Mainos

Tsunamia ja koiraterapiaa

Kirjailija Juha Itkonen tunnustaa olevansa uupunut mies, onhan takana kiireinen syksy ja työteliäs vuosi. Itkonen on takonut vuoden aikana kuumaa rautaa - kirjoittanut kolmannen romaaninsa ja tehnyt uuden aluevaltauksen lastenkirjallisuuteen. Väsymys ei taida hellittää aivan heti, sillä kirjailijan huomiota kaipaavat nyt niin tiedotusvälineet kuin lukijatkin.

Kirjailija Juha Itkonen nojaa pöytään kotonaan Helsingin Käpylässä ja näyttää tyytyväiseltä, joskin vähän uupuneelta. Hän valmistautuu taas kerran puhumaan syksyllä ilmestyneestä uutuusromaanistaan Kohti (Otava), joka on järjestyksessään Itkosen kolmas kirja. Tätä teosta hän on saanut syksyn aikana kuvailla ja tulkita jo lähes rutiiniksi asti.

Kuvat: Otava/Katja Lösönen

- Täytyy sanoa, etten taida tietää toista ammattia, jossa työnkuva olisi niin rajusti erilainen eri vaiheissa. Me kirjailijat kökötämme ensin pitkän aikaa yksin mökissä, kunnes kirja on valmis. Sitten pitäisikin yhtäkkiä olla valtavan sosiaalinen ja esiintymiskykyinen, kun kirjaa markkinoidaan. Ja pian koittaa taas aika, jolloin pitää suunnistaa takaisin sinne mökkiin kirjoittamaan. Eihän sellaisessa ole mitään järkeä, Itkonen naurahtaa.

Itkonen myöntää puhuvansa kuitenkin Kohti -romaanista oikein mielellään, sillä hän pitää sitä parhaana teoksenaan.

- Olen vahvasti sitä mieltä, että se on kypsin ja paras romaanini. Toisaalta, näinhän sanovat aina kaikki rokkibänditkin uusimmasta levystään, tiedän kyllä. Voin vain sanoa, että nyt on aidosti sellainen tunne, että tämän parempaan en olisi pystynyt. Ehkä juuri siksi olo on nyt vähän tyhjä ja suojatonkin.

Khao Lak

Kirjailija Itkonen teki kirjansa kannalta merkittävän matkan keväällä 2005. Avun toimittajana silloin työskennellyt Itkonen matkusti yhdessä kuvaajan kanssa Thaimaan Khao Lakiin raportoimaan lomaparatiisin tunnelmista vuosi tsunamin jälkeen.

- Se paikka teki minuun vaikutuksen. Kirjoitin sivukaupalla muistiinpanoja ja vietin siellä muutaman päivän. Ymmärsin kuitenkin vasta vuosi sitten keväällä, miten hyvin Thaimaa sopii yhdeksi kirjani tapahtumapaikaksi. Kun tarinan ytimeksi muodostui se, että mies etsii tytärtään maailmalta, tuntui yhtäkkiä aika selvältä, minne tytär oli paennut.

Myös kirjan muut maailmat - talouselämä, politiikka ja taidekasvatus - vaativat Itkoselta taustatyötä. Siihen hän heittäytyi innolla.

- Nautin todella paljon taustatyön tekemisestä. Mikään ei ole niin vapaata ja hauskaa kuin romaanihenkilöiden ja heidän taustojensa rakentaminen. Pohdin, millaiset asiat henkilöä kiinnostavat ja suodatan kaiken tiedon henkilöiden kautta. Opin koko ajan uutta, mutta onneksi kukaan ei järjestä tenttejä, Itkonen kuvailee työtapojaan.

Kuvat: Otava/Katja Lösönen

Koiraterapiaa

Lähes yhtä aikaa uuden romaanin kanssa Itkosen perheessä työstettiin myös aivan toisenlaista kirjaa. Vastikään julkaistu lastenkirja Topsi ja Tohtori Koirasson (Otava) on Juhan ja hänen vaimonsa Maijan yhteistyön taidonnäyte.

- Kirja syntyi oikeastaan Maijan aloitteesta. Hän sai eräälla matkalla päähänsä ryhtyä maalaamaan ja minä innostuin kehittämään tarinaa kuvien pohjaksi. Kirjan tarina syntyi yhdessä illassa. Se kertoo käytöshäiriöisestä koirasta, joka hakee apua tohtori Koirassonin terapiasta. Tarina on saanut vaikutteita aikuisten maailmasta, nämä terapiat ja muut, mutta se on silti puhdasverinen lastenkirja, Juha Itkonen luonnehtii.

Topsi ja tohtori Koirassonin tarina syntyi yhdessä illassa, puoliksi leikitellen ja osin aivan tosissaan. Lisää lastenkirjoja Juha Itkonen ei lupaa, mutta ei toisaalta torjukaan.

- Lastenkirjan tekeminen vaatii hyvän idean ja lapsekkuutta, se ei synny väkisin vääntämällä.

Jos saan jatkossakin lastenkirjamaisia ideoita ja minua sattuu lapsettamaan, niin mikä etten kirjoita enemmänkin lapsille.

Äärirajoille

Finlandia-palkintoehdokkaaksikin esikoisromaanilla yltänyt Itkonen tietää, ettei kirjailijan kannata ajatella tulevaa mainetta ja mammonaa kesken kirjoitusprosessin. Aina ei kuitenkaan pysty suitsimaan ajatuksiaan.

- Kyllähän joskus saattaa erehtyä haaveilemaan tunnustuksesta, mutta asian vatvominen on turhaa ja hajottavaa. Olen todennut, että voin vain kirjoittaa sen kirjan, joka on kulloinkin tulossa. Oma kilpaurheilijataustani tosin vaikuttaa niin, että asetan itselleni kunnianhimoisia tavoitteita ja pyrin taitojeni äärirajoille. Joskus se kannustaa parantamaan tekstiä, mutta äärimmäisyyksiin vietynä liialliset tavoitteet tukahduttavat. Millä mittareilla onnistumista mitataan, myyntiluvuilla ja palkinnoillako? Itkonen pohtii.

Parhaaksi palkinnokseen kirjailija nimeää lukijapalautteen. Tavallisen lukijan kiitos siivittää Itkosen työtä pitkään.

- Varsinkin toisen romaanini Anna minun rakastaa enemmän ilmestyttyä huomasin, kuinka iloiseksi lukijoiden kommentit minut saavat. Ihmiset tulivat kertomaan, miten paljon kirja oli heille merkinnyt, se oli mahtavaa! Tuleehan tästä sitten paineitakin, sillä haluan tietenkin toista kirjaa fanittaneiden ihastuvan tähän kolmanteenkin.

Kuvat: Otava/Katja Lösönen

Kirjailijaelämää

Toimittajan työtään sivummalle siirtänyt Itkonen aikoo keskittyä fiktiiviseen tekstiin jatkossakin. Juuri nyt hän kuitenkin aikoo lepäillä ja vetää henkeä, sillä mikään idea ei vielä ole edennyt tarpeeksi pitkälle.

- Oikeastaan nyt on takki aika tyhjä, kirjoittamiseen tarvittavaa vimmaa ja kurinalaisuutta ei löydy. Ideoita olisi vaikka ja kuinka, mutta täytyy kerätä ensin voimia. Olen kova poika ideoimaan - haluaisin kirjoittaa novelleja ja sekä tiiliskiviromaanin että ytimekkään pienoisromaanin - mutta pelkät ideat ja visiot eivät riitä. Kirja pitää luonnollisesti kirjoittaakin, ja se on kokonaan toinen juttu, Itkonen hymähtää.

Kirjailijan yksinäisyydessään ja toisaalta esiintymiskykyä vaativassa sosiaalisuudessaan ristiriitaista ammattia Itkonen sanoo sietävänsä yhä aika huonosti.

- Sanotaan nyt näin, että henkinen tasapainoisuuteni ei ole ainakaan lisääntynyt sinä aikana, jonka olen ollut täyspäiväinen kirjailija. Yritän kuitenkin ajatella järkevästi, että nyt on julkisuusrumban aika ja kohta taas kirjoitetaan. Ja kun muu ei auta, saunon ja lenkkeilen. Myös juhliminen auttaa tiettyyn rajaan saakka, mutta se seuraava päivä, Itkonen toteaa päätään puistellen.

(MTV3 / Marjo Tiitto)

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.