Mainos

Merja Rehn: Ystävät hylkäsivät Rusi-tapauksen aikana

Merja Rehn tietää, miltä tuntuu, kun selkään taputtajista tulee parissa vuodessa selkään puukottajia.

EU-komissaari Olli Rehnin puoliso kertoo tänään ilmestyneessä omaelämäkerrallisessa kirjassa Koiran elämää ja kissanpäiviä Brysselissä muun muassa perheensä kiirastulesta Alpo Rusin tukijana 2000-luvun alussa.

Rehnit olivat Rusin harvoja puolustajia, kun Suojelupoliisi epäili tämän vakoilleen entisen Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin hyväksi.

– Tuo reilun vuoden mittainen ajanjakso sisältää pitkiä muistikatkoja, joista jälkikäteen pystyn hahmottamaan vain ahdistuksen, Merja Rehn kirjoittaa.

”Ei se muuten toista miestä puolustaisi”

Olli Rehn. (Lehtikuva)

Syytökset olivat raskaita paitsi Rusia myös Rehnin perhettä kohtaan.

– Yleisesti kyseltiin, miksi Olli riskeerasi oman poliittisen uransa ja yhteiskunnallisen asemansa. Kukaan ei uskonut, että ihminen voi vilpittömin mielin asettua ystävänsä rinnalle, kun järjestelmä tuntuu olevan väärässä. Myös minä sain osani. Pahin loukkaus tuli eräältä ay-pomolta, joka ilmoitti minulle suoraan, että mieheni on homo: ”Ei se muuten toista miestä puolustaisi.”

Jotkut ystävät jopa hylkäsivät Rehnit tapauksen vuoksi.

– Tämän tapauksen yhteydessä olen huomannut, että kun tulee menestystä, kummasti löytyy uusia kavereita ja jopa uusia sukulaisia putkahtelee esille. Voittajan puolella on helppo olla. Mutta kun ihminen joutuu ahdinkoon, huomaa, miten yksin hän lopulta on, Rehn toteaa.

Olli Rehnin oli moraalinen pakko tukea ystävää

Olli Rehnillä ei ollut Merja Rehnin mukaan vaihtoehtoa, ryhtyäkö Rusin tueksi vai ei.

– Olli oli tuntenut Alpon jo kauan ja näki, etteivät epäilyt sopineet Alpon elämäntarinaan. Hän näki myös ahdingon, johon Rusin perhe oli joutunut.

Valtionsyyttäjä totesi kesäkuussa 2003 Alpo Rusin syyttömäksi. Vaikka maine pelastui, Rehn harmittelee, että vuotoihin ja simputukseen syyllistyneet poliisit pääsivät kuin koira veräjästä.

– Alpo sai pientä hyvitystä kärsimästään vääryydestä, kun Helsingin käräjäoikeus tuomitsi valtion maksamaan hänelle vahingonkorvauksia Stasi-sekoiluista. Valitettavasti raha ei korvaa sitä kärsimystä, ahdistusta ja epävarmuutta, johon Rusin perhe noina vuosina joutui.

Järjestelmäkin voi olla väärässä

Vuosia tapauksen jälkeen Merja Rehn näkee siinä jotain hyvääkin.

– Mieheni kuvasi tapahtumajakson jälkeen, että kaveriporukassa tapahtui ikään kuin rakennemuutos. Ihmiset, jotka olivat prosessissa mukana, muuttuivat vielä paremmiksi ystäviksi. Muuten kävi niin, että monet selkään taputtajat muuttuivat selkään puukottajiksi.

– Myös turha auktoriteettien pelko karisi, kun sai käsituntumalla kokea, kuinka väärässä järjestelmä voi olla. On ollut vapauttavaa päästä meitä suomalaisia riivaavasta ”mitä muut ajattelevat” -ikeestä.

Politiikka on likaista peliä

Merja Rehn on seurannut miehensä rinnalla politiikan arkea ja juhlaa vuosikaudet.

Hänen mielestään likainen peli on lisääntynyt politiikassa.

– Viime vuosina ja kuukausina pudotuspeli kotimaan politiikassa on ollut tavallista rajumpaa. Osansa ovat saaneet niin naistenlehtien kiiltokuvapoliitikot kuin viihdeohjelmien koko kansan suosikit. Kohtelu on tylyä, ja asioiden oikea laita tuskin kiinnostaa ketään.

– Parhaita hetkiä politiikan kautta on koettu, kun kukaan ei ole ollut ehdolla mihinkään. Heti kun tulee pyrkyä ja houkuttelevia paikkoja, likainen peli alkaa. Näin käy varsinkin silloin, kun ovat kyseessä kahden tai kolmen kilpailevan puolueen intressit.

Kirjoittaminen on henkireikä

Juankoskelaissyntyinen Merja Rehn on asunut miehensä ja Silva-tyttären kanssa Brysselissä yhteensä noin kymmenen vuotta. Perheeseen kuuluvat myös Merja Rehnin pojat Matias ja Mikael, jotka asuvat Suomessa.

Elämä ulkomailla, erossa ystävistä ja sukulaisista, on vaatinut monenlaisia uhrauksia. Rehn on joutunut luopumaan muun muassa omasta urastaan.

– Totta kai taistelin alussa oman asemani puolesta. Varsinkin ulkopuolinen paine esimerkiksi siitä, että en ollut koulutettuna ihmisenä mennyt töihin, otti alkuun kovasti päähän. Ajattelin silloin, että mitä se kenellekään kuuluu. Huomasin kuitenkin pian, että on itsellekin parempi, kun järjestelen oman arkeni itse. Vapaan toimittajan työ, haastattelut ja kirjoittaminen pitävät minut nykyään kummasti aktiivisena.

Koti-ikävä vaivaa jatkuvasti.

– Joka kerta, kun palaan Juankoskelle tai Mikkelin mökille, tunnen suurta helpotusta. Samalla alan kuitenkin miettiä paluulentoa. Vastaavasti kun olen päässyt takaisin Brysseliin, alan syrjäsilmällä selata kalenteria seuraavaa kotimaanlentoa varten. En ole kotona oikein missään.

Naama kiinni -ryhmä Facebook-riippuvaisille!

Parin viime vuoden aikana Rehnin Suomen ikävää ovat helpottaneet paitsi mahdollisuus lukea kotimaan lehtiä internetin kautta myös netin sosiaaliset yhteisöt, joihin Rehn on luiskahtanut kuin huomaamattaan.

– Koti-ikävän hetkellä voi aina avata ikkunan ulkomaailmaan ja livahtaa Facebookiin, tai kuten me savolaiset sanomme ”veissiin”. Olin aiemmin vakaasti päättänyt, etten minä, järkevä ihminen, lähde mukaan moiseen kotkotukseen. Nyt olen jo siinä pisteessä, että harkitsen, pitäisikö hakeutua hoitoon, Rehn nauraa.

– Olisi varmaan aika perustaa Facebook-riippuvaisille ihmisille AA-yhdistyksen tapainen NK-, eli Naama kiinni -yhdistys.

Merja Rehn kertoo Nina Rahkolan haastattelussa perheensä kiirastulesta Alpo Rusin tukijana.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.