Mainos

"Voinko mä kutsua sua isäksi" – Isän kokoinen aukko purkautui elokuvaksi

Oscar-ehdokkuudestaan tunnettu ohjaaja Selma Vilhunen ja PMMP-yhtyeestä suosioon noussut teatterin moniosaaja Paula Vesala tekevät parhaillaan fiktioelokuvaa isättömyydestä. Sekä Vilhuselle että Vesalalle isättömyys on aiheena erityisen läheinen.

Kun Selma Vilhunen oli vauva, hänen isänsä teki itsemurhan. Paula Vesalan kohdalla isä kuoli jo ennen tyttärensä syntymää. Ohjaaja-Vilhusella isättömyys näkyy etsimisen poltteena.

– Mutta on vaikea vastata siihen, että miten vaikuttaa se, mitä ei ole, kertoo Vilhunen.

– Sen paikalla on ikään kuin sellainen aukko, tiivistää Vesala.

Isänpäiväkortteja "isälle"

Miten lapsi tai aikuinen etsii isän korvaajaa?

– Yksi konkreettinen muisto on se, että kun menin vaihto-oppilaaksi 16-vuotiaana, kirjoitin lomakkeeseen, että toivoisin perheessä olevan veljiä ja isän, sanoo Tyttö nimeltä Varpu -elokuvaa ohjaava Vilhunen. 

– Minulla oli isäpuoli, johon kohdistin sellaisia toiveita. Mutta ei se kuitenkaan mennyt niin. Sen muistan, että tätini miehelle sanoin, kun olimme lapsena siellä, että "voinko mä kutsua sua isäksi". Mutta ei ole ollut tapana seurustella 20 vuotta itseäni vanhempien miesten kanssa, nauraa Vesala. 

Elokuvassa Varpu asuu kaksin äitinsä kanssa. Isänpäivänä tehdään kortteja "isälle". 

– Tunnistan sen. Minäkin olen tehnyt niitä. Ehkä sen takia, että ihmiset eivät kyselisi.

Vihasta iloon

Aikuisuuden kynnyksellä Vilhunen kaipasi isää todella paljon.

– Silloin se oli kuumimmillaan. Siellä oli paljon tunteita – vihasta pettymykseen ja suruun. Kun on saanut olla vihainen, tilalle on tullut muuta. Se isän kaipuu on liudentunut pois. Ja voi olla iloinen niistä asioista, mistä isää ja isyyttä on löytynyt reppuun. Ihmissuhteista ja isään liittyvistä tiedonmuruista, elokuvaohjaaja sanoo.

Ajan myötä kaipuu on muuttanut muotoaan. 

– Jäljellä on se, että olisi ollut kiva tutustua ja tuntea. Ja nähdä omin silmin, miten hän on liikkunut – hahmo ja liikkeet. Mutta elävää kuvaa ei ole tallentunut mihinkään ja sitten pitää vain kuvitella, kertoo Vesala. 

"Kaikissa ihmisissä on paljon"

Elokuvassa ihmisiä käsitellään lempeästi. 

– Minusta tässä leffassa on onnellista se, että isä on kuitenkin olemassa ja hän löytyy – oli hän millainen vain. Ehkä vähän kämäisenä, mutta onnenjyvänä, Vesala tiivistää.

Armeliaisuus nouseekin olennaiseksi "Varpun" teemaksi.

– Minulle tämä elokuva kertoo siitä, että ihminen ei ole koskaan vain yksi asia tai yksi kohtalo, vaan kaikissa on paljon, kunhan ne eri puolet pääsevät esille, jatkaa Vilhunen. 

Vesalalle rooli Varpun äitinä on antanut ajattelemisen aihetta.

– Tämän äitiroolin kautta olen oppinut ymmärtämään enemmän sitä, miltä tuntuu, kun jää lapsen kanssa yksin. Ja toinen puuttuu, se, jonka kanssa jakaa. 

Elokuva saa ensi-iltansa syksyllä 2016.


Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.