Mainos

Ystävä tsemppasi Aten huikeaan kuntoutumiseen vakavasta turmasta: "Periksi ei anneta!"

Kun tätä lupsakkaa savolaista kuuntelee, ei uskoisi, että hän kärsii vakavasta aivovammasta. Pari vuotta sitten Atte Nikula oli tavallinen nuori mies tulevaisuuden suunnitelmineen ja haaveineen. Kaikki kuitenkin muuttui heinäkuussa 2014 poikaporukan päähänpistosta.

Neljä nuorta miestä ja tavallinen viikonloppu. Auto alla. Aivan liikaa nopeutta lasissa. Tuttu tilanne monen nuoren suomalaisen kuskin viikonlopuista. Atte Nikulalla ja hänen kolmella ystävällään ei kuitenkaan ollut kaikki onni matkassa.

– Oltiin siinä yöllä joskus. Minulla ei ole yhden yhtä muistikuvaa mitään. Kuitenkin niin autolla ajettiin ylinopeutta keskustassa. Nuoria tyhmiä ihmisiä, poikia. Auto osui liikenteenjakajaan ja sitä kautta puuhun. Lensin ulos autosta ja löin pääni aika pahasti, Nikula kertoo Radio Novan haastattelussa.

Yksi neljästä kuoli ja Nikula sai vakavan aivovamman. Loput kaksi selvisivät lievemmillä vammoilla.

– Jos tuntuu nyt siltä, että ei tässä mitään satu, niin mieti uudestaan, Nikula sanoo vastaavaa miettiville.

Nyt turmasta on aikaa kaksi vuotta. Nikulan on hyvin vaikea muistaa siitä mitään.

– Varmaan Savonlinnan terveyskeskuksesta on tosi hämäriä muistikuvia. Aika pitkälti sängyssä makaamiseksi se meni. Semmoistahan se oli. Ei siinä paljoa mitään tehty.

Onnettomuutta Nikula muistelee vakavana. Mutta vain onnettomuutta. Muuten läppä lentää ja nauru on herkässä.

Turma muutti paitsi nuoren miehen elämän myös asenteen.

– Voihan sitä käydä valittamaan ja on tuhansia asioita, joista voi valittaa, mutta mitä hittoa se hyödyttää.

– Kyllä sitä väkisinkin miettii, mutta ei siihen jaksa suhtautua kuolemanvakavasti. Kumminkin tässä ollaan ja ei tässä mitään.

"Sami on parasta terapiaa!"

Nikula ei ole käynyt tapahtumia sen kummemmin läpi kahden turmasta selvinneen ystävänsä kanssa. Juuri muussakaan terapiassa hän ei ole käynyt. Nuorukainen vitsailee, että parasta terapiaa hänelle on avustaja Sami Miettisen seura.

– Täytyy sanoa, että tässä kun me Samin kanssa ollaan, se on jo aika hyvää terapiaa. Meillä on niin hauskoja juttuja oikeasti. Sitä ei ymmärrä ihan kaikki, Nikula heittää ja vitsailee parisuhteesta, josta ei ihan kaikkea kehtaa kertoakaan.

Ei sentään ihan parisuhde, mutta hyvä ystävyys. Aikaa tulee vietettyä yhdessä myös työajan ulkopuolella.

– Toivon ja jollain tavalla tiedän, että minun ja Samin juttu lähtee aika kovaa, ottaa vähän tuulta alleen. Me kavutaan vain ylemmäs ja ylemmäs koko ajan. Nyt ollaan täällä, missä ollaan ensi kerralla, sitä ei tiedä kukaan, Nikula hörähtää, kun häneltä kysytään nykyisistä tulevaisuuden suunnitelmista.

Huikeaa edistystä Hyysalon menetelmin

Miettinen on avustanut Nikulaa nyt puoli vuotta, ja siinä ajassa tämä on edistynyt merkittävästi. Koko parin vuoden aikana Nikulan kunto on kohentunut huikeasti.

Arki onkin Nikulalle nyt treenejä, treenejä ja treenejä. Niitä on kaksi kertaa päivässä viitenä päivänä viikossa. Menetelmät ovat samat kuin esimerkiksi vakavasti loukkaantuneella freestylehiihtäjällä Pekka Hyysalolla.

Miettisen tehtävä on laskea toistot ja tsempata sekuntikellon kanssa. Eikö tuollainen tsemppari välillä ärsytä?

– Ärsyttää! Nikula puuskahtaa.

– Kiitos rehellisyydestä! Miettinen naurahtaa.

Aloittaessaan avustajana Miettinen kuvitteli, että työ olisi samanlaista kuin se tyypillisesti on: avustamista arjen askareissa.

Nikula pystyy kuitenkin selviytymään lähes kaikesta itsenäisesti. 

Miettinen uskookin, että Nikulalla on mahdollisuudet vielä vaikka mihin.

– Uskon, että pystytään menemään tästäkin vielä merkittävästi eteenpäin. Tietysti pitää olla myös realistinen siinä, että välttämättä ihan sataprosenttista toimintakykyä ei pystytä saavuttamaan. Mutta lähelle tullaan pääsemään kyllä. Attehan äsken hypähteli tuossa aulassa, Miettinen sanoo.

– Meillä molemmilla on asenne sellainen, että emme anna kyllä periksi.

Runoilua, laulamista ja leipomista

Treenejä kaksikolla on tapana vauhdittaa runoilemalla ja laulamalla. Kuulemma Nikula myös räppää paljon.

Nähtävästi myös leipominen sujuu.

Radio Novan Aki Linnanahde ja Minna Kuukka ovat hämmästyksestä ja onnesta soikeita, kun kaksikko kaivaa tuliaiset esille.

Siinä on ensinnäkin ehta savonlinnalainen herkku eli lanttukukko. Toinen tuominen on varta vasten tilaisuutta varten leivottu mustikkajuustokakku.

– Äijät kukaan ei ole koskaan! Linnanahde sopertaa ja Kuukka kiittelee vieressä.

Haastattelun loppuun parivaljakko on varannut maistiaisen treeniensä tunnelmaa. Laulu kajahtaa reippaasti vailla pelkoa säveleen osumisesta.

– Ooooon pieniä käärmeitä! Kun ne pannaan samaan pussiin, siellä ne saavat rauhassa... Ja taas on pieniä käärmeitä!

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.