Mainos

Toisteppäin, kauvan, enään, – Kielitutkijan havainto: Abit tekevät aiempaa enemmän virheitä

Abiturientit tekevät äidinkielen ylioppilaskokeissa aiempaa enemmän oikeinkirjoitusvirheitä, väittää pitkän linjan kielitutkija Taru Kolehmainen. 

Kolehmainen kirjoitti Kielikello-lehdessä (1/2016), että oikeinkirjoitusvirheiden määrän on voinut nähdä kasvavan jo 1990-luvun puolivälistä saakka. 

Kolehmainen on eläkkeelle jäänyt Kielitoimiston tutkija ja Ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen kokeiden tarkastaja. 

Jyväskylän yliopiston professorina ja Ylioppilastutkintolautakunnan sensorina vuodesta 2009 lähtien toiminut Minna-Riitta Luukka kertoo puolestaan, ettei aiheesta ole tehty kattavaa tutkimusta tai seurantaa.

– Kolehmaisenkin artikkelin havainnot ovat pitkään sensorina toimineen henkilön havaintoja ja varmaan sellaisinaan ihan oikeaan osuvia.

Luukan mukaan Kolehmaisen havaitsemaan virheiden määrän kasvuun on voinut vaikuttaa se, että lukio-opiskelusta on tullut yleisempää kuin ennen.

– Ennen vanhaan, kymmeniä vuosia sitten, lukioon meni paljon nykyistä pienempi osa ikäluokasta. Ehkä silloin heikosti kirjoittavat eivät lainkaan osallistuneet ylioppilaskokeeseen, hän pohtii.

Luukan mukaan osalla tämän päivän abiturienteista on selvästi hankaluuksia kirjoitetun kielimuodon kanssa. Opiskelijoiden taitotaso kuitenkin vaihtelee suuresti.

– On huomattava, että joka vuosi meillä on suuri joukko abiturientteja, jotka pystyvät kirjoittamaan pitkän tekstin ihan tai lähes virheettömästi.

Yhdyssanat vaikeita, pilkkuja uupuu tai on liikaa

Yhdyssanavirheet ovat Luukan mukaan yksi tyypillisimmistä oikeinkirjoitusvirheistä äidinkielen ylioppilaskokeissa.

On tavallista, että sanoja kirjoitetaan erikseen, vaikka ne pitäisi kirjoittaa yhteen. Esimerkiksi: kuva taide, kauppa kumppani, startti raha, turva paikka hakija vyöry, kirkossa käynti prosentti.

Myös vastakkaista ongelmaa esiintyy, sillä monet sanat kirjoitetaan yhteen vaikka ne kuuluisivat erilleen. Erimerkiksi: länsi-naapuri, työmaallatyöskentelevä, oikeallapuolella, kukatahansa.

Luukan mukaan monet kompastelevat myös sanoissa, joiden kirjoitusasu poikkeaa sanan ääntämisasusta. Sana siis kuulostaa lausuttuna erilaiselta, kuin mitä sen kirjoitetusta muodosta voisi päätellä.

Esimerkiksi: tälläinen, kauvan, kaikemmaailman, enään, melkeimpä, nopeeta, nään, sellasten, aijon, piirrustukset, liijoittelua, toisteppäin, kirjotus, erillaisia.

– Syynä lienee korvakuulolta kirjoittaminen, tottumattomuus kirjoitetun kielen käyttöön ja lukemiseen, hän toteaa.

Yhdyssanavirheiden ja ääntämisasua mukailevien sanojen lisäksi koepapereihin päätyy paljon pilkkuvirheitä. Luukan mukaan pilkkusääntöjen hallinnassa on paljon monenlaisia pulmia. Tyypillistä on se, että pilkku puuttuu pää- ja sivulauseen välistä.

– Yhä enemmän on kuitenkin tapauksia, joissa pilkku on ehkä englannin kielen vaikutuksen vuoksi sellaisessakin paikassa, jossa pilkkua ei meillä ole tapana käyttää.

Esimerkiksi: ”toisaalta, olen sitä mieltä....” ja ”no joka tapauksessa, asiaa voidaan pohtia...”.

Kieliopissakin kompastellaan

Oikeinkirjoituksen lisäksi lukiolaiset tekevät Luukan mukaan myös paljon virheitä kieliopissa.

Yleisiä kielioppivirheitä ovat kongruenssivirheet, joissa monikolliseen subjektiin liitetään predikaatti yksikössä esimerkiksi näin: ”asiat on itsestäänselvyyksiä”, ”monet muuttaa” tai ”ihmiset ei koe”.

Myös omistusliitteet jäävät usein uupumaan. Esimerkki: "hänen kielelle", "minun omassa elämässä", "heidän vanhemmat".

Joka-, mikä- ja kuka-pronominit osoittautuvat monelle hankaliksi, sillä niitä käytetään sekaisin ja toistensa sijasta. Esimerkki: ”kaikki systeemit, mitkä estää...” ja ”ihmiset ovat liikkuvaa taidetta, ketkä pysähtyvät kuvissa”.

Lisäksi rektioissa, eli tapauksissa, joissa tietty verbi vaatii seuraavaan sanaan tiettyä sijamuotoa, tehdään Luukan mukaan tyypillisesti virheitä.

Esimerkki: ”itse pystyn samaistua asiaan”, ”ihmiset pyrkivät saada ratkaisuja”, ”maat pyrkivät helpottaa taloudenkasvua ja luoda sitä”.

Pulmia tuottaa myös lauseenvastikkeiden käyttö.

– Jotkut yrittävät kirjoittaa mahdollisimman pitkiä ja monimutkaisia virkkeitä, jolloin virkerakenteeseen tulee helposti pulmia ja tekstistä tulee epäselvää.  

Luukka muistuttaa, että hyvä kirjoitustaito ja kirjoitetun yleiskielen hallinta eivät ole välttämättä synnyinlahjoja vaan opiskeltavissa ja opittavissa oleva taitoja.

– Kyse on siitä, millaiseen kielenkäyttöön opiskelijat sosiaalistuvat ja missä vaiheessa. Millaisia tekstejä he lukevat ja kirjoittavat ja ehkä ennen muuta siitä, pitävätkö he näiden asioiden opiskelua tärkeänä ja haluavatko käyttää aikaansa niiden opiskeluun.

Tämän kevään ylioppilaskirjoitukset päättyivät maanantaina 4.4. äidinkielen ja saamen kirjallisiin kokeisiin. Opiskelijat saavat tietää kokeiden tulokset toukokuun puolivälissä.


Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.