Mainos

Riku Korhosen haikeat hyvästit tytöille

Kirjailija Riku Korhonen.

Lähes jokaisen naisen ja miehen elämässä koittaa hetki, jona tuntee muuttuneensa toisen sukupuolen silmissä näkymättömäksi. Riku Korhonen kilpisti oman keski-iän kriisinsä kertomuskokoelmaksi. Hyvästi tytöt on eräänlainen hyvästijättö nuoruudelle ja ovenavaus aikuisuuteen.

Riku Korhonen, 37, tapasi ensirakkautensa viisivuotiaana.

– Tapasimme päiväkodin järjestämällä mäenlaskuretkellä. Meidät istutettiin linja-autoon tyttö-poika-pareiksi. Vieressäni istuva vaaleahiuksinen tyttö oli aivan ihastuttava. Menomatkalla en osannut puhua hänelle mitään, vaan istuin vain hiljaa ja kauhuissani. Kun tulimme iltapäivällä kotiin leikityn päivän jälkeen, uskalsin jo jutella tytön kanssa. Tapaaminen jätti mieleeni vahvan muistijäljen siitä, miltä ihastuminen tuntuu ja miten toisen ihanuus toisaalta hämmentää ja toisaalta ilahduttaa, Korhonen muistelee.

Toinen tärkeä lapsuusmuisto liittyy hylkäämiseen.

– Ihastuin 11-vuotiaana itseäni vuotta vanhempaan tyttöön. Tapailimme hyvin viattomasti kavereina ja vaihdoimme myös kirjeitä. Tyttö katkaisi suhteemme, kun sai cockerspanielin pennun. Muistan vieläkin siitä aiheutuneen kammottavan pettymyksen tunteen. Poltin kaikki hänen kirjeensä kaverini kanssa kotilähiön kalliolla.

”Näkymättömyys naisen silmissä ei ole pinnallinen huoli”

Riku Korhonen on yksi viime vuosien kiitetyimmistä nuorista kirjailijoista. Hänen esikoisromaaninsa Kahden ja yhden yön tarinoita voitti Helsingin Sanomien esikoisteospalkinnon vuonna 2003. Tuolloin hän toimi Turun yliopiston luovan kirjoittamisen ohjaajana, jossa hänet myös valittiin Vuoden opettajaksi. Kolmannen kirjan ilmestyttyä Korhonen jäi vapaaksi kirjailijaksi ja kolumnistiksi.

Helmikuussa ilmestynyt Hyvästi tytöt on parinkymmenen tiiviin tarinan kokoelma. Se on nimensä mukaisesti haikea hyvästijättö nuorille naisille.

– Kirjan päähenkilö on tullut varhaiseen keski-ikään ja tajunnut, että elämässä on mentävä eteenpäin eikä nuorten naisten perään enää pidä haikailla.

Korhonen käsittelee kuudessa viikossa syntyneessä teoksessaan samaa ilmiötä, johon monet naisetkin ovat törmänneet ikääntyessään, eli miten raskasta on muuttua näkymättömiksi toisen sukupuolen edustajien edessä.

– Tämä on meidän ainoa elämämme ja vanheneminen tarkoittaa kohti kuolemaa menemistä. Se ei siis ole mikään pinnallinen huoli, vaan koko olemassa olon kokoinen kysymys.

Jokaisessa naisessa asuu pikkutyttö

Yksi Hyvästi tytöt -teoksen novelleista kertoo dementoituneesta vanhasta rouvasta. Tarina perustuu tositilanteeseen.

– Eräs iäkäs naisnaapurini tuli kerran soittamaan ovikelloani. Hänellä eivät olleet enää muisti ja järki kunnossa. Hän kertoi, että Erkki oli laulanut radiossa ja pyytänyt kahvirahaa. Olin hämmentynyt ja pyysin hänet sisälle. Tilanne oli tosi vaikuttava; ikään kuin tuo nainen olisi muuttunut nuoreksi tytöksi sillä hetkellä, kun hän muisteli ilmeisesti jotain nuoruuden rakastettuaan.

Riku Korhonen uskoo, että jokaisessa miehessä ja naisessa on vähän pikkupoikaa tai -tyttöä.

– Se säilyy hengissä meissä jossain määrin aina ja luojan kiitos nostaa päätään ja näyttäytyy meissä vielä, kun ollaan vanhempia. Ehkä tyttöys tai poikuus on sellainen optimismin ja tulevaisuuden odotusten täyttämä tunne meissä.

Iällä ei ole väliä tuttujen kesken

Iän merkitys miehen ja naisen välisessä ihastumisprosessissa loppuu Riku Korhosen mielestä siinä vaiheessa, kun alkaa tuntea toista paremmin.

– Luulen, että ikä on muuri, joka erottaa ihmisiä silloin, kun he eivät vielä tunne toisiaan. Jos kuitenkin kohtaa sellaisen ihmisen, jonka seurassa on hyvä olla ja jonka luona on koti, ikä katoaa täysin. Olen itse aina toivonut, että minulla olisi enemmän itseäni paljon iäkkäämpiä ystäviä. Jos ihminen on elänyt tällä planeetalla vaikka seitsemänkymmentä vuotta, hän on yleensä ymmärtänyt ja oppinut aika paljon enemmän kuin minun ikäiseni ihminen.

Korhonen seurustelee parhaillaan itseään viisi vuotta vanhemman Anna-Leena Härkösen, 43, kanssa. Kihloissa Härkönen ja Korhonen ovat olleet viime keväästä. He asuvat kuitenkin vielä omilla tahoillaan eri kaupungeissa.

– Olen itse niin turkulainen, että minulle on ihan mahdoton ajatus muuttaa Helsinkiin ainakaan tällä hetkellä. Rakkaat ystäväni, koko sosiaalinen elämäni ja kiva kotini ovat Turussa. Ja ehkä Helsingistä Turkuun muuttamiselle on vielä suurempia kynnyksiä. Turku on kuitenkin periferiaa Helsingistä katsottuna. Mutta oikein hyvin toimii näinkin.

Julkkis kiehtoo ihmisiä

Riku Korhonen on tottunut julkisuuteen palkittuna kirjailijana ja tunnetun kirjailijan ja näyttelijän miesystävänä. Novellissaan Golfmunamies hän pohtii julkisuutta naisten kiinnostusta lisäävänä tekijänä.

Korhonen on miettinyt julkisuuden merkitystä myös seuratessaan ystävänsä Timo Hännikäisen uraa. Hännikäinen julkaisi vastikään Ilman-nimisen esseekokoelman vastentahtoisesta selibaatistaan.

Ilman on raastava, tunnustuksellinen ja suorapuheinen kirja yksinäisyydestä ja siitä, miten hirveältä se tuntuu ja miten se sekoittaa oikeasti ihmisen pään. Timolle on käynyt kirjan julkaisemisen jälkeen niin, että kyllä vaan naiset ovat olleet huomattavasi kiinnostuneempia kuin ennen. En tiedä, mihin se perustuu, mutta on totta, että ihmisistä, jotka tekevät jotain vähänkin näkyvämpää, kiinnostutaan. Luulen, että me olemme pohjimmiltamme niin sosiaalinen eläinlaji, että taustalla ovat jopa biologiset syyt.

”Kirjailija ei saa suojella itseään liikaa”

Riku Korhosen edellisen työn, Miehen rakkaus -novelliantologian, yhteydessä paljastui, että Korhosen elämässä on ollut parisataa naissuhdetta. Korhonen tunnusti myös, että niin sen kuin edellisen romaaninkin tarinat perustuivat todellisuuteen.

– Uuden kirjani tarinat ovat niin etäännytettyjä, sadunomaisia ja yliluonnollisiakin juttuja, että niillä ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Lääkäriromaanissa käytin kuitenkin paljon oman menneisyyttäni ja sekä mukavia että paskoja elämänvaiheitani. En minä sitä rupea kiertelemään.

Korhonen ihmettelee muiden kirjailijoiden kursailua teostensa henkilöiden ja tapahtumien taustoista kertoessaan.

– Jos kirjailijan ammattiin lähtee, on aika ristiriitaista, jos rupeaa suojelemaan itseään liikaa. Jos ei ole siihen valmis, kannattaa tehdä muita töitä.

”Nauratti niin, että piti oksentaa”

Riku Korhonen on saanut Hyvästi tytöt -teoksestaan ristiriitaista palautetta.

– Yksi naapurini ihmetteli, enkö pelkää, että leimaudun pikkutyttöjen tirkistelijäksi. En ollut itse ajatellut sitä tuosta näkökulmasta ollenkaan. Minulle se on semmoinen pieni ja sievä kirja, jossa ei ole juuri mitään rivoa tai törkeää. Paras palaute tuli eräältä tutuntutulta naisihmiseltä. Hän oli kirjaa lukiessaan nauranut niin paljon, että hänen oli ollut pakko mennä oksentamaan. Tuommoinen fyysinen, primitiivinen reaktio ilahdutti minua suunnattomasti, Korhonen nauraa.

Seuraava kirja on jo tekeillä, mutta vasta aivan alussaan.

– Minulla on ollut niin paljon muita töitä, että en ole ehtinyt keskittyä siihen. On taas jännä huomata, että uuden romaanin kanssa toimii kuin sokkona, vaikka on kuvitellut, että neljä kirjaa tehneenä olisi oppinut edes jotain. Pääsen kuitenkin pian keskittymään siihen ihan täysin. Odotan uteliaana, minkälainen kirja siitä tulee.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.