Mainos

Tutkijat: Suomi seurasi katseellaan natsi-Saksan julmuuksia

Suomen valtio- ja sotilasjohto oli juutalaisten joukkotuhosta paremmin perillä jatkosodan lopulla, kuin on haluttu myöntää.

Suomen ja natsi-Saksan yhteyksiä 1930-luvulla ja sotavuosina tutkineet Markku Jokisipilä ja Janne Könönen valottavat arkaa aihetta tuoreessa teoksessaan Kolmannen valtakunnan vieraat (Otava).

Tutkijoiden mukaan vielä maaliskuussa 1942 holokaustin tulevista uhreista oli elossa 80 prosenttia. Siihen saakka suomalaisten mahdollisuudet tietää juutalaisten kohtalosta olivat hyvin rajalliset.

Sieltä täältä tihkuneita tiedonmurusia yhdistelemällä oli kuitenkin mahdollista päätellä, että saksalaisten otteet juutalaisia kohtaan kovenivat ja heitä surmattiin systemaattisemmin.

-Se, että Mannerheimin käskystä suomalaisten omat keskitysleirit Itä-Karjalassa nimettiin joulukuussa 1942 uudelleen siirtoleireiksi, ei ole sattumaa.

Viimeistään tähän mennessä Suomen Päämajalle oli syntynyt käsitys siitä, että saksalaisilla keskitysleireillä valmisteltiin kuolemaa sarjatuotantona.

Kuvattiinko Himmlerin salkku?

Joidenkin aikalaisväitteiden mukaan suomalaiset jopa valokuvasivat salaa Suomessa kesällä 1942 lomailleen SS-johtaja Heinrich Himmlerin salkun ja löysivät sieltä listan Suomen juutalaisista.

Todisteita asiasta ei ole. Varmaa kuitenkin on, että Himmlerin virolais-suomalainen hieroja Felix Kersten kertoi vierailulla presidentti Risto Rytille, että juutalaisia lähetetään Saksasta joukoittain Latviaan ja Puolaan, missä heidät kylmästi tapetaan.

Himmlerin matkan perimmäinen tarkoitus herättää yhä epäilyksiä. Joka tapauksessa Suomen omat juutalaiset olivat kirjan mukaan sodan ajan vainoilta turvassa, eikä heitä syrjitty.

Kahdeksan juutalaispakolaista kuitenkin luovutettiin ja 49 juutalaista joutui saksalaisten käsiin sotavankien vaihto-operaatiossa.

Kaunistelua ja itsesuojelua

Jokisipilän ja Könösen mukaan suomalaisten väitetty tietämättömyys julmuudesta, jolla kolmas valtakunta alusta saakka kohteli juutalaisia, on jälkikäteistä kaunistelua ja historiapoliittista itsesuojelua.

Tutkijoiden mukaan omaa kieltään puhuvat myös ne poistot, tärveltymiset ja katoamiset, joiden kohteeksi joutuivat ne historialliset lähteet, joista voisi kuvitella löytyvän tietoja suomalaisten käsityksistä.

-Osaksi vaikuttaa olleen kyse pyrkimyksestä tuhota sellaiset lähteet, jotka olisivat osoittaneet asiakirjan laatijalla olleen selkeä käsitys Euroopan juutalaisväestön kohtalosta saksalaisten käsissä.

Suomella oli tutkijoiden mukaan kuitenkin hyvin vähän suoria mahdollisuuksia vaikuttaa holokaustin kulkuun.

Silti moraalisesti tuomittavana voidaan kirjoittajien mielestä pitää sitä, ettei juutalaisten kohteluun edes yritetty puuttua. Mitään jälkiä ei ole siitä, että Suomen johto olisi pohtinut omia keinojaan Euroopan juutalaisten kärsimysten lievittämiseksi.

-On kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, että tämä olisi johtanut muuhun kuin siihen, että saksalaiset olisivat tietoisesti pyrkineet välttämään suomalaisten kanssa juutalaiskysymykseen viittaamista, tutkijat myöntävät.

(MTV3 - STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.