Mainos

Tutkimus: Maapallo välttyi avaruuden supermyrskyltä vuonna 2012

Tutkijat esittelevät uusia tuloksia supermyrskyn syntymisestä Auringossa ja planeettainvälisessä avaruudessa. 

Helsingin yliopistosta kerrotaan, että Nature Communications -julkaisussa esiteltyjä tuloksia voitaneen hyödyntää avaruussäätä ennustavissa malleissa. Avaruussäällä tarkoitetaan Auringosta johtuvia häiriöitä Maan lähiavaruudessa.

Tutkimus koski vuoden 2012 heinäkuun supermyrskyä, joka törmäsi luotaimeen nimeltä STEREO-A. Se kiertää Aurinkoa lähes samalla etäisyydellä kuin Maa.

Merkittävimmät avaruussäähäiriöt aiheuttaa Auringosta purkautuvat valtavat plasmapilvet. Avaruussää ei tuota vain kauniita revontulia, vaan esimerkiksi haittaa sähkönsiirtoa, aiheuttaa korroosiota öljy- ja kaasuputkissa, häiritsee satelliittipaikannusta, sekä radio- että lentoliikennettä, ja saattaa myös vahingoittaa ja tuhota satelliitteja ja vaarantaa astronauttien terveyden.

Toistaiseksi suurin raportoitu myrsky on ollut vuoden 1859 Carringtonin myrsky, jolloin revontulia nähtiin Havaijia myöten.

Pahimmat skenaariot avaruussään haittavaikutuksista liikkuvat maailmanlaajuisen tieto- ja sähköverkoston romahtamisessa.

- Tämä on tehnyt avaruussäätutkimuksesta tärkeää ja ajankohtaista, sanoo tutkija Emilia Kilpua Helsingin yliopistosta, joka on yksi Nature-artikkelin kirjoittajista.

Tutkimus paljastaa useita uusia tuloksia niistä olosuhteista Auringossa ja planeettainvälisessä avaruudessa, joita tarvitaan supermyrskyn syntymiseen. Aurinkotuulimittausten yhdistäminen kattaviin moderneihin kaukomittauksiin Auringosta antoi mahdollisuuden tutkia äärimmäisten avaruussäähäiriöiden syitä.

Kansainvälinen tutkijaryhmä päätyy ehdottamaan, että oleellista on kahden nopean ja äärimmäisen voimakkaan plasmapilven purkautuminen hyvin lähekkäin ja purkausten keskinäinen vuorovaikutus heti Auringon läheisyydessä.

Heinäkuun 2012 myrskyssä purkauksilla oli valtava yli 3000 km/s -alkunopeus. Tutkijat arvelevat, että jos tämä purkaus olisi iskeytynyt Maahan, se olisi aiheuttanut geomagneettisen myrskyn joka olisi ollut jopa suurempi kuin Carringtonin myrsky vuonna 1859. 

Mielenkiintoista on huomata, että sekä heinäkuun 2012 myrsky että Carringtonin myrsky tapahtuivat verrattain heikon auringonsyklin aikana.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.