Mainos

Ateneumin komea Kalevala-näyttely hätkäyttää

Kalevala ei ole jähmettynyt kansalliseepos, vaan elävä inspiraation lähde, osoittaa Ateneumin taidemuseon huomenna avattava suurnäyttely. Näyttelyssä esitellään Kalevalan innoittamaa vanhaa ja uutta taidetta laajemmin kuin vuosikymmeniin.

Näyttelyssä on parisataa teosta lähes kuudeltakymmeneltä taiteilijalta Akseli Gallen-Kallelasta Wäinö Aaltoseen. Hyvin mielenkiintoisen ja tasokkaan kokonaisuuden muodostavat Kalevalaseuran kymmeneltä nykytaiteilijaltamme tilaamat tulkinnat Kalevalasta vuonna 2009. Mukana on huippunimiä Kuutti Lavosesta, Risto Suomeen ja Marjatta Tapiolaan. Aiheisiin liittyy myös runoelmiin tilatut sävellykset.

Eri vuosikymmenten tulkinnat rinnakkain

Näyttelyssä ovat tietenkin mukana myös taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan ikoniset maalaukset niin Lemminkäisen äidistä kuin Kullervon kirouksestakin. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta on saatu lainaksi helmi: R.W. Ekmanin maalaus Väinämöisen soitto. Harva on päässyt näkemään neljä metriä korkeaa ja kolme metriä leveää ihanteellista maalausta aiemmin, sillä se on riippunut Vanhan ylioppilastalon musiikkisalin seinällä vuodesta 1874.

Näyttely etenee teemoittain, niin että esimerkiksi suositulle Kullervolle on oma huoneensa ja katsoja pääsee arvioimaan eri aikojen versioita suosikkiaiheista.

-Kalevala-taide on aina ollut taiteilijan tulkintaa. Aineksia aina haettu myös kansainvälisestä taiteesta, ei pelkästään Kalevalasta. Tyylit ovat muuttuneet aikojen myötä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kuvata Kalevalaa. Sen näyttelymmekin osoittaa, näyttelyn koonnut kuraattori Riitta Ojanperä toivoo.

Kalevala inspiroi yhä

Ojanperä on havainnut, että Kalevala vetoaa yhä monella tavalla. -Siinä käsitellään suuria kysymyksiä, samoja kuin kaikissa maailman myyttiperinteissä: maailman synty, ihmisen suhde luontoon, ihmisen maailmassa olemiseen liittyvät isot eksistentiaaliset kysymykset. Niitähän käsitellään Kalevalassa ja laajemmin siinä vanhassa runoperimässä, josta Kalevala on vain pieni osa. Toinen mikä tietysti on siellä esillä ovat hyvin vahvat, usein aika traagiset ihmiskohtalot. Nehän ovat sellaisia asioita, jotka ei voi vanhentua koskaan, Ojanperä uskoo.

Esimerkiksi Risto Suomen aiheena on Kullervon kirous ja sotaanlähtö, Marjatta TapiolallaLouhi.

Nykytaiteilijamme pyyhkäisevät pölyt kansalliseepoksesta. Jokaisen kymmenen taiteilijan tulkinta on tuore ja viimeistelty. -Kaikki taiteilijat, jotka esimerkiksi tähän hankkeeseen pyydettiin mukaan, halusivat lähteä ja he ovat hyvin syvästi ja antaumuksella paneutuneet näihin aiheisiin, jopa siinä määrin, että en tiedä olenko minä yllättynyt siitä, mutta vaikuttunut olen, Ojanperä kertoo.

Ateneumiin odotetaan erityisesti nuorta yleisöä, joka on nykyisin kiinnostunut myyttiperinnöstä, sillä Kalevalahan on fantasiaa parhaasta päästä.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.