Mainos

Harrasteilmailussa riskit pomppaavat silmille – Trafilta massiivinen määrä ehdotuksia

Trafin turvallisuusraportti on luovutettu liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikolle (kok.) tiedotustilaisuudessa aamupäivällä. 

Harrasteilmailun riskejä kartoittanut työryhmä tahtoo yhtenäistää ja parantaa harrastajalentäjien koulutusta.

Harrastajien kykyä tunnistaa riskit ja oman osaamisensa rajat on työryhmän mukaan parannettava. Työryhmä tahtoisi myös linjata selvästi, miten viranomaisten ja ilmailuharrastajien vastuut jakautuvat.   

Trafi on kesän aikana kartoittanut harrasteilmailun riskejä liikenne- ja viestintäministeriön pyynnöstä. Työ käynnistettiin huhtikuisen Jämijärven onnettomuuden jälkeen.

Trafin ilmailujohtaja Pekka Henttu avasi tilaisuuden kertomalla koskettavasti siitä, kuinka monta kertaa viranomaiset ovat viime vuosina toimittaneet suruviestin ilmailuharrastajien omaisille.

– 20. huhtikuuta tapahtui Jämijärven onnettomuus, jossa menehtyi kahdeksan ilmailun harrastajaa. Poikkeuksellisen nopeasti, neljän päivän kuluttua, ministeriö antoi meille tehtäväksi muodostaa riskikartoitus, Henttu sanoi.

– Tarkoituksena on käydä sen pohjalta keskustelua hyväksyttävästä riskitasosta.

Hentun mukaan työryhmä on käynyt läpi suuren määrän raportteja, analyysejä sekä ohjeistuksia sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Kansainvälisessä vertailussa selviää, että Suomessa kuolee harrasteilmailussa enemmän ihmisiä kuin vertailumaissa.

– Suomessa pärjäämme tässä erityisen huonosti. Tulokset ovat erinomaisia erityisesti Britanniassa, heillä on erittäin liberaali sääntely ja ilmailuyhteisö hoitaa itse myös viranomaistehtäviä, Henttu sanoi.

Koulutus ei tunnista riskiasiaa

Kartoitusta tehtäessä Trafi on kuullut laaja-alaisesti ilmailun eri toimijoita, viranomaisia ja harrastajia. Yli 800 ilmailuharrastajaa on vastannut heille tarkoitettuun kyselyyn.

Raportissa löydettiin useita keskeisiä riskialueita harrasteilmailussa.

– Tietoinen tai tiedostamaton riskinotto, omien rajojen tuntemattomuus, päätöksentekokyvyn puutteet, lennon valmistelun puutteet, säiden huomionottaminen, Henttu luetteli.

– Tyypillistä on, ettei koulutus tunnista tällä hetkellä riskiasiaa – ei eurooppalainen eikä kotimainen. Koulutuksessa ei tuoda esille periaatteita, joiden avulla riskejä voidaan tunnistaa ja erityisesti, että niitä osattaisiin käsitellä.

Hentun mukaan erityisesti ultrakevyiden koneiden osalta hallinnan menetyksiä kentän läheisyydessä on tavattoman paljon ja niiden osalta "riskit pomppaavat silmille".

–Laskuvarjohyppy-yhteisö on tuonut esille sitä, että kokeneet hyppääjät ottavat riskejä, jotka ilmeisesti tunnistavatkin. Lisäksi nousi esille hyppykoneiden lastaus ja kokonaismassa ja painopisteen muutokset. Raportissa tuotiin esille myös se, että lento-operointi ja hyppyaktiviteetti ei pelaa riittävän hyvin yhteen. Siinä löytyy työstettävää tulevaisuudessa.

Raportissa nostetaan esille myös riskiksi se, että lentotuntimäärät hiipuvat yleisilmailun puolella. Moottorikoneiden tuntimäärät ovat pudonneet kymmenen vuoden aikana 30-40 prosenttia, ainakin suuntaa antavien tilastojen mukaan.

Massiivinen määrä ehdotuksia

Riskikartoituksen perusteella on mahdollista suunnitella toimenpiteitä harrasteilmailun turvallisuuden parantamiseksi sekä määrittää viranomaisten ja eri toimijoiden roolit ja vastuut.

Toimenpide-ehdotuksia on Trafin raportissa paljon, 41 kappaletta, mikä on Hentun mukaan ”massiivinen määrä”.

– Se on hyvää materiaalia sille turvallisuustyölle, jota kerhoissa aletaan nyt käydä läpi. Se tulee olemaan hyvin arvokasta, näin uskon, Henttu sanoo.

Erityisesti yhteisöllisyys ja koulutus ovat avainasemassa. Riskielementtien tunnistamista on tuotava Trafin mukaan koulutukseen.

– Meillä on aivan loistavia ilmailukerhoja ja toimijoita, ammattilaisia, ja näiden yhteistyö on hirvittävän tärkeää. Kokemusten kerääminen ja jakaminen sekä raportointikulttuurin pysyminen huippuluokassa ovat tärkeitä, Henttu sanoo.

– Ammattilentäjällä on laaja turvaverkosto, mutta pahimmillaan harrastelentäjä on aivan yksin. Parhaimmillaan hänellä on kuitenkin ilmailukerhon antama suojaverkko, joka toimii pienen lentoyhtiön tavoin.

Hentun mukaan sääntely ei ole ensimmäinen ratkaisu ongelmiin – se on viimeinen ratkaisu.  Työryhmä tahtoisi linjata selvästi, miten viranomaisten ja ilmailuharrastajien vastuut jakautuvat.  

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.