Mainos

Tuula-Liina Varis: Lukijapalaute on kiinnostavampaa kuin kritiikki

Kirjailija Tuula-Liina Varis.

Kiinnostaako tarina tavallisesta suomalaisesta naisesta? Ei ehkä kuulosta mediaseksikkäältä, mutta Tuula-Liina Varis on kirjoittanut aiheesta rohkea kirjan. Romaanin Irmassa on paljon myös kirjailijaa itseään.

Vieraan vastaanottaa muhkea haukku. 14-vuotias koiravanhus hoitaa vahdin tehtävänsä nopeasti ja kömpii nukkumaan kirjojen täyttämään olohuoneeseen.

Tuula-Liina Varis ja hänen miehensä Mikko asuvat vanhassa puutalossa Joensuun Niinivaaralla. Tuula-Liina selittelee pihan kirjavaa vaahteranlehtipeittoa matkakiireillä. Hän on kotiutunut Pohjois-Karjalaan vasta edellisenä iltana, ja menoa on riittänyt uuden kirjan kanssa muutenkin.

– Kirjan ilmestymiseen liittyy aika paljon pyörimistä erilaisissa markkinointitilaisuuksissa. Kirjan vastaanotto on ollut tähän mennessä hirveän hyvä, mistä olen hyvin onnellinen. Kun kirja on kansissa ja sen saa käsiinsä, olo on muutenkin helpottunut, Varis huokaa.

Irma (WSOY 2008) on pitkän työn tulos. Tarina oli hautunut vuosia ennen sen kilpistymistä kirjaksi.

– Kirjaprosessini ovat sellaisia, että märehdin niitä päässäni aika monta vuotta. Suunnitelmia on siellä päällekkäin ja erilaisissa vaiheissa. Irman teemoista suunnittelin itse asiassa novellia, mutta huomasin, että se toimii hyvin romaanina.

Tuore romaani ilmestyi pari viikkoa sitten. Seuraavakin, todennäköisesti novelleista koostuva kirja on tekeillä.

– Aina pitää olla vähintään yksi kirja vaiheessa. Suunnitelmani on, että ensi syksyksi pitäisi tulla jotain, mutta siitä ei uskalla puhua. Olen taikauskoinen ja pelkään, että puhun suunnitelmat pois itseltäni, Varis nauraa.

Tunteita ei voi keksiä

Irman perusajatus on, että ihmiset ovat toistensa tulkintoja. Tuula-LiinaVaris on halunnut valaista siinä yhtä naista eri kulmista ja kertoa, mikä tämä itse tuntee olevansa ja millaisena muut hänet kokevat.

– Juoniromaani on nyt muodissa ja käänteitä pitää olla kuin vekkihameessa, mutta en ole itse innostunut yllätyksiä täynnä olevasta juoniromaanista. Kun Väinö Linnalta kysyttiin aikoinaan, mitä eroa on elämällä ja kirjallisuudella, hän sanoi, että elämässä ei ole juonta. Olen vähän samaa mieltä. Romaanin kaaren rakenteleminen ei kiinnosta minua; enemmän minua kiinnostaa episodimainen näkemys elämästä.

Irma kertoo aikuisesta naisesta, joka haluaa saada hallinnan omasta elämästään. Varis paljastaa, että esikuva niin Irmalle kuin muillekin romaanin henkilöille löytyy läheltä.

– Kaikissa heissä on hirveästi minua itseäni – ovathan he kaikki syntyneet minun korvieni välissä. On itse asiassa niin, että kaikkea muuta voi keksiä paitsi tunteita, joita ei ole tuntenut. Täytyy siis olla jokin kokemus elämästä, jota kuvaa. Irmassa on minua hyvin paljonkin, koska hän elää vuosissa mitattuna juuri sellaista aikaa, jonka minäkin olen elänyt.

Laman merkit pelottavat

Tuula-Liina Varis on nivonut kuvitteellisen tarinansa sankarit elävään elämään. He kokevat kouraantuntuvasti niin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisen kaaoksen Baltiassa kuin Suomea riepottaneen 90-luvun lamankin.

Varis muistelee omaa Liettuan matkaansa maan itsenäistymisen aikoihin.

– Oli sokeeraavaa mennä sinne ja tajuta maan epävakaus ja ihmisten epävarmuus. Historian käänteet eivät kulje niin, että nyt julistaudutaan itsenäiseksi ja siitä alkaa mieletön kehitys. Jos on elänyt vuosikymmenet kokonaan toisessa systeemissä, ei voi heti tietää, mihin uudessa ollaan menossa ja mitä sosialismista vapautuminen käytännössä merkitsee, Varis pohtii.

Suomen 90-luvun laman ajat näyttäytyvät Irmassa eritoten toimittaja- ja taiteilijapäähenkilöiden työtilaisuuksien vähenemisenä ja taloudellisena epävarmuutena. Samanlaisia merkkejä on Variksen mukaan nytkin ilmassa.

– Näyttää vähän pelottavalta, mutta kun edellisestä lamasta on niin vähän aikaa, sitä toivoo, että Suomeen olisi jäänyt jokin viisaus sen jäljiltä. Jos muistelee 80-luvun hulluja vuosia ja hirveää riehuntaa rahan kanssa, niin semmoistahan ei nyt ole. Jos taantuma kuitenkin tulee, henkilökohtaisia murhenäytelmiä tapahtuu varmasti. Nuoret ovat sitoutuneet melkein elämänmittaisiin lainoihin, eikä sellaisista välttämättä kuiville selvitä.

Uusi työ vanhalla iällä

Lukuisilla kirjallisuuspalkinnoilla palkittu Tuula-Liina Varis on monipuolinen kirjoittaja. Toimittajan työt hän aloitti kuohuvalla 60-luvulla Kansan Uutisissa.

Variksen ensimmäinen romaani ilmestyi vuonna 1993. Romaanien lisäksi Varis on kirjoittanut lehtikolumneja, ruokajuttuja ja elämäkertoja, ensimmäisen Anneli Saulista ja uusimman Tarja Cronbergistä.

Vuonna 1994 ilmestynyttä Kilpikonna ja olkimarsalkka -kirjaa (WSOY 1994) hän ei itse pidä varsinaisena elämäkertana. Se on kuvaus Variksen elämästä ja avioliitosta runoilija Pentti Saarikosken kanssa. Varis kertoo löytäneensä teosta tehdessään oman kielensä ja fiktion kielen.

Varis on toimittanut kirjoittamisensa ohessa myös television kirjallisuusohjelmaa Kirja A&Ö. Tv-pestiään hän pitää antoisana.

– Tykkäsin siitä ihan hirveästi! Oli ihana keskustella kirjailijoiden kanssa ja olen erittäin onnellinen, että sain tehdä ohjelmaa. Minulle se oli hienoa senkin takia, että en ollut koskaan tehnyt mitään televisioille ja opin vielä vanhoilla päivilläni uuden välineen.

”Come on, tää on romaani!”

Tuula-Liina Variksella on hyvät kokemukset paitsi kirjailijoista myös tavallisista suomalaista lukijoina ja kirjallisuuskeskustelijoina. Hän toteaa, että lukijapalaute on jopa kiinnostavampaa kuin kirjallisuuskritiikki.

– Arvostan sitäkin toki suuresti, mutta kriitikon kanssa ei voi keskustella. Kun kriitikko on sanonut sanansa, se on siinä. Hirveän usein huomaa, että vasta hyvässä keskustelussa lukijan kanssa itsekin tajuaa, mitä kaikkea kirja oikein sisältää. Sen takia juoksen itseni läkähdyksiin erilaisissa kirjallisuuspiireissä ja matineoissa. Menen joka paikkaan mihin pyydetään, jos suinkin pääsen.

Ihan kaikenlaisia yleisökysymyksiä ei Variskaan ymmärrä.

– Pyrin kyllä aina selittämään, miksi olen kirjan kirjoittanut. Joskus lukijat tai jopa kriitikot rupeavat kuitenkin moralisoimaan romaanihenkilön tekemisiä. Silloin täytyy muistuttaa, että come on, tää on romaani!

Kuka katsoo peilistä?

Tuula-Liina Varis syntyi kaksosena sodan jalkoihin. Viime kesänä hän täytti 66 vuotta.

Irma-romaanin lopussa vanhuuden kynnykselle ehtinyt Irma katsoo peiliin vuonna 2006. Varis tunnustaa, että kohtauksessa on paljon hänen omasta elämästään tuttuja ajatuksia ja kokemuksia.

– Irma katsoo itseään lopulta omin silmin eikä kenenkään toisen, niin kuin naiset on ikävä kyllä opetettu näkemään. Ehkä minunkin peilistäni alkaa vähitellen katsoa se ihminen, joka tunnen olevani. Kyllä minä tosin jo nyt itseni tunnistan – tai toivoisin ainakin, Varis nauraa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.