Mainos

Iron Maiden ja Alice Cooper - rockin klassikot perjantaina Olympiastadionilla

Klassikko-rockin faneille koittaa taas perjantaina juhla-ilta, kun kaksi rockhistorian yhäti notkeasti liikkuvaa dinosaurusta soittaa Helsingin olympiastadionilla. Suomalaista keikkayleisöä rakastava Iron Maiden julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1980. 30 vuoden aikana metalli-bändin suosio on vain kasvanut kasvamistaan Suomessa.

Maidenin lämmittelijä on aika hämmästyttävä veto - Alice Cooper aloitti huikean uransa jo 1960-luvun lopulla.

Vielä muutama vuosi sitten Iron Maiden soitti Suomessa jäähalleissa, nyt se ei mahdu kuin Olympiastadionille (jossa se soitti viimeksi 2008). MTV3:n rockasiantuntija Sami Ruokangas, mihin bändin megasuosio perustuu?

- Yhtyeestä on tullut ilmiö ja tavaramerkki sellaisenaan - lainkaan musiikkia väheksymättä. Nimi ja brändi ovat yhtä suuria kuin bändi. Fanit tunnustautuvat Iron Maidenin kannattajiksi Suomessa samaan tapaan kuin ManU:n tai West Hamin, joka muuten onkin yhtyeen basistin Steve Harrisin suosikkijoukkue.

- Yhtyeen uusi nousu ja taiteellinen luomiskausi alkoi 2000-luvun alussa, kun Bruce Dickinson palasi takaisin laulajaksi. Uusi nuori sukupolvi on 2000-luvulla löytänyt bändin - ja kansikuvien Eddie-hirviön.

- Yhtyeen suosioon vaikuttanut myös tietynlainen työväenluokkainen tausta. Ollaan mitä ollaan, eikä esitetä mitään. Kukaan bändin jäsenistä ei ole "suuri rocktähti".

Englantilaisyhtye on julkaissut 30 vuoden aikana 15 studio-albumia (sekä yhdeksän livealbumia ja kahdeksan kokoelmaa). Miten luonnehtisit yhtyeen musiikillista kehitystä?

- EMi on ollut yhtyeen levy-yhtiö aina. Varsinkin nyt 2000-luvulla Maidenilla on ollut täysi taiteellinen vapaus tehdä levynsä, miten haluaa. Joskus he ehkä tarvitsisivat vähän tiukempaa tuottajaa. 2000-luvun levyillä on sinänsä hienoja, mutta pitkiä biisejä. Välillä kaipaa Two Minutes To Midnight -hitin kaltaisia iskevämpiä biisejä. Toisaalta taas koukeroiset ja pitkät biisit ovat sinnikkäälle kuulijalle palkitsevia, koska avautuvat vasta useamman kuuntelun myötä. Hienoa myös, että että bändi uskoo musiikkiinsa niin paljon, että soitti A Matter of Life and Death -levynsä (2006) sitä seuranneella kiertueella kokonaan.

- Tuottaja-legenda Martin Birch oli puikoissa aina Dickinsonin lähtöön saakka, vuoteen 1992. 2000-luvulla tuottajat ovat tainneet olla lähinnä äänittäjän roolissa, bändi on päättänyt itse, miten levyt toteutetaan. Minusta Birchin 1988 tuottamalla Seventh Son of a Seventh Son -levyllä on jopa paremmat soundit kuin 2000-luvun levyillä, vaikka uusilla levyillä onkin upeita biisejä.

- Yhtye on soittanut proge-metallia jo varhain, vaikka mediassa on väitetty, että musiikki olisi muuttunut progempaan suuntaan vasta 2000-luvulla. Jo vuonna 1983 Peace of Mind -albumilla oli progea. 2000-luvulla biisejä on vain viety entistä teosmaisempaan suuntaan. Tripla-kitarastemmat muistuttavat musiikin juurista 70-luvulta, sellaisista esikuvista kuin Wishbone Ashtai Thin Lizzy (joka muuten soittaa Nosturissa Helsingissä lauantaina, toim. huom!).

Entä millaisia fiiliksiä herättää Alice Cooper lämmittelijänä?

- Sehän on hieno juttu! Kaksi kovaa klassikkoa kerralla. Cooper ja Maiden soittivat peräkkäin myrskyn runtelemassa Sonispheressa viime kesänä Porissa. Myrsky hajotti Iron Maidenin soittokamoja ja yhtye soitti osin Cooperin ja Slayerin lainakamoilla. Ehkäpä tästä syntyi yhteinen kiertue.

- Alice Cooper on viimeisillä levyillään tehnyt paluuta 70-luvun soundimaailmaan, joista ovat esimerkkeinä vaikkapa klassikko-levyt School´s Out ja Billion Dollar Babies. Kun Cooper lataa best of-settinsä, jopa Iron Maiden joutuu koville!

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.