Mainos

Waltari jäi rannalle Tieto-Finlandiassa

Palkinnosta kisaa kuusi teosta

Tieto-Finlandia -palkintoon ehdolle on valittu kuusi teosta, jotka edustavat tietokirjallisuuttamme laajasti taiteilijaelämäkerrasta sotahistoriaan ja ympäristöliikkeen taustoihin. Lisäksi yksi teos kertoo Lapin lauluista ja yksi oppineiden naisten historiasta.

Suuren yleisön suosikit puuttuvat

Suuren yleisön kannalta ei ehkä kuitenkaan voi puhua kovinkaan sykähdyttävästä listasta, sillä mukaan ei ole päässyt esimerkiksi Risto ja Ritva Lehmusoksan erinomainen ruokakulttuurikirja Vuoksen lohta ja Pietarin kaviaaria tai Panu Rajalan Unio Mystica, joka on eläytyvä suurelämäkerta kirjailija Mika Waltarista. Myöskään Max Jakobsonin kiitetty Suomen historiaan paneutuva Kohtalonvuodet ei ehdolle yltänyt. Suurista tai keskisuurista kustantamoista vain WSOY on saanut kirjansa ehdokkaaksi, ja muut ovat pienkustantamoiden teoksia.

Kahdennenkymmenennen ensimmäisen Tieto-Finlandia-palkinnon valintalautakuntaan kuuluivat professori Kaisa Häkkinen puheenjohtajana ja muina jäseninä toimittaja, kriitikko Otso Kantokorpi ja Orimattilan kirjaston johtaja Jari Paavonheimo.

30 000:n euron palkinto jaetaan 20. marraskuuta ja valinnan ehdokkaista tekee Suomen kirjasäätiön entinen asiamies Veikko Sonninen, joka aikoinaan ideoi Finlandia-palkinnon.

Valintalautakunnan perustelut kokonaisuudessaan:

Tuomas Hoppu & julkaisuryhmä (toim.), Tampere 1918. (Vapriikki)

Tampere 1918 on Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen ja Tampereen kaupungin museotoimen yhteistyön vakuuttava tulos. Kirja on visuaalisesti vaikuttava, tasapainoinen ja monipuolinen kuvaus sisällissodan tapahtumista Tampereella. Sodan vaiheet taustoitetaan huolellisesti ja kuvataan paitsi taistelevien osapuolten myös siviilien kannalta. Teos täsmentää kuvaa sisällissodasta vankan lähdeaineiston pohjalta. Myös sisällissodan jälkeinen aika tamperelaisten elämässä on huomioitu.

Tampere 1918 liittyy samannimiseen näyttelyyn ja sisältää osin aikaisemmin julkaisematonta kuva-aineistoa. Teos on kauttaaltaan hyvin kirjoitettu. Tyylikäs ulkoasu ansaitsee erityiskiitoksen. Tekstien ja kuvien soljuvuus tuo 90 vuoden takaiset tapahtumat lukijan lähelle, puhuttelevalla tavalla.

Juhani Koivisto, Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä (WSOY)

Säveltäjä Toivo Kuulaa käsittelevä Tuijotin tulehen kauan on poikkeuksellisen hieno taiteilijaelämäkerta, jossa kohdehenkilön mystifiointi on unohdettu kokonaan. Kuulan musiikin ja hänen elämänvaiheidensa yhteen kietoutuminen on esitetty toisaalta täysin arkisella tasolla, jossa kyse oli usein silkasta toimeentulon varmistamisesta, mutta kantavana juonteena esille nousee kuitenkin väkevästi kirjoitettu rakkaustarina, joka kaikessa romanttisuudessaankin avaa Kuulan tuotantoa aivan uudesta näkökulmasta. Juhani Koivisto ei lankea kliseisiin formuloihin taiteilijan ja muusan suhteista vaan rakentaa osuvan kuvan myös Alma Kuulan elämästä ja palavasta rakkaussuhteesta - unohtamatta sen rosoja ja raadollisuutta.

Laulujoutsenen perintö. Suomalaisen ympäristöliikkeen taival (Suomen luonnonsuojeluliitto ry ja WSOY)

Laulujoutsenen perintö tarjoaa komean kaaren suomalaisen luonnonsuojelun historiallisista taustoista aina 1800-luvulta nykypäivään. Kirja pureutuu kattavasti sekä aatehistoriaan että niihin käytännön toimiin ja merkittäviin voittoihin, joita tämä vapaaehtoinen kansalaistoiminta on meille tuottanut.

Laaja asiantunteva kirjoittajajoukko on saanut aikaan vertaansa vailla olevan tietopaketin, jonka avulla luonnonsuojelumme voitot - ja tappiot - tulevat taustoitetuiksi. Kirjoittajat eivät ole myöskään peitelleet alalla vallinneita ristiriitoja ja aatteellisia erimielisyyksiä. Lukuisten henkilöesittelyiden myötä kirjassa annetaan myös arkiset kasvot luonnonsuojelulle, joka usein on lähtenyt juhlapuheiden sijaan liikkeelle yksittäisten ihmisten ponnistuksista.

Jorma Lehtola, Laulujen Lappi (Kustannus-Puntsi)

Älkää pelästykö kirjavaa kantta! Sen alta löytyy mykistävän monipuolinen kuvaus laulujen pohjoisesta haavemaasta, jossa rajat katoavat, jossa blandathan sprookit ja puhuthan joskus sekavia, joskus täyttä asiaa, joskus laveasti, joskus niukasti, mutta yleensä osuvasti ja kaikkia osapuolia ymmärtäen. Samalla tulee todistetuksi, ettei vakavasti otettavan tietokirjan tarvitse olla kuivaa asiaproosaa.

Jorma Lehtolan skaala kattaa musiikin lajit kolttien leudd-perinteestä enkelienergiaan ja tyhjenevän Lapin tangoon. Näyttämöt vaihtelevat Tankavaaran kultaviikoista Euroopan oppineiden tutkijankammioihin, tunnelmat Lapin sodan sysimustasta tragiikasta oman itsensä löytämisestä kumpuavaan voimaan ja paloon.

Nurminen, Marjo T, Tiedon tyttäret. Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen (WSOY)

Järjellä ei ole sukupuolta, mutta vallitsevat ideologiat ja yhteiskuntarakenteet ovat kautta aikojen rajoittaneet naisten mahdollisuuksia henkisten kykyjensä kehittämiseen ja esille tuomiseen. Tiedon tyttäret esittelee 25 lahjakasta naista, jotka ovat kukin omalla tavallaan onnistuneet rikkomaan nämä rajat ja kohoamaan oman aikansa tieteelliseen eliittiin.

Entisaikojen oppineiden naisten asemaa ja saavutuksia olisi vaikea ymmärtää oikeissa mittasuhteissaan, jos kirja rakentuisi pelkistä henkilökuvista. Niinpä Tiedon tyttäret on myös havainnollinen yleisesitys tieteen historian kehitysvaiheista sekä eri aikakausien ajattelutapojen ja moraalikäsitysten yleisistä linjoista. Kuvitus ja kuvatekstit ovat olennainen osa onnistunutta kokonaisuutta.

Näre, Sari & Kirves, Jenni (toim.), Ruma sota. Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia (Johnny Kniga)

Ruma sota on rohkeaa kansallista itsetutkiskelua. Teos antaa äänen kokemuksille ja tunnoille perinteisen kansallisen sotahistorian julkisivun takana. Tuoreessa tarkastelussa ovat muun muassa sotasensuuri- ja propaganda, uhraaminen, sodassa käytetyt huumeet, sotilaskarkuruus, poliittiset vangit, sukupuolikulttuuri ja sodan aiheuttama trauma.

Kirjoittajat onnistuvat liikkumaan kansallisesti aroissa aihepiireissä kiihkottomasti, ymmärtäen, mutta suorapuheisesti ja asioita kaunistelematta. Teoksen sodanvastainen humanismi ei ole julistuksellista, vaan se kumpuaa aiheen valinnasta ja sen asiantuntevasta käsittelystä. Tapahtumien kulun sijaan polttopisteessä on yksilö kokemuksineen. Kirjoittajien mukaan tutkijan tärkein ominaisuus on empatia, "kyky ymmärtää erilaisia ihmisiä erilaisissa konteksteissa".

Kirjoittajat peräänkuuluttavat uudenlaista, moni-ilmeisempää sotakeskustelua. Ruma sota avaa keskustelun tuomalla historiassa sivuosaan jääneet äänenpainot osaksi kansakunnan selviytymistarinaa.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.