Mainos

Sibelius-viulukisan tuomaristo tiukkana: Päätöksiä ei perustella

Joka viides vuosi järjestettävä Jean Sibelius Viulukilpailu huipentuu tänään alkaneeseen kolmen päivän finaaliin. 

Nettipalstoilla on jonkin verran jupistu tuomarien linjasta, eritoten siitä, että karsintapäätöksiä ei perustella mitenkään. Tuomariston suomalaisjäsen Pekka Kauppinen pysyy tiukkana. Perusteluja ei anneta, koska tuomaristo ei edes keskustele.

Jokainen tuomari tekee omat päätöksensä yksin ja tulos ratkeaa suljetulla lippuäänestyksellä.

– Syitä ei nimenomaan pidä kertoa. Perustelut johtaisivat vastaperusteluihin ja loputtomaan väittelyyn. Tuomaristoon pitää luottaa, toteaa Pekka Kauppinen. Hän on Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestari ja Sibelius-Akatemian viulunsoiton lehtori. Kauppinen oli itse tämän kilpailun finaalissa vuonna 1990.

Huima taso, Suomi pudonnut

Tänä vuonna finaaliin ei pääsyyt yhtään suomalaista, näin kävi viimeksi vuonna 1975. Pitäisikö tilanteesta olla huolissaan?

– Tasomme ei ole hirveästi noussut, mutta kyllä se on ihan vakaa. Suomi on niin pieni maa, että meiltä ei löydy huippusolisteja joka vuosi, arvioi Kauppinen.

– Tämän kilpailun taso on huima. Täällä on nähty jo väli- ja alkuerissä miltei täydellistä viulunsoittoa, ainakin teknisesti.

Onko valintojen tekeminen vaikeaa?

– On se osin tuskaisaakin, kun  joutuu tekemään päätöksiä tällaisen taidon äärellä. Minulla on kuuden finalistin joukossa kolme suosikkia, mutta nyt he joutuvat ensi kerran soittamaan ison orkesterin kanssa. Miten pärjää orkesterin ja kapellimestarin kanssa? Näkemykseni voivat vielä muuttua. Ilmaisu ja yleisvaikutelma ratkaisevat. Sitä on vaikeaa selittää tarkemmin.

Iloista ja rentoa, kun sen osaa!

Nuorissa soittajissa on huomionarvoista avoimuus, iloisuus ja rento ote. Klassinen musiikki ei ole vakavaa täydellisyyteen pyrkimistä, vaikka soittamisen riemu irtoaakin juuri huipputaidoista. Miten helpolta se näyttääkään!

Yksi suosikki – tai ainakin yleisön lemmikki on 20-vuotias itävaltalainen Emmanuel Tjeknavorian, finaalin ainoa mies. Hän on saanut ylistystä kriitikoilta ja bravo-huutoja yleisöltä. Vaatimaton nuorukainen kiittää fanejaan ja astuu nöyrästi finaaliin. Mutta lavalla on nöyryys kaukana! Tjeknavorian remeltää ajoittain kuin rockmuusikko ja puhisee taukohetkinään orkesterin välisoitoissa.

Viulussa on voimaa ja energiaa!

– Monet nuoret eivät ymmärrä klassista musiikkia siksi, että se näyttää tylsältä. Jos artisti soittaa viileästi ja välinpitämättömän näköisenä, onhan se minustakin tylsää, tuumii Tjeknavorian rauhallisella äänellä MTV Uutisten haastattelussa.

– Minä haluan ilmaista itseäni ja osoittaa, että klassinen musiikki on täynnä voimaa ja energiaa. No jokainen artisti valitsee itse oman tyylinsä.

Saa irrotella – ja pitää!

Tämähän on miltei kapinaa konservatiivisessa kulttuurissa, jossa istutaan hiljaa ja liikkumatta ja taputetaan, kun luvan saa. Mutta tuomari Kauppinen antaa täyden tukensa nuorelle itävaltalaiselle.

– Klassisen musiikin soittajan pitää osata irrotella! No ehkä ei Bachin sonaattien äärellä, mutta täällä soitetaan paljon vaikkapa Sibeliuksen salonki-tyyppisiä teoksia. Niissä tarvitaan paljon iloa ja irrottelua.

Finaaliin pääsi peräti kolme soittajaa Yhdysvalloista:  Mayumi Kanawaga, Christel Lee ja Nancy Zhou.  Muut ovat Minami Yoshida Japanista ja Friedrika Starkloff Saksasta. 25 000 euron pääpalkinnon voittaja ratkeaa torstai-iltana.

Korjattu 2.12 klo 13:55. Jutussa mainittiin virheellisesti, että Pekka Kauppinen olisi Radion sinfoniaorkesterin konserttimestari, mutta hän on Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestari.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.