Mainos

Tutkija sukelsi vuosiksi huumeporukoihin: Se maailma koukuttaa

Huumediileri puree hasiskiekkoa tukevassa humalassa ravintolan vessassa.

Hasiksen paloja lentää vessan lattialle myyjän hampaiden tehdessä työtä. Vessan ovi on jäänyt auki, ja tutkija Jussi Perälä näkee vierestä tapahtuman. Lopulta myyjä saa purtua sopivan palan irti ja ojentaa ostajalle hasispalan. Samalla hän saa ostajalta pantiksi autoradion.

Kun Perälä esitteli 2000-luvun alkupuolella väitöskirjansa tutkimussuunnitelmaa, opiskelukaverit alkoivat nauraa.

Syynä repeilyyn saattoi olla se, että suunnitelma ei ollut ihan perinteisin. Perälä aikoi tutkia huumekauppiaita haastattelemalla ja viettämällä aikaa heidän kanssaan.

Osa opiskelukavereista pelkäsi, että Perälä sortuu itse käyttäjäksi. Osa suhtautui aiheeseen torjuvasti, mutta oli niitäkin, jotka kannustivat häntä ryhtymään työhön.

Siirtyminen käyttäjistä myyjiin yllätti

Tutkimustyön aloittamista helpotti se, että oikeussosiologiaa opiskellut Perälä oli tehnyt gradunsa huumeidenkäyttäjistä. Gradua varten hän seurasi narkomaanien arkea useamman vuoden ajan 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkupuolella.

– Minulla oli ihan selvä logiikka siinä, että nyt on ongelmakäyttäjät tutkittu. Seuraavaksi siirryn myyjiin ja markkinoihin.

Perälä pyöri kymmenkunta vuotta narkomaanien ja huumekauppiaiden kanssa. Vierailut huumemaailmaan kestivät välillä päiviä, välillä pitempään. Niiden välissä mies teki väitöskirjaa ja töitä.

Lopulta vuonna 2011 valmistui väitöskirja, jonka pohjalta on nyt julkaistu kirja Ikuista säätöä – Helsingin huumemarkkinat.

Kun Perälä aloitti tutkimustyön väitöskirjaa varten, hän kohtasi ensimmäisen yllätyksen. Huumekauppiaat eivät eläneet ylellistä elämää vaan myivät huumeita pystyäkseen itse käyttämään niitä.

– Kyllä se naivin opiskelijapojan silmät avasi, miten keskitason ja ylemmän tason toimijan kohdalla onkin kyse syrjäytyneistä miehistä, nyt 40-vuotias Perälä sanoo.

Ystävän liuku vei kentälle

Mikä sitten sai miehen, joka törmäsi huumeisiin vasta parikymppisenä, kiinnostumaan huumemaailmasta? Siihen vaikutti yliopistoaikana yhden ystävän liukuminen perinteisellä kaavalla aina vain syvemmälle huumepiireihin. Ystävän kautta Perälä sai avustajan graduaan varten.

– Gradussakin meni aikaa kenttätyössä. Viihdyin siellä aika mukavasti. Se oli tietyllä tapaa rajumpaa kuviota kuin väitöskirjan teko, kun oli heroiinia ja käyttäjiä, jotka pyörivät ympäri öistä Helsinkiä ja ritsasivat (varastivat) tavaroita ja autoja.

Gradun valmistuttua Perälä sai yhteydenoton, jonka kautta hän pääsi tapaamaan isomman luokan tekijöitä. He ovat Perälän mukaan tutkijalle kiinnostavampia, koska he saattavat pystyä toimimaan hieman pidempään jäämättä kiinni. Siitä huolimatta Arpinaama-elokuvan kaltaista menoa Perälä ei nähnyt.

– Ainakaan se elämä, mitä minä näin, ei kovinkaan hääppöistä ollut.

Perälä myöntää, että huumeporukoissa pyöriminen on omalla tavallaan jännittävää. Samalla tutkija saattaa haluta todistaa itselleen, että pystyy pärjäämään raadollisessa ympäristössä.

– Voi jopa sanoa, että koko se maailma koukuttaa.

Eettiset rajat koetuksella

Koukuttavaan maailmaan sukeltaminen tarkoitti samalla sitä, että Perälän piti katsoa, kun hänen edessään käytettiin kovia huumeita. Hän istui asunnoissa, joissa tehtiin huumekauppoja.

– Eettisiä rajoja piti pohtia koko ajan. Olin ottanut selvää, missä vaiheessa minulla on ilmoittamisvelvollisuus tai asioihin puuttumisen velvollisuus.

Rikollismaailman tutkiminen on sallittua. Tutkijan tulee kuitenkin ilmoittaa poliisille, jos saa tietää rikoksesta, josta seuraa yli kuusi vuotta vankeutta. Perälä sopi huumediilereiden kanssa, että hän ei halua tietää mitään strategisia yksityiskohtia kaupanteosta. Siitä huolimatta luottamuksen rakentaminen ylempiin toimijoihin oli vaikeaa.

– Jos on riskinä saada kaksitoista vuotta, kyllä sen ymmärtää, että on epäluuloinen ulkopuolisia kohtaan.

Harva kuitenkaan pystyy välttämään kiinnijäämistä. Perälän mukaan huumeiden käytön pitää olla hyvin kontrolloitua, että kiinnijäämisen pystyy välttämään.

– Jos kauppaamaan lähtee, pääsääntöisesti jää kiinni. Kaikki, jotka minä tiedän, ovat jääneet kiinni jossain vaiheessa.

Ikuinen säätö ei pääty hyvin

Perälän kirja ei todellakaan anna kovin kontrolloitua kuvaa keskitason tukkureiden toiminnasta. Kauppoja solmitaan sotkuisissa asunnoissa, ja sekä myyjä että ostaja saattavat olla sekaisin.

– Pääsääntöisesti myyjät ovat henkilöitä, jotka aineet ovat vieneet. Määritelmän mukaan he ovat huumerikollisia, mutta hyvin päämäärätietoisina rikollisina heitä ei voi pitää.

Perälä kuvaileekin keski- ja alemman tason huumekauppaa ikuisena velkakauppana, jossa kaikki ovat jollain tapaa velkaa toisilleen. Usein se tapahtuu kavereiden tai vähintäänkin tuttujen kesken.

– Rahaa ei välttämättä ole ikinä edes ollutkaan kauppaa tehdessä.

Ikuinen säätö ei yleensä pääty hyvin. Suurimmalle osalle Perälän tarkkailtavista kävi huonosti. Osa kuoli, osa joutui vankilaan, joidenkin kohtaloa Perälä ei tiedä. Vähän aikaa sitten hän sai kuitenkin hyviä uutisia.

– Yksi kaveri, josta en ollut kuullut vuosiin, soitti, pyysi kirjaa ja kertoi olevansa kaidalla tiellä.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.