Mainos

Tutkija antaa huutia vaalirahoitusjärjestelmän epämääräisyyksille

Vaalirahoitusta ja sen taustoja tutkinut asiantuntija näkee kuntavaalien vaalirahoitusjärjestelmän avoimuudessa kaksi merkittävää puutetta: kunnallisjärjestöjen salaperäisyyden sekä vaalirahoituksesta tehtävien ennakkoilmoitusten epämääräisyyden.

Kuntavaaleissa ehdokkaat ovat perinteisesti käyttäneet vähemmän rahaa kampanjointiin kuin esimerkiksi euro- tai eduskuntavaaleissa.

Tulevien kuntavaalien ehdokasbudjeteista ei voi vielä vetää johtopäätöksiä, mutta vuoden 2008 kuntavaaleissa kulut vaihtelivat kuntakoon mukaan siten, että Helsingissä valtuutetuiksi valitut käyttivät keskimäärin vajaat 7 700 euroa ja pienimmissä kunnissa budjetti vaihteli sadan ja kahdensadan euron molemmin puolin.

Budjettien vaatimattomuus ei kuitenkaan välttämättä merkitse taustakytkyistä vapaita vaaleja.

– Suomalaisen vaalirahoitusjärjestelmän kaikista pahin puute, harmaa alue ja musta aukko on se, ettei kunnallisjärjestöjen tarvitse kertoa vaalirahoitustaan eikä niiden tarvitse paljastaa tilinpäätöksiään, sanoo vaalirahoitusta tutkinut valtiotieteiden tohtori Tomi Venho. – Jotkut kunnallisjärjestöt ovat avautuneet vaalirahoituksesta oma-aloitteisesti. Joissakin paikallismedioissa toimittajat ovat kaivaneet taustoja esille, mutta yhä on kunnallisjärjestöjä joilla on linjana, etteivät ne kerro yhtään mitään.

Venho muistuttaa, että kunnallisjärjestöissä tehdään suuret ratkaisut silloin, kun esimerkiksi puolueet miettivät kaavoitusta tai kuntahankintoja. Kyseessä ovat huomattavat, taloudelliset intressit. Venhon mukaan kunnallisjärjestöjen merkitys korostuu aivan erityisesti kuntavaaleissa, koska jokainen kunta on oma vaalipiirinsä ja kunnallisjärjestöt asettavat muun muassa ehdokkaat.

– Sen myötä olisi oleellista tietää, miten rahoitus siellä pyörii. Sitä ei julkisilla asiakirjoilla tällä hetkellä saada esiin. Tämä on niitä asioita, joissa kaivattaisiin poliittista painetta, Venho sanoo. – Vaalirahoituslainsäädännön uudistamisen jälkeen olemme Suomessa ihan hyvällä tasolla, mutta kunnallisjärjestöt ovat pahin aukko mikä lakiin jäi.

Ennakkoilmoitukset "poliittista teatteria"

Ensi sunnuntaina käytävissä kuntavaaleissa on ehdokkaita yli 37 000, joilla kaikilla on mahdollisuus jättää vaalirahoitusta ja kampanjakuluja koskeva vapaaehtoinen ennakkoilmoitus Valtiontalouden tarkastusviraston julkaistavaksi. Virasto korostaa, että kyseessä on rahoitussuunnitelma, ei toteutuma. Tarkoituksena on antaa äänestäjälle pohjaa äänestyspäätöksen tekoon.

Onko ehdokkaasi tehnyt vaalirahoituksestaan ennakkoilmoituksen?

Katso vaalirahoitus.fi

Valtiotieteiden tohtori Tomi Venho pitääkin ennakkoilmoitusjärjestelmää epämääräisenä. Ehdokkaiden lopullinen vaalirahoitus ei ole välttämättä selvillä silloin, kun ehdokas tekee tarkastusvirastolle ennakkoilmoituksen rahoituksestaan. Vaalityötä tehdään usein äänestyksen päättymiseen saakka ja sitä kautta myös rahoitusta voi tulla kampanjan aikana lisää yhdestä jos toisestakin suunnasta. Kuntavaaleissa valitut joutuvat tekemään kahden kuukauden kuluessa vaalipäivästä pakollisen kokonaisselvityksen vaalikampanjansa rahoituksesta. Lopulliset tiedot voivatkin olla aivan muuta, kuin ennakkoilmoituksessa.

– Äänestäjän tulisi tietää ennen vaaleja, mitä on ehdokkaan rahoituksen taustalla. Käytännössä ennakkoilmoitukset ovat poliittista teatteria, Venho toteaa. – He, joilla ei ole mitään tai hyvin vähän ilmoitettavaa, he usein tekevät ennakkoilmoituksen. Todelliset rahamiehet ja rahanaiset, joilla olisi ilmoitettavaa eivät vaivaudu sitä tekemään. Ja jos tekee etukäteen ilmoituksen ja se on pahasti alamittainen lopulliseen ilmoitukseen nähden, voi saada median kimppuunsa.

Tomi Venho on tutkinut vaalirahoitusta edellisissä kunta-, eduskunta- ja eurovaaleissa. Vaikka pöytätavat ovat siistiytyneet taannoisen vaalirahakohun jälkeen, hän pitää todennäköisenä, etteivät kaikki vaalirahoituskytkökset koskaan näe päivänvaloa.

– Tämähän on politiikkaa. Aina kun tehdään uudet säännöt, ne opitaan myös kiertämään. Täydellisen vedenpitävään systeemiin ei päästä koskaan eikä se ole välttämätöntäkään. Mutta lainsäädännön tulisi olla ajan tasalla, median tulisi olla jatkuvasti hereillä ja kansalaistenkin pitäisi olla valppaina, jotta pääsisimme lähemmäs avoimuutta. Täydellisyyteen ei päästä koskaan. Se on tasan varma.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.