Mainos

Kirsti Manninen iloitsee kesän kirjatapahtumista

Kuva: Pertti Nisonen

Kirjatapahtumien kesä on kuumimmillaan. Vammalan vanhan kirjallisuuden päivien kirjailijavieras Kirsti Manninen neuvoo lukijaa lähestymään lempikirjailijaansa varovasti tunnustellen: kaikki kirjailijat eivät ole omimmillaan intiimissä keskustelussa ventovieraan lukijan kanssa.

Suomessa ei ole kesällä vilskettä vain toreilla ja rockfestivaaleilla, vaan myös kirjastoissa ja kirjallisuustapahtumissa.

Kuun lopulla kirjojen ystävät kokoontuvat Lahden Runomaraton-tapahtumaan ja Taivalkosken Päätaloviikolle. Heinäkuussa järjestetään muun muassa Kajaanin Sana ja Sävel ja Oriveden opiston Uuden kirjan päivät.

Pentinkulman päivät kokoaa kirjallisuuden ystävät Urjalaan heinä-elokuun vaihteessa. Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoon kuuluva Runokuu-festivaali tarjoaa runo-ohjelmaa elokuun puolivälissä.

Fakta ja fiktio kohtaavat Vammalassa

Vanhan kirjallisuuden päivät houkuttelee kansaa Vammalaan loppuviikolla. Sinne matkaa myös yksi Suomen menestyneimmistä viihdekirjailijoista, filosofian tohtori Kirsti Manninen. Mannisen tuotanto sisältää naisille suunnatun viihteen ohella dekkareita, lastenkirjoja, historiikkeja, näytelmiä, tv-käsikirjoituksia, historiallisia romaaneja ja kirjallisuudentutkimuksia. Kirjailija on julkaissut teoksia myös Enni Mustosen nimellä.

Parhaillaan Manninen viimeistelee syksyllä ilmestyvää Parittomat-romaania (Otava). Kustantaja odottaa kirjaa häneltä heinäkuun alkupäivinä.

Enni Mustosena kirjoittaminen on tuotteliaalle kirjailijalle ”vuodenaikatraditio”.

– Touko-kesäkuu, omenapuiden ja syreenien kukkimisen aika, on heräävän rakkauden aikaa myös kirjallisuudessa. Muuten teen freelancerina kulloinkin meneillään olevia projekteja, Manninen kertoo.

Vammalassa Manninen keskustelee tietokirjallisuudesta ja faktan ja fiktion kohtaamisesta Minna Lindgrenin ja Jyrki Nummen kanssa. Manniselle teema on läheinen.

– Rakastan lajien vaihtamista ja niiden opiskelua ja koen niiden tekemisen haasteelliseksi ja kiinnostavaksi. Sanon kuin Mae West: kahdesta pahasta kokeilen aina sitä, mitä en ole ennen kokeillut. Tieto- ja kaunokirjallisuus sekoittuvat nykyään toisiinsa moni tavoin. Pohdimme Vammalassa tätä veteen piirrettyä rajaa.

Kirja-addikti hullaantuu antikvariaatissa

Suomen kesä tarjoaa runsaan kattauksen erilaisia tapahtumia. Kirsti Manninen on itse impulsiivinen tapahtumavieras.

– Olen yrittänyt päästä vuosien mittaan siihen, että en ohjelmoi kesää tiukasti etukäteen, vaan lähden liikkeelle mielialojen, jaksamisen, sään, päähänpistojen mukaan. Sitten kun lähden, lähdenkin aika rivakasti ja täysillä heittäytyen.

Oman kotipaikkakuntansa Mäntsälän riennoissa Mannista pitää kylän kesäteatteritoiminta. Hän kirjoittaa ja ohjaa näytelmiä Jokelanseudun Latotetterille. Tämän elokuun ensi-ilta on Jumalten keinu, näytelmä Eino Leinosta.

Vanhan kirjallisuuden päiviä Manninen kehuu erityisen ihanaksi tapahtumaksi – yhdellä varauksella.

– Loistavat antikvariaattikirjamyynnit ovat minunkaltaiselleni kirja-addiktille kuin viininmaistajaiset alkoholistille: pidelkää minua, jotta en revi rahojani! Tulen sieltä yleensä muovikassit notkuen ja sitten ihmettelen kotona, mihin saan kaikki kirjat mahtumaan, Manninen nauraa.

Kirjatapahtumat ovat nuori ilmiö

Nykyisenkaltainen kirjasuomen kesäinen kukkiminen ja talviset messut ovat Kirsti Mannisen mukaan nuori ilmiö.

– Jos ajatellaan aikaa, kun olin itse viaton kirjallisuuden syntiin, eli alle 20-vuotiaana, oli vain kirjailijavierailuja kouluissa tai kirjastoissa. Kirjallisuustapahtumien hurma on alkanut vasta sen jälkeen, kun olen itsekin ollut jo sillä toisella puolella.

Mannista ilahduttaa, että kirjamessuja ja muita kirjatapahtumia on alettu järjestää paitsi ympäri vuoden myös eri puolilla Suomea.

– Olen hirmuisen iloinen myös radion ja tv:n uusista kirjallisuusohjelmista. Niitä saa kuunnella ja katsella joskus ihan henkeä pidättäen.

Parhaat toisten kirjailijoiden kohtaamiset ovat Kirsti Mannisen mukaan tapahtuneet kustantajien omissa juhlissa: rauhassa metsän siimeksessä, puutarhajuhlien katoksessa tai takkatulien äärellä.

– Siellä on päässyt pitkiin, hyviin keskusteluihin, joissa on kohdattu oikeasti ihmisinä. Messutapahtumiin, joissa on tiukat aikataulut ja joissa mennään ja tullaan, voi osua jokin hilpeä yhteinen lounas, mutta ei niissä synny sellaisia intiimejä, kiireettömiä hengenlentotilanteita, joita itse arvostan enemmän.

Kehuminen juljettaa

Kirjallisuustapahtumat ovat lukijoille harvinaisia tilaisuuksia tavata lempikirjailijoitaan. Kirsti Mannisesta lukijoiden kohtaaminen on hauskaa ja hämmentävää.

– On tietysti mukavaa kun saa halauksia ja kehuja, mutta kun olen eteläpohjalainen, minua aina juljettaa, jos kauheasti kehutaan. Kiinnostavampaa on, jos lukija kysyy jotain, joka on jäänyt askarruttamaan häntä.

Erityisesti lapsi- ja nuorisolukijoiden tapaamiset ovat jääneet Manniselle mieleen.

– Siinä ei ole sellaista sosiaalista kruusausta niin kuin aikuisten tapaamisissa. Kun pieni lukija antaa palautetta, hän on asialla kirjassilmäisinä ja vilpittöminä.

”Kaikki kirjailijat eivät ole räpätätejä”

Kaikille kirjailijoille lukijoiden kohtaaminen ei ole helppoa.

– Kaikki eivät ole sellaisia räpätätejä kuin minä. On olemassa paljon kirjailijoita, joita ahdistaa, että vieraat ihmiset tulevat ikään kuin iholle, Kirsti Manninen muistuttaa.

Manninen neuvoo, että jos näkee ”vainotun eläimen katseen lempikirjailijansa silmissä”, hänet pitää ymmärtää jättää rauhaan.

– Tiedän tilanteita, joissa lempikirjailijat ovat paenneet takaovesta kuin entiset rocktähdet liian päällekäyviä ihailijoita. Kirjailijaa on hyvä lähestyä hellästi tunnustellen. Jos näyttää siltä, että kirjailijalla on aikaa ja halua vaihtaa ajatuksia, mieluummin silloinkin nimenomaan vaihtaa ajatuksia kuin pelkästään taputtelee olkapäälle.

Manninen tähdentää vielä, että jotkut kirjailijat ovat kirjailijoita juuri siksi, että he kirjoittavat mieluummin kuin puhuvat.

– Me voimme olla hyvin hauskoja, nokkelia, lempeitä ja maailmoja syleileviä omissa teksteissämme, mutta todellisuudessa tiukasti yksityisyyttään varjelevia ja vaikeasti kontaktia ottavia ihmisiä. Jos lukijalla on hyvin ihannoitu kuva kirjailijasta, tai vaikka suosikkinäyttelijästään, varjelee myös häntä, jos hän ei suotta tunge liian lähelle: jos haluaa säilyttää ihanteensa, kannattaa pitää pikkuisen etäisyyttä.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.