Mainos

Populääri romaani Pajalasta kääntyi suomeksi

Tornionjokilaaksossa on hauskaa. Ainakin Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -romaanissa.

Pajalan pojat töytäilevät kotona ja koulussa, tytöissä ja rockmusiikissa, rottajahdissa ja hautajaisissa. Pohjoisen seudun, lapsuuden ja nuoruuden synkätkin puolet saavat Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -romaanissa lempeän kepeän ja humoristisen sävyn. Romaanin soljuva teksti ei syntynyt ilman tuskia. Päinvastoin, kertoo kirjoittaja Mikael Niemi.

-Aloitin teoksen kirjoittamisen kymmenen vuotta sitten. Viisi vuotta sitten se oli jo aika hyvä, luovuttamiskelpoinenkin, mutta hioin ja hioin edelleen, Niemi sanoi tänään Helsingissä, jossa hän on muutaman päivän suomalaisen kustantajansa Liken vieraana.

Hiominen kannatti. Populärmusik från Vittula valloitti Ruotsin. Kritiikki ylisti, ihmiset ostivat. Alkuun lähdettiin kolmen tuhannen painoksella, tähän mennessä viime vuonna ilmestynyttä kirjaa on myyty yli 300000 kappaletta. Kirja sai Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon August-palkinnon ja liudan muita tunnustuksia. Se oli myös ehdolla Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

-Onhan tässä käynyt melkoinen vilske, kun tuntematon kirjailija ei-mistään yltää tällaiseen, nauravainen Niemi kertoo.

-Maineen lisäksi on tullut rahaa, mikä on hienoa pitkän niukkuuden ajan jälkeen. Mutta tärkeintä on se, että menestys on antanut minulle itseluottamusta.

Hulvaton menestys jatkunee muuallakin, kun kirja ilmestyy lähiaikoina yli kymmenessä maassa. Ensimmäisenä romaani kääntyi suomeksi. Niemi sanoo olevansa siitä iloinen, koska nyt suomenkieliset ystävät voivat lukea hänen tuotantoaan.

Niemen isä on suomenkielinen, mutta kirjailijan kotikieli oli äidin kieli ruotsi. Niemi kirjoittaa ruotsiksi eikä puhu suomeksi ainakaan kirjoistaan.

Pohjoinen lisäke

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on Niemen seitsemäs kirja ja hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaaninsa. Esikoisteos vuodelta 1988 on runokokoelma Näsblod under högmässan. Hän on kirjoittanut myös raporttikirjoja ja kaksi nuortenromaania. Jälkimmäiset sijoittuvat Pajalaan ja sen kummitusjuttuperinteeseen.

Niemi sanoo tahtoneensa kirjoittaa omista ihmisistään. Kirjailija palasi kotiseudulleen kolmisen vuotta sitten, kun perheen ensimmäinen lapsi syntyi ja hollantilaissyntyinen vaimokin oli muuttoon suostuvainen.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -romaanissa Niemi kuvailee kotiseutuaan muutaman aution jänkän muodostamaksi pohjoiseksi lisäkkeeksi, jolla asuvat ihmiset kykenevät vain osittain täyttämään ruotsalaisuuden vaatimukset.

-Me olimme erilaisia, hieman alempiarvoisia, hieman sivistymättömämpiä, henkisesti hieman köyhempiä. Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja, Niemi kirjoittaa.

Stalinismia ja lestadiolaisuutta

-Tornionjokilaaksossa on ollut voimissaan oikeastaan vain kaksi aatetta: stalinismi ja lestadiolaisuus. Edellinen on ymmärrettävistä syistä hiipumassa. Jälkimmäinen vaikuttaa vahvana edelleen, Niemi sanoo. Hän arvostaa lestadiolaisuutta, sillä se kuvastaa hänen mukaansa hyvin seudun ihmisten elämänarvoja.

-Parhaimmillaan se merkitsee sitä, että ihminen kokee olevansa osa kokonaisuutta, osa luontoa ja osa yhteisöä. Kaikkialla nykyään rehottavaa itsekeskeisyyttä on vähemmän. Ihmiset auttavat toisiaan, sukua ja muita yhteisöjä arvostetaan, ei pelkkää rahaa ja omaisuutta.

Romaanin hulppeassa perinnönjakokohtauksessa suuri perhe kokoontuu Pajalaan kuka mistäkin päin maailmaa.

Perusedellytys perinnön saamiselle oli siis elävän uskon tunnustaminen. Sen pätkän tulkkaamisen jälkeen protestoivat niin sunnimuslimi, uusiseelantilainen juutalaisvävy kuin Frankfurtissa asuva baptistiksi kääntynyt tytärkin, jotka kaikki vuoron perään selittivät, että heidän uskonsa oli aivan yhtä elävä kuin muidenkin seurueeseen kuuluvien. Ja kiista jatkuu ja jatkuu, koska kuolleen isoäidin ullattilainen pikkuveli toteaa jämäkästi olevansa länsilestadiolaisena koko seurueen uskovaisin kristitty, mihin itälestadiolainen serkku, yksi esikoislestadiolaisiin kuuluvista sekä pari vanhoillislestadiolaista esittävät raikuvat vastalauseensa.

Niemen romaanissa pääosassa ovat arkiset asiat ja kohtaukset maustettuna ripauksella maagista realismia.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.