Mainos

Touko Siltala uskoo vakavaan yhteiskuntakirjallisuuteen

Yksi ilahduttava ajan merkki kirjallisuuskentällä on, että vakava yhteiskunnallinen keskustelu kiinnostaa muitakin lukijoita kuin pientä älymystöeliittiä. Näin arvelee Wsoyn kirjallinen johtaja Touko Siltala.

Hän perustaa arvionsa muun muassa yhdysvaltalaisen Naomi Kleinin teoksen No Logo viimevuotiseen menestykseen. Brändien maailmaa puivaa kirjaa on myyty yli 15000 kappaletta.

-No Logon vastaanotto oli meille viime syksyn innoittavimpia ja tärkeimpiä kokemuksia. Se näytti, että ihan selkeästi poliittinenkin kirja, joka käsittelee isoja asioita, voi koskettaa monia ihmisiä.

Trendistä Siltala ei silti mielellään puhu. Hän haluaa uskoa, että No Logoa luetaan muista syistä kuin siksi, että se on muodikas. Toisaalta sen suosio saattaa osaltaan luoda trendiä. Wsoykin julkaisee ensi syksynä juuri No Logon menestyksen innoittamana yhdysvaltalaisen Erik Schlosserin pikaruokateollisuutta ruotivan teoksen Fast Food Nation, joka on jo ollut paljon maailmalla esillä.

-On todella rohkaisevaa, että tällaista kirjallisuutta nyt tulee, jos se on muotia, se on hyvää muotia. Jokin muukin lähestymistapa kuin täysin tyyni postmoderni suhtautuminen näihin kysymyksiin on tervetullutta.

Kotimaiseen luotetaan

Kirjallinen johtaja Siltala työskenteli aiemmin kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkönä Wsoyssä. Hänen pestinsä peri Harri Haanpää. Edelleenkin Siltala lukee paljon käsikirjoituksia, mutta ei enää tee varsinaista kustannustoimittajan työtä.

-Uskon vahvan kustannuspäällikön rooliin. He rakentavat omat listansa osastojensa kanssa ja tekevät kustannuspäätöksensä. Minun roolini on vastata kokonaisuudesta.

Siltala painottaa, että isossa kustannustalossa suuri onni on luotettava oma kotimainen kirjailijakaarti. Sen vetovoimaan Wsoykin uskoo, eikä Siltala halua tuotantoa sen kummemmin ohjailla. Ensi vuonna ilmestyvät uutuudet muun muassa Kari Hotakaiselta, Anu Kaipaiselta, Rosa Liksomilta, Mari Möröltä, Juha Seppälältä ja Jari Tervolta. Julkkiskirjailijoitakaan Siltala ei pure.

-Julkkiskirjat ovat jo iät ja ajat kuuluneet kustantamoiden repertuaariin ja niilläkin on olemassaolon oikeus. Ihmiset ovat kiinnostuneet julkkiksista. Kiusallista näiden kirjojen kritisoinnissa on se, että vaikka julkkis kirjoittaisi kuinka upean teoksen tahansa, siihen suhtaudutaan valmiiksi tietyllä tavalla. Kirjaa ei oteta kirjana.

Scoutit metsästävät

-Ulkomaisen käännetyn kirjallisuuden kohdalla joudumme pohtimaan sitä, millaisia linjanvetoja tehdään ja mihin suuntaan hakeudutaan.

-Esimerkiksi tiesimme toki jo kustannuspäätöksen tehdessämme, että No Logo on hienosti kirjoitettu ja ajateltu kirja, mutta sen julkaiseminen oli silti pieni riski. Usein tällaisten kirjojen kustantamista pohdiskellessa se yksi argumentti kuuluu, että joo, joo, mutta ne jotka tämän haluavat ovat sen jo lukeneet alkuperäiskielellä. Jotta käännösten linjanvetoja voi tehdä, on tiedettävä, mitä maailmalla tapahtuu. Wsoyllä on scouttinsa eli kykyjen etsijänsä New Yorkissa, Lontoossa, Pariisissa, Milanossa ja Kölnissä.

-He raportoivat meille säännöllisesti kirjallisista tapahtumista omalla alueellaan. Amerikkalaiset ja brittiscoutit ovat meille merkittävimpiä, koska näiltä alueilta julkaistaan eniten käännöskirjallisuutta. Heiltä tulee päivittäin sähköpostia: käsikirjoituksia, kommentteja ja lukijaraportteja siitä mitä on tekeillä.

- Tämä toimii niin, että meillä on useimmiten tieto jostakin kaupallisesti tärkeäksi arvioidusta kirjasta jo siinä vaiheessa, kun amerikkalainen agentti vasta ryhtyy myymään tätä kirjaa käsikirjoituksena tai synopsiksena yhdysvaltalaisille kustantajille.

Toiminta on tuottanut helmen ensi syksyksikin. Touko Siltala ylistää Jonathan Franzenin 600-sivuista perheromaania Corrections/Muutoksia. -Se on ehdoton oma suosikkini tulevan syksyn käännösromaaneista, painavin ja tärkein amerikkalainen romaani, jonka olen lukenut kymmeneen vuoteen Don de Lillon ja Philip Rothin teosten ohella.

Tuhat käsikirjoitusta


Yhteensä yleistä kirjallisuutta julkaistaan 400-500 nimikettä vuodessa. Wsoylle tarjotaan noin tuhat kotimaista käsikirjoitusta vuodessa ja vain muutama niistä toimii. Muodollisesti pätevää kirjoittamista löytyy Siltalan mukaan nykyään paljon kiitos yleisen koulutustason, luovan kirjoittamisen kurssien ja tietokoneiden yleistymisen.

- Luova lahjakkuus on silti yhtä harvinainen luonnonvara kuin ennenkin. Käsikirjoituspinosta raakkautuvat usein omaelämäkerralliset muistelmat, joilla harvoin on yleistä annettavaa tai amatöörimäiset loppusoinnullisten runojen kokoelmat, joiden kirjoittajan tarmo on kohdistunut riimeihin, ei ilmaisun yksilöllisyyteen.

-Mutta kustannustoimittajan pitäisi uskaltaa ottaa riskejäkin. Hänellä voi olla syytä uskoa tekijään, jos hän näkee yhdenkin aidon asian muuten kömpelössä ja naiivissa kässärissä.

Siltalan mukaan nykyään on oivia väyliä kiinnostaville, mutta kaupallisen kustantamon pirtaan liian pienen yleisön saavuttaville kirjoille. Käsikirjoitustaan voi tarjota pienemmälle kustantamolle, joilla usein on hyvin korkeatasoinen julkaisuohjelma tai siitä voi tehdä omakustanteen, jonka tuottaminen ei enää ole kohtuuttoman kallista. Touko Siltala luottaa Wsoyn kirjailijakaartiin.

(MTV3-STT)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.