Mainos

Vauvajoogan laiminlyönti ei tee äidistä huonoa

Käsityksissämme äiti on lempeä ja hoivaava, usein suorastaan myyttinen hahmo, jonka syli on lapselle paras paikka maailmassa. Kuopiolainen taidehistorioitsija Suvi Niinisalo tutkii tuoressa tietokirjassaan Äidin sylissä ja muita kuvakulmia äitiyteen, miten nykyinen äiti-ihanteemme kuvataiteessa on syntynyt ja miten se on muuttunut vuosisatojen kuluessa. Yksi asia on säilynyt; äitejä on aina ollut helppo syyllistää.

Ihanneäiti ei väsy, eikä kiukkuile

Suvi Niinisalon Äidin sylissä -teoksessa on 150 rakastettua äiti-maalausta, jotka kuvastavat lapsen ja äidin välistä syvää luottamusta ja pyyteetöntä rakkautta niin herkästi, että paatuineimmankin katsojan sielussa värähtää.

-Parhaissa äiti-lapsi -kuvissa on muistoja katsojan omasta lapsuudesta tai hetkistä omien lasten kanssa -joka tapauksessa jotakin omakohtaista ja perustavanlaatuisen ihanaa, joka välittyy teoksista, arvioi kuvia tutkinut Niinisalo.

Niinisalo ymmärsi omakohtaisesti äidin sylin merkityksen, kun hänen isovanhempansa kaipasivat viimeisinä aikoinaan kovasti omia äitejään. -Äidin syli on lapsuudessa koettu ihanan turvallinen paikka, jossa on hyvä olla. Se tunne säilyy läpi elämän, Niinikoski uskoo.

Häijy äiti on kuvataiteessa tabu

Vaikka uuden elämän alku on hieno hetki, synnytys on toisaalta liian kivulias ja kamala, jotta taiteilijat olisivat halunneet sitä kuvata. Vielä sata vuotta sitten raskausaika ja synnytys koettiin sitä paitsi saastaiseksi ajaksi, jonka kuvaus ei kuulunut taiteeseen.

Samoin äiti kuvataan vain harvoin etäisenä tai häijynä. Äitiyden pyhittäminen on osaltaan pitänyt yhteiskuntaa kasassa. -Yleensä vain äitipuolet kuvataan ilkeinä, vaikka kyllähän biologinen äitikin väsyy ja tuskastuu välillä lapsiinsa. Äitiydessä on kaksi puolta, Niinisalo sanoo.

-Halusin ottaa kirjaan Kelvoton äiti -luvun, mutta siihen oli itse asiassa aika vaikea löytää edustavia kuvia pahoista äideistä. Se on tabu. Äiti halutaan nähdä ihanteellisena ja hyvänä, Niinisalo arvioi.

Nykyäitejä syyllistetään pikkuasioista

Esimerkiksi 1700-luvulla yläluokan piirissä oli muotia lähettää lapset jopa vuosiksi imettäjille, eikä kukaan silti pitänyt äitejä kelvottomina. Nykyäidin päälle lentää kuraa paljon pienemmästä, esimerkiksi siitä, että äiti ei käytä vauvaansa taideterapiassa, joogassa tai vauvauinnissa.

-Yhteiskunta rakentaa myyttejä, jotta meillä olisi esimerkki, mihin pyrkiä äitiydessä. Normina pidetään sitä, mitä me itse yhteiskunnassa arvostamme. Se on vain ihannekuva, eikä sitä kukaan koskaan saavuta. Tietysti se myös syyllistä äitejä, mutta äitejä on kautta aikojen syyllistetty millloin mistäkin, kuten työssäkäynnistä, jaksamisesta, seksuaalisuudesta tai ruumiinvammasta. Äitiys on niin herkkä ja tärkeä asia naisille, että syyllistäminen on helppoa, Niinisalo analysoi.

-Nykypäivänä äitejä syyllistetään pienistä arkisista asioita. Jos ei esimerkiksi käytä kestovaippoja, voidaan leimata huonoksi äitiksi, Niinisalo kertoo. Hän uskoo, että nainen, jolla on itsetunto kohdillaan, on hyvä äiti, vaikka ei veisikään 3-kuukautista vauvaansa jumppaan.

Niinisalo muistuttaa, että naisella on kuitenkin nykyisin paljon enemmän valtaa ja vapauksia valita, minkälaista äitiysarkea hän haluaa elää. -Monenlaista äitiyttä suvaitaan jo. Isät ovat ottaneet ison roolin perheessä ja aivan yleisesti hyväksytysti. Yksinhuoltajia ei katsota kieroon. Sekin on ok, jos perheessä on kaksi äitiä tai kaksi isää, Niinisalo huomauttaa.

Katso Huomenta Suomen Kirja-aamu keskiviikkona 27.4. noin klo 7.20.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.