Mainos

Kesäteatterin Rauta-aika on raakaa herkkua

- Mitä kesäteatterin pitäisi olla? Kyllä täällä Pyynikilläkin on esitetty Väinö Linnaa, Tuntematonta sotilasta ja Pohjantähteä, ihan samalla paatokselle kuin missä tahansa muualla. Ei kesäteatterin tarvitse tarkoittaa pelkkää kevyttä hauskaa.

Ohjaaja Kari Heiskanen seisoo Pyynikin katsomon takarivissä ja tekee isoon vihkoonsa koko ajan merkintöjä. Ensi-iltaan on vielä pari päivää ja jännitys vain kiihtyy. Heiskanen saapuu ennakkonäytöksen väliajalla haastateltavaksi ja puhuu innostuneesti siitä, kuinka Paavo Haavikon Rauta-aika on nyt saatu ensi kertaa näyttämölle.

- Uskon ja luotan siihen, että ihmiset haluavat myös kesäteatterissa liikuttua ja herätä ajattelemaan, millaisia me ihmiset olemme toisiamme kohtaan. Tähän Rauta-aika haastaa.

Kauko-ohjattavia naisia

Haavikon Rauta-aika on modernia ja todella erilaista kesäteatteria. Tai ehkäpä sitä voisi kesäteatterina pitää eritoten ajoittaisen vauhdin ja kohkaamisen takia, mutta dialogi ja juoni ovat jotain ihan muuta kuin yleensä puskissa kaatuilevat piiat ja rengit.

Kalevalaisiin hahmohin perustuva draama on täynnä väkivaltaa ja saavuttamatonta rakkautta. Lempeä ostetaan rahalla ja synnyttäjät myyvät tyttäriään, mutta kaikki on muutettu nykyajan formuun. Kun kaupparatsun nuhruisessa puvussa ja salkkuineen heiluva Väinö (Väinämöinen) ostaa Ainon, tämä hukuttautuu työntämällä päänsä vesiämpäriin. Seppä Ilmari takoo kauko-ohjattajia naisia ja raakkuu, kun "jumalauta tämä muija ei toimi". Oikosulkuun ajatuva vaimo käyn kimppuun.

Ensin ohjaaja kauhistui

Mutta ensin ohjaajaa hirvitti koko hanke. Kari Heiskasella on vahvat muistot teoksesta, koska hän näytteli 1980-luvun tv-spektaakkelissa Kalle Holmbergin ohjauksessa.

- Kun Pyynikiltä soitettiin, kauhistuin! Ajattelin ettei tämä ikinä taivu näyttämölle. Mutta sitten kun keksin että tehdään siitä tämän päivän näköinen, teos alkoi avautua. Siitä alkoi löytyä jopa huumoria ja ironiaa.

Väinö (näyttelijä Aimo Räsänen) soittaa Santanaa linnunluisella kitarallaan ja seisoo lipuvan lavapakettiauton päällä. Pohjolan emäntä tulee paikalle asuntovaunulla tekemään sopimusta Väinön kanssa. Sampo pitää saada takomaan vaikka väärää rahaa, jos naista halutaan.

Kommunisti riistokapitalistina

- Pohjolan emäntähän on täysi riistokapitalisti, kertoo emäntää esittävä näyttelijälegenda Anneli Sauli. Minä olen itse kommunisti - että siinäpä on hyvä vastavoima roolihahmolleni.

SKP:n ehdokkaana vaaleissa ollut Anneli Sauli sanoo, että Pohjolan emäntä on kuin Nalle Wahlroos.

- Ahneushan perustuu siihen, että omaisuus keskittyy eikä koskaan saa tarpeeksi. Pohjolan emäntä huutaa, että mitä sitä sellaisella Sammolla tekisi, joka kaikilla olisi. Eihän sillä olisi mitään arvoa.

Paavo Haavikko oli suuri aforistikko, niinpä Pohjolan emännän yksi johtorepliikeistä on tokaisu: "Tosi herkut ovat raakoja: osterit, lohi ja valta!"

Elävää elokuvaa

Haavikon teksti on nopeaa ja arvaamatonta. Pyörivä näyttämö tekee visuaalisuuden mahdolliseksi ja sitä teos tarvitseekin, jotta jännitys säilyy. 360 asteen säteellä levittäytyvällä näyttämöllä vyöryy tapahtumia katsojan silmille.

- Rakastan tällaista teatteria. Kaikkea ei selitetä eikä pureksita valmiiksi. Yleisölle pitää jättää tulkintaa, hehkuttaa Heiskanen.

- Haavikon teksti ei selittele ja kohtauksia on paljon. Halusin elokuvamaisuutta kohtausten avaamiseksi - ja tämä näyttämö sen nimenomaan tekee.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.