyt tasolle, joka ällistyttäisi sadan vuoden takaisia maamiehiämme, sanoo Keskisarja.

Katupartiot saivat Härmän häjyt kuriin

Entäpä sitten ne katupartiot, niistä nyt ainakin tulee 30-luvun natsiliikkeen nousu mieleen. Keskisarjalle mieleen tulee kuitenkin ihan muuta. Hän sanoo, että katupartioilla on ollut aikoinaan Suomessa kunniakas historia.

– Kyläyhdistysten ja poliittisesti moni-ilmeisten katupartioiden läsnäoloa ei voi historioitsija pitää yhtään kielteisenä ilmiönä. Esimerkiksi 1800-luvun Pohjanmaalla katupartioilla tai kylänraittipartioilla oli iso osuus siinä, että Härmän Häjyt saatiin kuriin, sanoo Keskisarja.

Mutta Odinin sotureista hän myöntää tietävänsä liian vähän.

– Se on joku koomillisen huvittavaniminen järjestö, joka sitä harjoittaa. En usko, että siitä voi mitään myönteistä voi koitua Tampereen tai Joensuun katujen turvallisuudelle, joskaan en usko, että siitä kovin suurta haittaakaan on, sanoo Keskisarja. Ja jos jotain tapahtuisi, luottaa Keskisarja siihen, että Suomen poliisi tutkii ja oikeuslaitos rankaisee.

”Poliittista terroria yllättävän vähän”

Kaiken kaikkiaan Keskisarja on sitä mieltä, että elämme seesteisiä aikoja. Esimerkiksi poliittista terroria ei ole, vaikka se ei ole Suomessakaan tuntematon ilmiö. 

– Poliittinen terrori on aika ajaton ilmiö. Oikeastaan ihmeellistä, ettei tänä päivänä tapahdu sitä enempää. Kyllä ihmisiä v*tutaa tänään yhtä voimakkaasti kuin 1918 tai 1905, jolloin poliittinen terrori oli tähänastisessa huipussaan, sanoo Keskisarja.

Turvapaikkakeskustelu jakaakin kanssa poikkeuksellisen voimakkaasti. Keskisarjan mukaan jopa voimakkaammin kuin vuosina 1917-1918 päivän polttavissa kysymyksissä.

– Monikultturistien ja maahanmuuttokriitikoiden aatteet voivat olla kauempana toisistaan kuin punaisten ja valkoisten aatteet vuonna 1918. Siihen nähden väkivaltaa ja välikohtauksia sattuu ihmeen vähän. Vuonna 1918 punaiset ja valkoiset olivat aika monista asioita samaa mieltä. Monet halusivat Suomen itsenäisyyttä ja suomalaisille leipää ja oikeutta, sanoo Keskisarja.

Mielipiteiden jakautuminen normaalia

Hänen mielestään mielipiteiden jakautuminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin yksimielisyys.

– Kansakuntahan olisi ihan mielisairas tai luonnottoman rauhallinen jos se olisi täysin yksimielinen maahanmuutosta, siis yksimielinen suuntaan tai toiseen, huomauttaa Keskisarja.

Tärkeintä on se, että historiasta opitaan, miten ei tulisi toimia.

– Historia kulkee eteenpäin vastakohtien kautta. Olennaista on se, että nämä erilaiset vastapuolet pidättäytyisivät väkivallasta toisiansa kohtaan, sanoo Keskisarja.

Mielipide-erot eivät saa vaikuttaa yhteiskunnan arjen toimintaan. Vaikka keskustelu kärjistyykin, siitä ei tarvitse Keskisarjan mukaan huolestua. Niin tapahtunut ennenkin ja niin tulee tapahtumaan jatkossakin. Keskustelua on ollut aina.

– Ihan samalla tavalla on Suomessa riekkunut 1800-luvulla svekomaanit ja fennomaanit. Vuoden 1905 kieppeillä sortokaudella myöntymysmiehet ja perustuslailliset,  1917-1918 punaiset ja valkoiset, 1920-1930-luvuilla kommunistit vastaan Lapuanliike. 1960-1970-luvuilla taistolaisten ilmaisu on ollut huomattavasti armottomampaa ja verihuuruisempaa retoriikkaa kuin nykyisellään kummallakaan puolella, muistuttaa Keskisarja.

Ei siis mitään uutta auringon alla, kunhan vältetään väkivaltaa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.