Mainos

Venäjänkielinen teatteri ei politikoi vaan kutsuu myös suomalaisia

Kun pääkaupunkiseudulla asuu jo liki 30 000 venäläistä, omalle teatterille luulisi olevan kysyntää.

Teatr Zan perustajien on saatava ensin venäläiset ulos koloistaan - tapaamaan myös suomalaisia. Teatterissa näytellään myös suomeksi ja kaikki näytelmät tulkataan, oli kieli kumpi tahansa.

Hämeentien perukoilla eletään taiteilijaelämää vanhoissa varastotiloissa.

Teatteri talkoilla jätepuista

-Hirveä ponnistus tämä on ollut, että olemme saanet kaiken remontoitua talkoilla, huokaisee näyttelijä Valtteri Simonen. Melkein kaikki sisustus on jätepuuta ja kaatopaikoilta haalittuja putkia.

Teatteri on viihtyisä ja tyylikkäästi somistettu. Katsomossa on 60 paikkaa ja kontakti näyttelijöihin säilyy intiiminä.

Teatr Za löysi tilat vuosi sitten ja nyt on ensimmäisen oman näytelmän aika. Ensi-iltansa saa neuvostoajan boheemikirjailijan Veneditk Jerofejevin Moskova-Petushki. 

Rankkaa teatterioppia Pietarissa

Valtteri Simosen kanssa  teatteria on ollut perustamassa 15 vuotta Suomessa asunut venäläisnäyttelijä Elena Spirina. He molemmat ovat opiskelleet Pietarin teatterikoulussa ja saaneet rankan stanislavskilaisen koulutuksen.

-Ensimmäinen vuosi opiskeltiin sitä, miten syöt tyhjässä kourassasi olevaa omenaa tai miten kuvittelet hikoilevasi saunassa, kuvailee Elena Spirina.

-Se oli totaalista teatterikoulua viisi vuotta. Kuusi päivää viikossa. Hyvä koulutus, vaikka kuulostaa pelottavaltakin, muistelee Valtteri Simonen.

Tuohan kuulostaa Jouko Turkalta!

-Niin kyllähän siinä koulutuksessa mennään ihmisen ytimeen. Opiskelijaa arvioidaan hyvin henkilökohtaisesti, millainen ihminen olet. No minä olen pelannut jääkiekkoa yli 20 vuotta. Kestin kritiikin, hymähtää Simonen.

Venäjän politiikka ei kuulu tänne

Spirina sanoo, ettei Teatr Za tee mitään erityistä "venäläistä teatteria". Koulutus toki heitä yhdistää, koska "sen on vähän erilaista kuin Suomessa".  

-Minulle on tärkeintä, että saan täällä tehdä juttuja, jotka kiinnostavat ja saan harjoittaa ammattiani. Voimme ottaa ohjelmistoon mitä tahansa näytelmiä, lupaa Elena Spirina.

Elena Spirina on esiintynyt Suomessa useissa tv-sarjoissa ja paraikaa hänellä on rooli Juha Jokelan  Sumu-näytelmässä Kansallisteatterissa. Hän on ylpeä venäläisyydestään, mutta pohtii samalla Venäjän asemaa maailmankartalla - tosin vain mieluiten itsekseen.

-Ihmettelen varmaan samoja asioita kuin suomalaisetkin, mutta en halua puhua politiikkaa - eikä minulta ole sitä tentattukaan. Olen asunut jo niin kauan Suomessa, että en pysty sanomaan "mitä venäläiset ajattelevat".

- Tässä teatterissa meitä kiinnostaa ihminen, ihmisen ajattelu ja sielunmaailma. En usko, että tekisimme koskaan mitään poliittisia näytelmiä.

Helsingin venäläiset ovat hissukseen

"Za" on prepositio, joka viittaa johonkin tuolle puolen. Mitään dadaistisia kokeiluja Teatr Za silti hae, vaan perinteistä puheteatteria.

-Toivoisin, että teatterimme olisi kulttuurien kohtauspaikka, suomalaisten ja venäläisten. Ettei sillä kansallisuudella olisi niin väliä, tuumii Valtteri Simonen.

Hän arvioi "omana havaintonaan", että venäläiset elävät Suomessa kovin omissa kuppikunnissaan. Mitään tiiviitä, laajempia venäläisyhteisöjä ei ole. 

-Liekö se sitten jotain neuvostoajan jälkiseurausta. Kun tullaan vieraaseen maahan, toteutuu vanha venäläinen sanonta: "Ollaan ruohoakin matalampia ja vettäkin hiljaisempia."


Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.