Mainos

Näitä me suosittelemme kesälukemiseksi

Me täällä MTV:n uutistoimituksessa luemme paljon. Kokosimme meihin vaikuttaneista kirjoista listan, jota suosittelemme sinullekin kesälukemiseksi.

Kesäkirja-listaltamme löytyy asiaa niille, jotka haluavat sivistää itseään lomallakin - kun kerrankin on aikaa - sekä myös kevyempää kamaa työakkujen lopulliseen tyhjentämiseen.

Useat kirjat vievät muihin maihin, jo kadonneisiinkin kulttuureihin tai erilaisten, houkuttelevien tuoksujen, valojen, varjojen, äänien ääriin. Mekin hyppäämme usein matkalle kirjan siivin, kun emme muuten pääse muille maille.

Suosittelemillamme kirjoilla on toinenkin ominaisuus: ne on kirjoitettu sujuvasti eli niitä on helppo lukea. Kesäkirjan kolmas tärkeä kriteeri eli keveys, tässä tapauksessa painomittana, ei täyty kaikissa kirjoissa, mutta niissä sisältö antaa voimia kirjan kannatteluun.

Alexander von Schönburg: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kuninkaallisista - mutta et ole uskaltanut kysyä

Kirjoittaja kreivi von Schönburg liikkuu sujuvasti aatelisissa piireissä, mutta ihmettelee tavallisten tallaajien lailla monia kuninkaallisia kotkotuksia ja monarkian mysteerejä. Onko monarkia tässä ajassa enää relevantti valtiomuoto? Vaikea kysymys! Jokin kuninkaallisissa kuitenkin vetoaa meihin aina ja kaikkialla. Kirja on täynnä uskomatonta faktaa, esimerkiksi: Englannin kuningattarella ei ole passia eikä henkilöllisyystodistusta. Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja Daniel Westling saavat olla onnellisia, kun menevät naimisiin rakkaudesta - ennenhän avioliitot olivat valtioiden välisiä sopimuksia. Tämä kirja on kevyttä kesäluettavaa, jonka nippelitiedolla voi brassailla jos ei muuta niin kuninkaallisia häitä katsellessaan. (suosittelee Sanna Kiiski)

Jens Lapidus: Rahalla saa

Tukholman rikollinen alaluokka ja tavoiltaan harvinaisen vastenmielinen nuori yläluokka kohtaavat hienossa tarinassa, josta on tehty myös Suomen teattereissa vast ikään pyörinyt elokuva "Snabba cash". Kuninkaallisten häiden vastapainoksi. Todentuntuinen lukuelämys. (Pauli Poutanen)

Henning Mankell: Daisy Sisters

Oiva tapa tutustua dekkarikirjailijan ja nyt niin ajankohtaisen Gaza-aktivistin tuotantoon. Riipaiseva tarina kahdesta tytöstä sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. (Sari Sarelius)

Henning Mankell: Kiinalainen

Syvällinen ja kiinnostava tarina kulkee Pohjois-Ruotsista Kiinaan ja Pohjois-Amerikkaan sekä mielen syviin syövereihin. (Jouni Sipilä)

Göran Schildt: Dianan saari

Sanotaan, ettei maailmaa voi ottaa haltuun. Yhden saaren voi. Schildt puolisoineen hankki talon Leroksen saarelta. Se kuuluu Kreikkaan ja sijaitsee lähellä Turkin rannikkoa. On kiintoisaa seurata, kuinka ulkopuolinen asettuu yhteisöön ja kuinka paikallinen käsityöläinen rakentaa upean mosaiikin Schildtien talon pihaan. Kirjailija kuvaa saaren historian, sotahistorian, eläimistön, kasviston ja ennen kaikkea ihmiset: monitaitoiset ja originellit. Schildt myös kritisoi asioita, joista hän ei kreikkalaisessa kulttuurissa pidä. Kritiikin seurauksena hänet melkein karkotettiin saarelta. Kirjassa kuvataan myös, mitä tapahtui, kun saarelle tuli televisio. Kirjoitettu kauan ennen nykyistä talouskriisiä. (Juhani Aalste)

Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeeen.

Voiko kaikki olla kiinni yhdestä suudelmasta? Kirjassa kulkee mukana kaksi rinnakkaisesti etenevää maailmaa. Päähenkilö Irinan elämää seurataan kahden täysin erilaisen miehen kanssa. Kumman hän valitsee ja miksi? Miten kumppanin valinta vaikuttaa elämänkulkuun isoissa ja pienissä asioissa? Kirja saa pohtimaan valintoja - oikeita ja vääriä - ja mikä on mielikuvitusta, mikä totta. Miksi elämässä kaikki menee niin kuin menee? Silti se ei ole "liian" raskasmielinen kesäkirjaksikaan. (Merja Ylä-Anttila)

Jennie Dieleman: Tervetuloa paratiisiin

Tämä on kivaa lukemista lomamatkalle eli ikävä totuus turismiteollisuudesta. Turismi on yksi maailman valtaelinkeinoista. Kirja auttaa ymmärtämään globaalin rahan vaikutusta syrjäisiimpiinkin maailmankolkkiin ja sitä, että meille markkinoidut eksoottiset lomanautinnot saattaa rajoittaa jonkun ihmisoikeuksia tai tuhota surutta korvaamatonta luontoa. (Pauli Poutanen)

Kate Fox: Watching the English

Tämä ei ole romaani, vaan itse asiassa kansantajuisesti ja huumorilla kirjoitettu kuvaus englantilaisten kulttuurista ja luonteesta. Kuulemani tarinan mukaan teoksen kirjoittanut tutkija ei jaksanut hakeutua kotoaan Lontoosta sademetsiin alkukantaisten heimojen pariin, vaan päätti keskittyä oman kansansa tapoihin. Tutkimusmenetelminä Fox muun muassa etuili jonoissa tarkkaillen ihmisten reaktioita ja törmäili Lontoon kaduilla vastaantulijoihin ja laski, kuinka moni uhri pyytää anteeksi. Ratkiriemukasta luettavaa ja jopa hyödyllistä, jos olet menossa kesälomalla Englantiin! (Markus Hippi)

Eduard Uspenski: Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä - äänikirjana

Liikuttava tarina siitä, miten erilaisetkin löytävät ystävän. Uspenskin teksti sisältää lisäksi sellaista yhteiskuntasatiiria itäblokista, että aikuinenkin nauttii kuunnellessaan tätä automatkoilla. Lukijan, näyttelijä Antti Virmavirran äänenkäyttö on ihailtavaa. Suomennos takuutyötä eli Martti Anhavan. (Varpu Helpinen)

Mari Jungstedtin kaikki teokset

Ne ovat dekkareita, joissa tapahtumat sijoittuvat Gotlantiin. Päähenkilö on hurmaava vaimoonsa rakastunut kunnollinen perheenisä, joka on Gotlannin poliisin väkivaltapuolen pomo. Rikokset ratkeavat yllättävillä tavoilla eikä suolenpätkiä ole liikaa. (Saara Rantanen)

Richard Oates: Revolutionary Road

Haikea romaani ihmissuhteista ja haaveista, joista osa toteutuu ja osa ei. Kannustaa haaveiluun ja sopii siksi laiturin nokkaan. (Kirsi-Marja Peräkylä)

Jean Guillou: Temppeliherra

En pidä Jean Guillousta. Sievistelevä ruotsalaisen sosialidemokraattisen kansankodin wannabe Ian Fleming. Joten, miltei vahingossa, kun tarvitsin nopeasti jotakin luettavaa, sieppasin Guilloun Temppeliherran tietämättä mitä se sisälsi. No. Temppeliherra ja muut osat Pohjoinen Valtakunta ja Arnin perintö kertovat kiehtovasti ristiretkien ajasta ja temppeliherrain ritarikunnasta, jossa huseeraa pohjoinen sankari Arn. Arn osoittautuu Pyhän Fransiskuksen ja James Bondin risteymäksi. Hauskaksi lukukokemuksen tekee se, että kerronta ja dialogi on normaalia urbaaniruotsia (siis -suomea), vaikka tapahtumat sijoittuvatkin kielellisesti ehkä hieman karumpaan ympäristöön. Toinen nokkeluus on se, että vaikka kerronta on nykyaikaa, kaikki mitat, rakennelmat, alustyypit ja ylipäätään historiallinen aineisto on kuvattu niiden silloisin nimityksin. Ilman selityksiä. Jollet tiedä, paljonko viinaa on yksi jumpru, sen pahempi sinulle. Joten Google laulamaan. Tarina on löyhästi totta. (Timo Laukkio)

Pentti Haanpää: Isännät ja isäntien varjot

Kesälukemisen aatelistoon voi joka kesä nostaa Piippolan suuren kirjallisen neron Pentti Haanpään Isännät ja isäntien varjot. Kesälukemisena Haanpään mestariteos toimii mm. sen takia että se palauttaa elävästi mieleen, miten ennenvanhaan kesäisin hevosvetoisesti niitettiin heinää yötä myöten kasteen tuoksussa. Lisäksi 1930-luvun lamavuosiin ajoittuva teos kuvaa nykyajallekin niin kouriintuntuvalla tavalla, mikä on fiilis, kun talouslama panee isotkin isännät kyykylleen velkojien paineessa. Jokaiselle kesäiseen tissutteluputkeen ajautuvalle, tyhjiä, kasvavia pullorivejä kauhistuneena katsovalle pikkujuopolle kirja antaa myös elämänviisauden:

- Kun pullo on juotu tyhjäksi, se pitäisi lyödä rikki.... (Timo Haapala)

Markku Kuisma: Rosvoparonien paluu

Kuisma on Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Helsingin yliopistossa. Hänen keskeinen tutkimuskohteensa on taloushistoria. Eräänlainen nykyajan Eino Jutikkala ja riemastuttava sanankäyttäjä. Terävä näkijä, jonka taito löytää yhtymäkohtia arvaamattomista paikoista on vertaansa vailla. Kirja ei totisesti ole tiedettä, vaan vimmainen pamfletti kahlitsemattoman äärikapitalismin edesottamuksista. Huumori velmuilee nurkan takana eikä vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu, kun Kuisma viipaloi Suomen talouselämän palvottua ja pelättyä aatelia. Kirjailijan ohjailemana havaitsee, että meidän rahojamme on käytetty väärin suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. (Timo Laukkio)

Jussi Viitala: Älykäs eläin

Ihmiset kuvittelevat olevansa luomakunnan kuninkaita, mutta pitkän uran tehnyt eläintieteilijä Jussi Viitala kyseenalaistaa ihmisen ylivertaisuuden. Viitala kirjoittaa kiinnostavasti eläinkunnan älyköistä, mm. mustekaloista ja korpeista. Tutustumisen arvoisia ovat myös Viitalan näkemykset äitiyden vaikutuksesta naisen älykkyyteen. (Marjo Tiitto)

Philippe Guicheteau: Sunnuntaikirjeitä Suomesta

Tämä kirja tosiaan lisää suomalaisten ja ranskalaisten keskinäistä ymmärrystä paremmin kuin mikään EU-seminaari. Huikeita novelleja, joille huomasin kesken lukemisen nauravani ääneen. Kirja on kaksikielinen, viereisellä sivulla teksti on myös ranskaksi. (Maarit Kaartinen)

John Keats: Yön kirkas tähti

Englantilaisen runoilijan John Keatsin 99 viimeisestä kirjeestä suurin osa on palavia rakkaudentunnustuksia Frances "Fanny" Brownille. Niiden julkaisu synnytti kohua ja kritiikkiä 1800-luvun lopun Britanniassa.

Suhde ei saanut täyttymystään, viktoriaanista ilmausta käyttääksemme, sillä Keats poti tuberkuloosia. Runoilija murehtii kirjeissään sitä, ettei tavannut rakastettuaan ollessaan vielä terve. Kirja on ajankohtainen myös Jane Campionin ohjaaman Yön kirkas tähti -elokuvan vuoksi. (Mari Sarolahti)

James Ellroy: Muistoja Pimeästä

Jos etsit kevyttä kesädekkaria, älä lue tätä. Kirja perustuu kirjailijan omaan elämään ja hänen äitinsä murhaan vuonna 1958. Ellroy höystää poliisitarinaa ajatuksillaan, jotka saavat jopa tottuneen dekkarien ystävän ihon usein kananlihalle. Lukijan sietokykyä koetellaan muun muassa silloin, kun kirjailija rakastelee unissa äitinsä kanssa ja kuvailee huumehöyryissä seksifantasioistaan. Tarina on kuitenkin kiehtova ja tempaa mukaansa. Kirjassa tarkastellaan eri näkökulmista "vanhan hyvän ajan" Hollywoodia, sen ajan rikostutkintaa sekä rikkonaisen pojan kasvamista rikkonaiseksi aikuiseksi ja menestyväksi kirjailijaksi. Rikostutkinnan keinot kehittyvät tarinan mukana. Aikuistuttuaan kirjailija alkaa itse selvittää äitinsä murhaa. (Kirsi Alm)

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Esikoisromaanillaan Aikamatkustajan vaimo vakuuttanut Niffenegger tekee kirjallisen paluun seitsemän vuoden tauon jälkeen. Kirja kertoo kaksosista, jotka perivät tätinsä hulppean Lontoon-asunnon ja muuttavat sinne asumaan. Pian he huomaavat tädin haamun jääneen loukkuun asunnon seinien sisälle. Niffenegger kirjoittaa kauniisti epätavallisesta aiheestaan, mutta kirja ei aivan yllä esikoisen tasolle. (Marjo Tiitto)

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Tätä menestysromaania kahdesta naisesta saman aviomiehen perheessä Afganistanin mullistuksen vuosina ei voi laskea kädestä, vaikka herätyskello yöpöydällä pakottaisi jo nukkumaan. Afganistanin lähivuosikymmenet ja historia saavat aivan uudenlaisen merkityksen ja tämän luettuasi katsot kaikkia uutisia Afganistanista toisin. (Varpu Helpinen)

Peter Franzén: Tumman veden päällä

Franzén yllätti kirjallisuusmaailman kirjoittamalla koskettavan tarinan kouluikää lähestyvän pojan perhehelvetistä. Omakohtaisuutta löytyy, mutta tarina kantaa ilman sitäkin. Pienen pojan vaikeita elämänvaihteita seuraa liikuttuneena. (Marjo Tiitto)

Åsa Lindeborg: Minua ei omista kukaan

Hämmästyttävän aidosti lapsen näkökulmasta kirjoitettu kirja, joka kertoo lapsuudesta alkoholisti-isän tyttärenä. Isä on mielestään Ruotsin paras metallimies ja yksinhuoltaja Västeråsissa. Pieni tytär ymmärtää ja rakastaa hauskaa isäänsä lähes loputtomiin, äiti on häipynyt ja perustanut uuden perheen jo tytön ollessa aivan pieni. Isä ja tytär elävät ainaisessa puuteessa - palkka kuluu kaljaan ja elämä on epäsäännöllistä. Jatkuvasta kännistä huolimatta isä sisustaa kotia ja huolehtii, että kodin ikkuna näyttää kadulta katsottuna lämpimältä ja kodikkaalta. Tytärtään hän rakastaa yli kaiken, samoin kuin tytär isäänsä. Tarinaan on kudottu myös yhteiskunnan luokkarakenne, teollisuuden murros ja koko monikulttuurinen suku. Muistuttaa Susanna Alakosken Svinlägorna -kirjaa, mutta ruotsinsuomalaisuuden irrallisuus puuttuu. Rankka mutta kuitenkin niin lämmin. (Päivi Anttikoski)

Marko Leino: Ansa

Vuoden Johtolanka 2010 -palkinnolla meritoitu romaani on kesän dekkarinjanon takuuvarma sammuttaja. Kirja kuvaa Suomen ja lähialueiden huumebisnestä rehellisen rujosti. Rahakkaaseen bisnekseen sekaantuvat niin isommat kuin pienemmätkin tekijät ja heitä jäljittävät poliisit. Leino kuvaa tapahtumia vakuuttavasti, taustoittaa huolella eikä unohda loppuhuipennusta. (Marjo Tiitto)

Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissä

Elämänmyönteinen romaani ihmisistä ja ihmissuhteista. Pääosassa seikkailee viisas elämää kokenut mies. Terävää kieltä, hyviä oivalluksia, ja repliikit sellaisia, että haluaisi itse osata sanoa jotain yhtä nokkelaa kuin kirjan henkilöt. (Anu Punkari ja Cyrila Cibulka)

Rakel Liehu: Helene

Raskaan sarjan kesäkirja, joka houkuttelee matkustamaan Retrettiin. Lukijalle tarina alkaa siitä, kun taiteilija Helene Scherfbeck yrittää saada lapsimallista ”irti mitä etsii” . Hetki on on herkkä, liki särkyvä, mutta viimein ”tyttö hymyilee itsekseen hiukan, pienet sääret ovat väärät, sukat syltyssä, nyt, nyt on ilme vihdoinkin hyvä. Bon!” Tapahtumien kronologia on särjetty. Alussa yli 80-vuotiasta taiteilijaa viedään evakkoon Ruotsiin. Matkatavaroina ”paletti, pensselit, pieni valkoinen kivi, muutama valokuva ja kirja”. Ja muutaman sivun jälkeen kuvataan pienen tytön syntymä Scherbeckien ja Prinzien sukuun; ”tulin tukehtuvan valkoisena, mutta Leonardon kiehkura niskassani, vakavana kuin tomaatti; minulla oli soturin sydän ja aseinani pitkät, pehmoiset kynnet.” Kirjan lukee hitaasti, Liehun lauseet ovat niin herkullisia – niitä ei voi vain hotkia.

(Leea Ollikainen)

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri

Hauska ja sapekas tarina Intian suurista ristiriidoista. Pääosassa köyhän riksakuskin poika Balram Halwai etenee elämässään maaseudun kurjuudesta yritysmaailma komeetaksi. Helppolukuinen, ja kun kirjan aloittaa, sitä ei voi lopettaa! Kirja palkittu Bookerilla. (Anu Punkari)

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Klassikko roturistiriitojen repimästä 1950-luvun Amerikasta. Ylistys perheelle ja oikeudenmukaisuudelle. Tavoittaa lapsen näkökulman uskomattoman aidosti. Kokonaisvaltainen aikamatka. (Kirsi-Marja Peräkylä)

Kreetta Onkeli: Kutsumus

Kirja on pisteliäs, terävä ja hervottoman hauska satiiri kustannusmaailmasta ja kirjailijoista. Julkisuus tulee joskus kirjailijalle pyytämättä ja yllättäen, toisinaan se nostaa pissan päähän, ja joskus siitä syntyy arvaamaton ahdistus. Kustannustoimittajien ja kriitikoiden moraali on tarinassa pahasti hukassa. Jos pidät Kari Hotakaisesta, pidät Kreetta Onkelista.(Minna Karila)

Jason Goodwin: Janitsaaripuu

Suosittelen kuumaan kesään kirjaa, joka sijoittuu 1800-luvun Istanbuliin. Dekkari pyörittää lukijaa Istanbulin tuoksuvilla kujilla, joissa ilma väreilee ja tuoksut huumaavat. Jännitystä, historiaa ja hienoa kieltä! (Elisa Tikkanen)

Orhan Pamuk: Valkoinen linna

Nobel-kirjailijan outo kaksoisolentotarina 1600-luvun Istanbulista tuo lähelle sulttaanin hovin juonittelun, ruton pelon, Bosporinsalmessa virtaavan veden voiman ja ikuisen kysymyksen siitä, kuka minä olen. Muutkin kysymykset jäävät leijumaan ilmaan: vieläkö Turkista on suurvallaksi? Raskas, mutta antoisa kirja. (Varpu Helpinen)

Qiu Xialongin dekkarit

Shanghailaisesta ylikomisario Chen Caosta kertovat kirjat ovat tunnelmallisia sukelluksia kiinalaiseen yhteiskuntaan ja tapakulttuuriin. Hyvää ruokaa ja runoutta rakastava Chen painiskelee kaikissa kirjoissa omien intressiensä ja valtion vaatimusten ristipaineessa ja kuvaa usein tuntojaan hurmaavin runositaatein. Rikokset ratkotaan älyllä ja inhimillisellä ymmärryksellä. Kannattaa aloittaa Punaisen sankarittaren kuolemasta, jolloin pääsee parhaiten perille Chenin henkilöhistoriasta. (Minna Karila)

Pierre de La Mure: Punainen mylly

Teos kertoo 1800-luvun Pariisista ja siellä taiteilija Henri de Tolouse-Lautrec'n elämästä. Kirja on kaunis, mutta samalla myös äärettömän surullinen. Kirjan luettuaan on pakko suunnata Pariisin Montmartrelle! (Anu Punkari)

Rajaa Alsanea: Riadin tytöt

Pinnalta kepeä saudinaisten rakkausromaani, mutta kirja avaa monen uutisen ja ilmiön taustaa. Kännykkämarkkinat ovat suuret, koska saudinuoret deittailevat vain tekstiviesteillä. Kasvoleikkauksiin matkustetaan Beirutiin, koska Allah kieltää ne Saudi-Arabiassa. Rikkaiden perheiden tyttäret viettävät kuuman ajan hienostoasunnoissa Lontoossa ja pukeutuvat minihameisiin, mutta tarkkailevat koko ajan ympäristöään, ettei vain kukaan tuttu saudimies näe. (Varpu Helpinen)

Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe tutkii -sarja

Hyväntuulisia, reheviä ja Afrikan lämpöä tulvillaan olevia dekkareita, joissa arkipäivisiä rikoksia ja mysteereitä ratkoo botswanalainen naisetsivä Mma Ramotswe. Nautitaan lomarauhassa rooiboskupillisen kera. (Katja Nuorvala ja Leea Ollikainen)

Stieg Larssonin trilogia

Dekkaria kesää. Mielenkiintoista, tapahtumarikasta ja kevyttä, mutta ei liian. (Cyrila Cibulka)

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö

Kieli ja tyylilaji tuntuivat aluksi oudoilta, ovat sen verran omanlaistaan, mutta kun pääsee jyvälle tyylistä, niin kirja tempaa mukaansa. Ovatko kirjan tapahtumat itse kirjassa totta vai vain tarinaa kahden päähenkilön (esiteinejä tyttöjä) leikeissä? Virkistävän erilainen lukukokemus. (Cyrila Cibulka)

Margaret Atwood: Orjattaresi

Tarina sijoittuu jonnekin nykyaikaan, tai pikemminkin se on visio tulevaisuudesta. Suurin osa naisista ei voi saada lapsia, sen vuoksi niitä naisia, jotka ovat hedelmällisiä, käytetään lähestulkoon synnytyskoneina. Voisiko näin tapahtua? Ja kumpaan kategoriaan minä kuuluisin? Hedelmälliset vai hedelmättömät? (Cyrila Cibulka)

Marian Keys: Hurmaava mies

Uutinen hurmuripoliitikko Paddy de Courdyn kihlauksesta kohahduttaa koko maata, mutta neljälle naiselle asia on erityisen merkityksellinen. Kirjan nimi antaa ymmärtää, että kirjan päähenkilö on hurmuripoliitikko Paddy de Courdy. Kirjaa lukiessa odottaakin, että Paddy astuisi esiin, mutta näin ei käy missään vaiheessa. Paddy -parka saa esiintyä kirjassa vain todellisten päähenkilöiden Lolan, Gracen, Marnien ja Alician muistoissa. Muistoja Paddystä näillä naisilla riittää. Kirjan päähenkilöiden toisiinsakietoutuminen palkitsee lukijaa. (Kati Savander)

Anders Roslund ja Börge Hellström: Edward Finniganin Hyvitys

Ruotsinlaivalla pahoinpidellään mies ja syyllinen, John Scwarrz, pidätetään Tukholmassa. Kuka hän oikein on? Mies vailla henkilöllisyyttä? Poliisin tutkimukseissa paljastuu, että hänen pitäisi olla kuollut. Jos ylipäätänsä pitää dekkareista, on tämä kirja oiva valinta. Ja jos tämän lisäksi pitää ennalta-arvaamattomista lopuista, on tämä ihan pakko lukea. Roslund on toiminut pitkään toimittajana, Hellström puolestaan on entinen rikollinen, joka työskentelee nykyisin rikosten ehkäisemiseksi. (Kati Savander)

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja

Vuonna 1949 alun perin julkaistu viehättävä romaani kertoo rapistuvaa linnaa asuttavasta rutiköyhästä brittiläisestä boheemiperheestä 17-vuotiaan Cassandran päiväkirjan muodossa. Huumoria, tarkkanäköisesti ja rakkaudella rakennettuja henkilöhahmoja, nuoruuden viattomuutta ja raikkautta, romantiikkaa - täydellinen kesäkirja! (Katja Nuorvala)

Benedict Zilliacus: Kertomus kadonneesta saaresta

Kirjailija ja lehtimies vietti lapsuuttaan Karjalassa. Zilliacuksen isä omisti kartanon Viipurinlahdella, Uuraansalmen Hapenensaaressa. Kirjan näkökulma on 13-vuotiaan pojan kesästä 1934, "kun äiti vielä eli ja kaikki oli hyvin". Kartanossa viljellään omenapuita. Isä on myös klassisen kreikan kielen tutkija. Kartanossa käy arvovieraita Suomesta ja Pohjoismaista. Kirja kiehtoo, koska kertoja pystyy suurentamaan ja pienentämään, fantasioimaan ja kuvaamaan tositapahtumia. Yksi kirjan huippujaksoista kuvaa tarkan rituaalin mukaista saunomista saunassa, jonka rakentamiseen ei ollut käytetty yhtään rautanaulaa, jotta löylyt olisivat paremmat. (Juhani Aalste)

Jung Chang: Villijoutsenet

Se on dokumentaarinen teos kiinalaisnaisista kolmessa sukupolvessa 1900-luvun alusta 1980-luvulle. Kirjasta on nyt ilmestynyt pehmeäkantinen pokkariversio, paksu kuin tiiliskivi, mutta painoltaan kevyt. Kirja on henkeäsalpaavan realistinen ja sen vuoksi jännittävä kertomus Kiinasta, ennen kuin maasta tuli Aasian ja maailmankaikkeuden talousihme. Kirja päättyy siihen, kun Mao oli kuollut ja Deng Xiao-Ping tuli valtaan, ja uusi ikkuna alkoi avautua. (Kirsi Eklund)

Yann Martel: Piin elämä

Kirja on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Pikkupoika päätyy haaksirikossa samaan pelastusveneeseen orangin, seepran, hyeenan ja tiikerin kanssa. Saattaa kuulostaa lapselliselta mutta ei ole sitä - lopputulos on yksi koskettavimmista ja omaperäisimmistä tuntemistani kirjoista. (Markus Hippi)

Jean M. Untinen-Auelin "Maan Lapset"- sarja

Maan lapset on jääkauden esihistorialliseen Eurooppaan sijoittuva romaanisarj, jonka on kirjoittanut suomalaista sukujuurta oleva yhdysvaltalainen Jean M. Untinen-Auel. Sarjan kuudes osa ilmestyy ensi vuonna. Luolakarhun klaanin tarinat tempaavat mukaansa. Loistavaa stressinpoistokirjallisuutta. (Anna Stranden)

John Simon: Koneen ruhtinas

Kirja on poikkeuksellisen rehellinen ja suorasukainen kertomus teollisuuspohatta Pekka Herlinin elämästä hänen läheistensä kertomana. Koneen nouseminen yhdeksi modernin Suomen talousvetureista vaati kovaa työtä, riskinottoa ja vankkaa visiota. Samalla Pekka Herlin kamppaili oman elämänhallintansa kanssa. Kyseessä on hieno näköalaikkuna entisaikaiseen yrityskulttuuriin ja toimintatapoihin, joita tuskin nykypäivän konsultit millekään yritykselle suosittelisivat. Kirja on samalla traaginen kertomus teolllisuusmiehestä, jonka alkoholiongelmat ja päähänpinttymät vainosivat hänen perhettään. (Pauli Poutanen)

Katja Boxberg ja Taneli Heikka: Lumedemokratia

Kirja kuvailee elävästi sitä hämyistä - ja hyhmäistä - meikäläisyyttä, jota erheellisesti pidämme demokratiana. Boxberg ja Heikka tekevät selvää käsitteestä konsensus. He kuvailevat valaisevin esimerkein sitä, mitä tämä kollektiivinen itselleenvalehteleminen on. Siinä menevät tasaisiksi, poliitikot, talouselämä ja lehtimiehet (joihin siis kirjoittajat itse kuuluvat). Vaalit ovat tulossa vuoden päästä, vielä on aikaa - tämän kirjan perspektiiviä vasten - arvioida tilannetta. Raivokkuus ja sujuvuus takaavat , että tämä täyttää täysillä kesäkirjan korkealle asetetut vaatimukset. (Timo Laukkio)

Mikko Ylikangas: Unileipää, kuolonvettä, spiidiä

Tieto-Finlandialla palkittu teos paljastaa, että huumausaineet ja niiden ympärille kietoutuvat alakulttuurit olivat Suomessa jo kauan ennen sotia. Helsingin seurapiirirouva tai boheemi taiteilija saattoi piristää päiväänsä kokaiinilla jo 20-luvulla ja morfiinin ja kokaiinin maahantuonti ja kauppa oli alkuun apteekkien ja lääkäreiden toimialaa. Rikollisten pyörittämää siitä tuli vasta lainsäädännön kehityttyä sotien jälkeen. Tämä kiinnostanee myös nykyajan baari-ihmisiä. (Pauli Poutanen)

Pauli Jokinen: Sunnuntaikävelyllä Helsingissä

Hienosti toimitettu uutuuskirja pääkaupungin katsastajille. Hyviä kuvia ja kattavaa paikallishistoriaa. (Pauli Poutanen)

Kjell Westön tuotanto

Sain keväällä Kjell Westö -kuumeen. Luin putkeen kolme kirjaa, joista Leijat Helsingin yllä kolahti parhaisten. Koko tuotannossa on vaikuttavinta tapa, jolla kirjailija kuvaa erilaisia ihmiskohtaloita, jotka nivoutuvat muihin ihmisiin, Suomen historiaan sekä musiikin aikakausiin. Ihastuin etenkin Helsingin arkkitehtuurin kuvauksiin. (Anne Forssén)

Rauli Virtanen: Saigonista Bagdadiin

Senioritoimittajan muistelmat avartavat maailmankuvaa. (Pauli Poutanen)

Paavo Lipponen: Muistelmat 1

Järkälemäisen valtiomiehen järkälemäinen muistelmateos osa 1. Kirja on yleissivistyslisä asioihin jo hieman perehtyneille, poliittisesta historiasta kiinnostuneille lukijoille. (Pauli Poutanen)

Aapo Rapi: Meti

Sarjakuvakirja, jossa elämänmakuiset sattumukset vanhalta ajalta kertoo piirtäjän itsensä isoäiti. Erinomainen mökkilukeminen. (Pauli Poutanen)

Marianne Käckö: Tapa minut, äiti

Koskettava ja ajatuksia herättävä kertomus anoreksiaan sairastuneesta tytöstä äidin näkökulmasta. Ennen kirjan lukemista en voinut käsittää, miten ruoasta muodostuisi elämän keskipiste, syömisestä ihmisen suurin haaste. Suhtauduin syömishäiriöihin kuten äärimmäiseen itsekeskeisyyteen, teinitytön huomionhakuisuuteen. Kirja avaa syömishäiriöihin ja niiden hoitoon liittyvää problematiikkaa ennennäkemättömän konkreettisesti olematta kuitenkaan opetusvideo. (Nina Rahkola)

Mark Levengood: Riemujen rikkaus, surujen summa ja Niin pieni ihmissydän on

Loistavia pieniä novelleja ja hersyvää huumoria. Kirjassa Mark Levengood kertoo äidistään, joka on sanonut, että jos Jumala olisi tarkoittanut minut seisomaan keittiöön, hän olisi luonut minut ruokapöydäksi. Sain kirjan ystävältäni saatesanoilla "muista olla armelias äiti, itsesi vuoksi". (Miia Parviainen)

Minna Istala: Minä en sitten muutu

Vauvabuumikirja siitä, mitä raskaus tekee nuorelle, helsinkiläiselle snobinaiselle. (Pauli Poutanen)

Sofi Oksanen: Puhdistus ja Stalinin lehmät

Nämä pitäisi lukea jo yleissivistyksen takia. Jos et ole ehtinyt vielä, nyt kesälomalla on aikaa. Kirjat opettavat Viron menneisyydestä paljon. (useita suosittelijoita)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.