Mainos

Elli Castrén ja Soila Komi haastavaan kahden naisen ensi-iltaan

Kansallisteatterin luottonäyttelijät ja vuosikymmenten yhteen hitsaamat pukuhuoneystävykset nousevat ensi kertaa lavalle kahden. Davis Haren näytelmä Henkäys elämää aloittaa Willensaunassa loppukuusta.

Elli Castrén ja Soila Komi vilkaisevat toisiaan, heitä naurattaa. Ystävykset istuvat vierekkäin sohvalla ja innostuvat muistelemaan. Tarinaa riittää, sillä molemmilla on takanaan pitkä ura kansallisella päänäyttämöllämme. Soila kiinnitettiin vuonna 1965 suoraan teatterikoulusta Kansalliseen ja Elli seurasi vuotta myöhemmin. Kaksikko on pysynyt uskollisena kotiteatterilleen ja jakanut yhteisen pukuhuoneen kaikki nämä vuodet. Näyttämöllä heidät on nähty monissa tehtävissä, ansiolistalle on rooleja kertynyt satakunta.

-Työtä laidasta laitaan nuoren tytön osista aikuisen naisen tuntoihin, he listaavat. Vaikka takana on yhteinen työmenneisyys, näyttämöllä he ovat ensi kertaa vastakkain vain kaksin. Willensaunassa saa 21. marraskuuta ensi-iltansa britti David Haren näytelmä Henkäys elämää. Se kertoo kahdesta kuusikymppisestä naisesta ja heidän yhteisestä miehestään, joka jätti vaimonsa ja rakastajattarensa nuoren naisen vuoksi.

Älykkäitä naisia

Ystävättäret kiittävät tekstin mieskirjoittajaa, joka sukupuolestaan huolimatta tuntee hyvin naisen psyyken. Menestykseksi noussut näytelmä kantaesitettiin muutama vuosi sitten Lontoossa Maggie Smithin ja Judy Dentchin tähdittämänä.

Näytelmän henkilöt Madeleine ja Frances edustavat samaa sukupolvea kuin heitä esittävät Komi ja Castrén. -Ikähän on pikemminkin etu. Monikerroksinen näytelmä jäisi hyvinkin pinnalliseksi ilman elämänkokemusta, elettyä elämää, esittäjät tuumivat. Liikutaan totuuden, toiveiden ja pelkojen tasolla. Kuka valehtelee ja minkä vuoksi? Kuinka kaksoiselämä sujuu? Entä sitten kun tilanne valkenee vaimolle ja sinnitellään kolmiossa mies, vaimo, rakastajatar. Teksti on komediallinen, suorastaan tragikoominen, hyvin älykästä.

-Toivottavasti osaamme näytellä älykkäitä naisia. Jos näyttämöllä säkenöi, säkenöi katsomossakin, taiteilijat huolehtivat. Henkäys elämää valmistuu naisporukan voimin. Työryhmään kuuluvat näyttelijöiden lisäksi ohjaaja Eija-Elina Bergholm, lavastaja Kristiina Saha ja puvut suunnitteleva Marjukka Larsson. Suomennoksen on tehnyt Aino Piirola. Ohjaajaa kiitetään yhteen ääneen "taivaan lahjana".

-Eija-Elinan tapa työskennellä on selkeä ja perusteellinen. On helppo olla, kun tietää missä mennään, Soila muotoilee.

Vaikka ystävykset eivät ole paljoa näytelleet ihan vastakkain, niin ilot ja surut on jaettu yhteisessä pukuhuoneessa jo 37 vuoden ajan.

Henkäys-näytelmässä Castrén ja Komi

-Olemme olleet yhdessä pitempään kuin puolisoittemme kanssa, he vitsailevat. Aviomiehet Jaakko Kytömaa ja Jyrki Nousiainen ovat myös näyttelijöitä. "Kämppiksille" on muotoutunut omat tapansa. Sohvalla Soila istuu ikkunan puolella ja Elli oven. Soilan vaatteet ovat ikkunan ja Ellin oven puolella. Jos pukija vahingossa erehtyy, niin hänelle huomautetaan malliin "että kengät oli Ellin puolella".

-Näin vain on, vaikka koskaan ei ole sovittu mistään, ystävät nyökkäävät. Taiteilijat ovat myös tarmokkaaseen tapaansa ilmoittaneet, etteivät muuta yläkerroksen pukuhuoneestaan alemmas, vaikka virkaikä edellyttäisi. Ylhäällä majailee talon nuoriso, siellä saa virikkeitä ja tuntumaa missä mennään.

Taloa ei jätetä

Tänä päivänä tuskin tapaa talolle niin uskollisia taiteilijoita kuin Elli Castrén ja Soila Komi. Yhdestä suusta he vakuuttavat, ettei tarvetta vaihtoon ole ollut. Kansallisteatteri on tarjonnut monipuolista työtä, huomioinut näyttelijän kulloisenkin elämäntilanteen. Kysytty muualle kyllä on.

Viihtymistään pohtiessaan molemmat painottavat hyvien vastanäyttelijöiden merkitystä sekä työskentelyä nimekkäiden koti -ja ulkomaisten ohjaajien kanssa. Keskustelussa vilahtavat nimet kuten Efros, Ljubimov, Tovstonogov, Declan Donnellan. Ihailua saavat osakseen nuoret ohjaajat ja näyttelijät.

-Heidän kanssaan on kiva tehdä työtä, he ovat taitavia, lahjakkaita, fiksuja, varttuneemmat daamit todistavat. Soila sanoo tehneensä kaikenlaista klassikoista satuihin. Mieluisana hän muistaa Säädyllisen murhenäytelmän ja Kadotetun puutarhan Naimin. Elli Castrén tunnetaan herkkien ingenuen eli nuorten tyttöjen rooleista. Hän muistelee urallaan taisteluvaiheena aikaa, jolloin siirtyi ingenue-rooleista aikuisen naisen osiin.

-Totta, että varttuneiden naisnäyttelijöiden roolit vähenevät. Mäkin olen näytellyt peräjälkeen viisi tai ainakin neljä äitiroolia, mutta tämän ikäiset naisethan ovat äitejä, Elli huokaisee. Ellin hullunihania poikia ovat olleet kirjallisuuden klassikot Raskolnikov, Hamlet, Kullervo.

Pienistä rooleista

Pienten roolien esittäminen vasta vaatii taitoa, siitä ollaan yhtä mieltä. Elli muistuttaa pienen roolin tekemisen olevan sata kertaa vaikeampaa kuin suuren. Kaikki asiat on saatava esiin parilla sanalla, sillä hetkellä ja siinä. Soila säestää ja lisää olevan tosi rankkaa olla näytelmässä viisi minuuttia alussa ja saman verran lopussa. -Silloin se onnistuu, jos on motivoitunut ja sulle annetaan oma paino ja arvo, hän valistaa.

Suomen Kansallisteatteri

Elli sanoo saaneensa monia vuosia pelkästään suuria rooleja. -Sitten kun se pieni tuli, en osannut sitä tehdä. Mä opettelin ihan "uuden ammatin", hän vakuuttaa puolileikillään. Elli Castrén korostaa työryhmän jäsenten tasavertaisuutta.

-Vaikka ollaan tasavertaisia, ollaan erilaisia persoonia, ei tasapäisiä eikä samanvärisiä, innostuu Soila Komi.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.