Mainos

Kirsi Merimaa on kahden naisen yhteinen kirjailijarooli

Toimittajat Marja Lennes ja Pirjo Peltoniemi julkaisivat keväällä viidennen yhteisen romaaninsa. Salanimellä Kirsi Merimaa kirjoittava naiskaksikko kertoo MTV3:n haastattelussa, miten kahden kirjoittajan yhteistyö toimii käytännössä.

Marja Lenneksen, 64, ja Pirjo Peltoniemen, 55, parinkymmenen vuoden takainen ensitapaaminen oli kohtalokas. Yleisradion aluetoimittajat tutustuivat yhteisellä kurssilla – ja päättivät saman tien ruveta kirjoittamaan kirjaa yhdessä.

Lennes ja Peltoniemi löivät hississä vetoa, että saavat kirjoitetuksi romaanin viikossa – ja niin myös tapahtui. Yllättäen kirjalle löytyi yhtä nopeasti myös kustantaja.

– Koska aikaa oli vähän ja olimme valmiiksi Helsingissä, emme tietenkään ruvenneet kirjoittamaan ensin. Sen sijaan otimme puhelinluettelon käteen ja kävimme kustantajat läpi. Sille, joka ensimmäisenä vastasi, sanoimme että tulemme käymään, Peltoniemi muistelee.

Seuraavaksi Lennes ja Peltoniemi kävelivät Tammen toimistoon ja selittivät rohkean ideansa.

– Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ideasta tuli kirja! Ja kun homma alkoi niin helposti, totta kai me jatkoimmekin. Lopulta kirjoja tuli 1980-luvulla perävuosin neljä kappaletta.

Kirjasarjan jälkeen toimittajien omat urat lähtivät nousuun ja kirjojen tekeminen jäi noin viideksitoista vuodeksi. Seuraavan kerran naiset tapasivat vuonna 2004, tuolloinkin sattumalta. Ajatus uudesta kirjasta virisi saman tien. Kirjan julkaistavaksi saaminen ei ollut kuitenkaan enää yhtä helppoa kuin alussa. Lopulta suomussalmelainen Myllylahti kiinnostui Lenneksen ja Peltoniemen uudesta romaanista ja päätti kustantaa sen.

Ison ja pienen kustantajan kirjailijana olemisessa tekijät eivät näe eroa: kumpikaan ei kirjailijoiden mukaan panosta tuntemattoman kirjailijan teoksen myyntiin sen enempää.

– On aika onnetonta markkinoida sellaista kirjaa, jonka tekijä ei ole julkisuuden henkilö tai on täysin tuntematon. Kirja saa sen sijaan olla oikeastaan millainen tahansa, jos tekijä on julkku, Lennes pohtii.

Merimaa on yhteinen inhokki

Taitelijanimi Kirsi Merimaan nimi on Marja Lenneksen ja Pirjo Peltoniemen yhteinen inhokki.

– Emme voi sietää Kirsi Merimaata! Kun aloimme kirjoittaa yhdessä, kumpikaan ei suin surminkaan halunnut tulla julkisuuteen. Kun Tammi sitten keksi nimen, se oli meille ihan samantekevä, kun vain saimme kirjan julki. Alun perin meillä oli aikomus kirjoittaa miehen nimellä, mutta idea ei mennyt läpi Tammessa, Lennes kertoo.

Nyt naiset ovat tyytyväisiä, että ovat säilyttäneet Merimaa-nimen myös uudessa kirjassaan.

– Olen kuullut kirjastoihmisiltä, että Merimaan kirjoja on lainattu hyvin koko tauonkin ajan. Kun uusi kirja ilmestyi kirjastoihin, lainaus taas vilkastui, Peltoniemi tietää.

Fatiman käsi on yhteiskunnallinen trilleri

Keväällä ilmestynyt Fatiman käsi kertoo suomalaisnaisen kidnappauksesta Ranskassa. Kaappauksen takana on arabien terroristisolu.

Tekijät luonnehtivat teostaan kriittiseksi yhteiskunnalliseksi trilleriksi.

– Se että kirjassa on mukana terroristisolu, ei ole niinkään olennaista. Tärkeämpi on taustalla oleva kulttuurien yhteentörmäys.

Kirjoittajat muistuttavat, että arabialainen muslimikulttuuri on hyvin yhteisöllistä, kun taas länsimainen kulttuuri korostaa yksilöllisyyttä.

– Lisäksi kirjan kolmas osapuoli on katolinen. Pohdimme kirjassamme sitä, miten eritaustaiset ihmiset tulevat toimeen samassa maailmassa ja miten voisimme ymmärtää muita uskontoja paremmin.

”Kun tapaamme, Merimaa syntyy”

Voisi kuvitella, että romaanin tekeminen kahdestaan vaatii läheistä ystävyyttä ja työtoveruutta myös arjessa. Marja Lennes ja Pirjo Peltoniemi eivät kuitenkaan vietä aikaa yhdessä muulloin kuin kirjoittaessaan.

– Meidän kirjailijauramme on oikeastaan aika mainio juttu. Emme ole muuten ystäviä emmekä perhetuttavia. Kun meillä oli pitkä tauko kirjoittamisessa, emme tavanneet lainkaan. Eikä se tarkoita sitä, että olisimme olleet vihoissa. Kun näemme toisemme, Kirsi Merimaa syntyy. Kun eroamme, Merimaa lepää. Kenenkään muun ihmisen kanssa meillä ei ole samanlaista kokemusta.

Peltoniemen mukaan kirjan tekeminen kahden ihmisen yhteistyönä ei ole niin harvinaista kuin moni kuvittelee. Fatiman käden kaltaisissa, suurta taustatyötä vaativissa trillereissä riittäisi tekemistä useammallekin.

– Me teimme tätä varten taustatyötä monta vuotta. Perehdyimme islamiin, asuimme kuukauden Nizzassa ja tutustuimme kaikkiin kirjan paikkoihin paikanpäällä. Suomalaisten suhtautuminen kirjan kirjoittamiseen on vielä aika perinteistä. Meillä ajatellaan, että sen täytyy olla yhden ihmisen tekemä ja hänellä täytyvät olla hirveät luomisen tuskat.

Kivaa pitää olla

Niin kahdestaan kirjoittaminen kuin kirjailijan työkin ovat muuttuneet monella tavalla parissakymmenessä vuodessa. Siinä missä 1980-luvulla teksti naputettiin kirjoituskoneilla, nyt avuksi ovat tulleet tietokoneet tekstinkäsittelyohjelmineen.

– Aiemmin yhteistyö toimi niin, että toinen oli niin sanotusti vetovastuussa ja toinen korjasi tekstiä paremmaksi, ja toisinpäin. Nyt ovat olemassa kaikki ihanuudet, kuten kännykät. Radio- ja tv-työläisinä me myös luemme ääneen tekeillä olevaa kirjaa, ja työstämme sitä sen avulla. Muutenkin tämä on tiimityötä, niin kuin vaikka elokuvakäsikirjoituksen tekeminen.

Lenneksen ja Peltoniemen yhteistyö on hitsautunut niin tiiviiksi, että heidän tekstistään on mahdoton erottaa enää kummankaan omaa käsialaa. Naiset eivät osaa edes luonnehtia toisiaan kirjoittajina. He toteavat, että tärkeintä on, että homma toimii ja molemmilla on kivaa.

– Kaikissa kirjoissamme on tietty annos huumoria. Me nauramme kirjoittaessamme, ja toivottavasti lukijakin saa jännityksen ja ajatusten lisäksi nauraa välillä makeasti. Koska mitä elämä olisi ilman naurua ja iloa – ei yhtään mitään.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.