Mainos

Rakkautta puutarhassa ja digimaailmassa - Suomi-dokumentilla menee hyvin

Pariskuntien rakkautta puutarhassa tai diginörtti etsimässä analogista rakkautta. Lauluja koti-ikävästä paluumatkalla nuoruuden Ruotsin maisemiin.

Suomalaisella dokumentilla menee nyt paremmin kuin koskaan. Palkintoja ja mainetta ropisee pitkin maailmaa ja dokumentteihin satsataan rahaakin entistä enemmän.

Virpi Suutarin dokumentti Eedenistä pohjoiseen on tänään kerrottu päässeen arvostetun sveitsiläisen Vision Du Reel -dokumenttifestivaalin kilpailusarjaan. Takana on pitkä projekti.

– Sain jo neljä vuotta sitten idean tähän dokumenttielokuvaan. Laitoin puutarhalehtiin ilmoituksia ja sain 70 vastausta. Sitten könysin ympäri Suomen maata tapaamassa näitä aivan mahtavia ihmisiä. Olisin varmasti saanut tehtyä monenlaisia elokuvia näistä potentiaalisista päähenkilöistä, mutta rajasin aiheen pariskuntiin. Halusin kertoa pitkistä parisuhteista tämän elokuvan kautta ja siitä armosta, joka syntyy, kun ihmiset saavat vanheta yhdessä ja luopuakin yhdessä, pohtii ohjaaja Suutari.

– Minusta siinä on jotakin suurta valoa ja armoa, kun sinulla on joku sellainen ihminen rinnalla, jolla on sama elämänhistoria ja jonka kanssa rapistutaan ja vanhetaan myös. Tämän elokuvan koko henki on myös humoristinen ja komediallinen. Täällä me omana ihmislajina häärätään omissa pikku paratiiseissamme aikamme ja sitten kuollaan pois. Se on merkityksellistä, vaikkakin katoavaista.

Eedenistä pohjoiseen voitti myös hiljattain Tampereen elokuvajuhlilla yli 30 minuuttisten elokuvan sarjan. Viime vuonna saman palkinnon sai Laulu koti-ikävästä, joka voitti myös parhaan pohjoismaisen dokumenttielokuvapalkinnon Göteborgissa.

Diginörtit rakkauden perässä

Sveitsin Vision Du Reél -festivaalin aloittaa toinen suomalainen dokumenttielokuva nimeltä Love and Engeneering.

Se on suomalais-saksalais-bulgarialainen - yhteistuotanto, jonka ohjaa bulgarialaissyntyinen Tonislav Hristov.

– Love and Engeneering eli Rakkauden insinöörit kertoo insinöörien rakkauselämästä tai sen puutteesta. Vaikkakin luulen, että insinööri on stereotypia miehestä yleensä. Suurella osasta miehistä on tämä osa sosiaalisesta kanssakäymisestä hakusessa, kertoo tuottaja Kaarle Aho Making Filmistä.

Suomalainen dokumentinteko ei ole mitään nappikauppaa, vaan siihen satsataan paljon.

Virpi Suutarin dokumentin budjetti oli reilut 300 000 ja Tonislav Hristovin noin 500 000 euroa. Suutari sai jo tekovaiheessa rahaa Sveitsistä. Kansainvälisillä festivaaleilla kerätään rahoittajia, julkisuutta ja elokuva- sekä tv-levitystä. Love and Engeneeringin kansainvälinen ensi-ilta on Tribecassa New Yorkissa huhtikuun puolessa välissä, sen jälkeen se matkustaa Sveitsiiin ja Torontoon, ilmeisesti myös Yhdysvaltain länsirannikolle.

Suutarin Eedenistä pohjoiseen on myyty jo tv-levitykseen jo ainakin Viroon, Sveitsiin, Ruotsiin ja Saksaan.

– Dokumenttielokuvaan ruvettiin Suomessa satsaamaan jo 90-luvulla. Varmastikin sen takia, että ymmärrettiin sen olevan elokuvalaji, jossa pienemmillä taloudellisilla satsauksilla saa enemmän aikaiseksi. Näytelmäelokuvat ovat kuitenkin kalliita. Eli pienet rahat ovat merkittävämpiä dokumenttielokuvassa kuin näytelmäelokuvissa, mutta tämä taas johti siihen, että dokumenttielokuva kansainvälistyi hivenen aikaisemmin kuin näytelmäelokuva. Ihmiset tottuivat aikaisemmin tekemään töitä korkeampitasoisten ulkomaisten kollegoiden kanssa. Kaikki tämä kumuloituu siihen, että dokumenttielokuvien taso on aika korkea Suomessa, kertoo tuottaja Kaarle Aho MTV Uutisten haastattelussa.

Suomalaisuutta ja suomalaista - ylpeydellä

Ohjaaja Virpi Suutari ajattelee, että suomalaisten pitää nimenomaan uskaltaa tehdä elokuvia suomalaisista aiheista, suomalaisista ihmisistä ja suomalaisesta sielunmaisemasta.

– Vain se paikallinen voi lopulta olla globaalia. Olen tekijänä ainakin itse kokenut, että haluan tehdä dokumentteja siitä tavallisesta, siitä mitä näen ja koen elämässäni. Kuitenkin jotenkin tavattomalla ja poikkeuksellisella tavalla. Ja silloin se voi puhutella myös kansainvälisesti. Suomalaisissa on tiettyä metsäläiskansan hulluutta vielä olemassa ja sitä voi kyllä hyödyntää. Ei tarvitse aina lähteä eksoottisesti etsimään jostain muualta niitä aiheita. 

Rakkaus voi kietoutua puutarhan hoitoon, eikä Suutarin dokumentti todellakaan ole mikään puutarhaohjelma.

– Tässä mennään paljon syvemmille vesille, myös esteettisesti kohotaan arjen yläpuolelle. On kuvattu ihan tietoisesti komeasti. Tämä on eräänlaista hyperrealismia. Ja vähän surrealismiakin. Eräs arvostelija sanoi, että David Lynchin elokuvien hahmot vaikuttavat kepeiltä kesäteatteriahahmoilta näihin hulluihin suomalaisiin nähden. Se oli aika osuvasti sanottu.

Lisää aiheesta MTV3-kanavan Seitsemän uutisissa kello 19:00

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.