Mainos

Yli puolet NKP:n keskuskomitean asiakirjoista edelleen salaisia

Oletettavaa on, että Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean julkisista asiakirjoista suuri osa on niitä, jotka eivät syntyessään ole olleet mitenkään salaisia.

Yli puolet Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean asiakirjoista on edelleen tiukasti lukkojen takana. Venäjän uusimman ajan historian arkiston johtaja Natalia Tomilina kertoi tänään Helsingissä, että toistaiseksi noin 40 prosenttia arkistoaineistosta on tutkijoiden ja toimittajien vapaassa käytössä.

Tomilina oli Helsingissä järjestetyssä Kylmän sodan kriisit -seminaarissa esittelemässä NKP:n arkistotietojen käyttöä kylmän sodan tutkimisessa. Hänen johtamansa arkisto perustettiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen lokakuussa 1991.

Arkisto sai hoidettavakseen NKP:n keskuskomitean koko arkistoaineiston. Tomilinan mukaan ongelmana on ollut, että kaikki keskuskomitean rakennukseen tulleet asiakirjat leimattiin salaisiksi. Leima tuli, vaikkei paperissa mitään sinänsä salaista olisi ollutkaan. Leimoja oli kolmenlaisia: "salainen", "erittäin salainen" ja "erityiskansioon".

Arkisto ei voi itse päättää hoitamiensa asiakirjojen julkistamisesta eli deklarifioinnista. Tomilina muistutti, että asiakirjat kuuluvat edelleen NKP:n keskuskomitealle. Tosin keskuskomiteaa ei enää ole, koska NKP:täkään ei enää ole, eikä Venäjän kommunistista puoluetta pidetä NKP:n seuraajana.

Asiakirjojen julkistamista varten on olemassa erityinen komitea. Arkistossa on asiakirjoja hyvin monelta eri alueelta, ja komitea kutsuu eri alojen asiantuntijoita tutustumaan asiakirjoihin. Nämä asiantuntijat tekevät esityksiä julkistamisesta. Tomilinan mukaan deklarifiointia jatketaan ainakin vuoteen 2010.

Oletettavaa on, että arkiston julkisista asiakirjoista suuri osa on niitä, jotka eivät syntyessäänkään ole olleet mitenkään salaisia.

Aineisto täydentyy

Tomilina kertoi, että arkisto saa koko ajan lisää arkistoaineistoa muilta neuvostoajan viranomaisilta. Tämä täydentää tietoa siitä, miten päätösten valmistelu sujui. Keskuskomitean arkistossa nimittäin on vain päätösaineistoa.

Itse esitelmässään Tomilina kertoi esimerkiksi, mitä NKP:n arkistosta voidaan löytää Saksan kysymyksen tutkimisessa. Kun toisen maailmansodan voittajavaltioiden ulkoministerikokousta valmisteltiin vuodeksi 1954, Neuvostoliitto tavoitteli yhtenäistä Saksaa niin, että miehitysjoukot olisi poistettu sekä Länsi- että Itä-Saksasta. Tomilinan mukaan asiakirjojen valossa Neuvostoliitto pyrki Saksan-kysymyksessä rauhanomaiseen ratkaisuun yhteistyössä lännen kanssa.

Seminaarissa piti esiintyä myös Neuvostoliiton entisen Suomen-suurlähettilään Vladimir Stepanovin kertomassa Neuvostoliiton ehdotuksesta yhteisistä sotaharjoituksista. Hän oli kuitenkin peruuttanut tulonsa. Seminaarin järjestäjä dosentti Hannu Rautkallio kertoi Aamulehdelle, että Stepanov oli luvannut seminaariin kirjallisen lausunnon. Lopulta hän oli peruuttanut senkin.

Neuvostoliitto halusi 1970-luvulla tiivistää Suomen puolustusvoimien ja puna-armeijan yhteistyötä. Tämä linja huipentui kesällä 1978, kun Neuvostoliiton silloinen puolustusministeri Dmitri Ustinov esitti Suomen-vierailullaan - mahdollisesti Stepanovin aloitteesta - yhteisiä sotaharjoituksia.

Presidentti Urho Kekkosen johdolla suomalaiset torjuivat ehdotuksen. Suurimman työn tässä teki puolustusvoimain komentaja kenraali Lauri Sutela. Ehdotusta ei missään tapauksessa haluttu julkisuuteen. Pian tieto kuitenkin levisi. Asia oli niin vaikea ja herkkä, että puolustusministeri Taisto Tähkämaakin joutui julkisuudessa puhumaan asiasta "muunneltua totuutta".

Kylmän sodan kriisit -seminaarin järjestäjinä olivat Kansallisarkisto, puolustusministeriö sekä NKP ja Suomi -tutkimusprojekti.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.