Mainos

Angela, Francois ja Jyrki hoi – David on oikeilla jäljillä

Sisäpoliittisten vääntöjen vuoksi horjuva Britannian ykkösmies David Cameron piti viimein odotetun linjapuheensa.

Siinä oli briteille tyypillistä erivapauksien vonkumista, mutta ei häiritsevästi. Siksi saarivaltakunnan EU-politiikan ikiaikainen helmasynti kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Puheen ydinsisältö on nimittäin hyvä – ellei jopa erinomainen.

Cameron tekee tylyn yksinkertaisen analyysin unionin ja sen sisällä koteloituvan rahaliiton tulevaisuudesta. Hän on rehellisempi kuin moni muu ”suurena eurooppalaisena” itseään pitävä europoliitikko. Oppia voisivat ottaa niin mahtimaiden johtajat Angela Merkel ja Francois Hollande kuin meidän Kataisjyrkimmekin.

Jos eivät ota, kenttä jää taas populisteille. Tästä saatiin Suomessa jo esimakua, kun profeetta itse, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini riemuitsi HS:ssa väkevästä EU-vastaisesta puhurista, jonka Cameron pani liikkeelle.

Soini laukoi valtalehden sivuilla kyllä taas lööppikelpoista tekstiä unionin ongelmista, muttei tarjonnut mitään järkeviä tai toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Juuri tätä Eurooppa-ministeri Alexander Stubb moitti perustellusti blogissaan.

Soinilaisia ja EU-ruoria pyörittäviä jäsenmaiden hallitusten johtajia yhdistää yksi asia: epärehellisyys. Merkelit, Hollandet ja Kataiset eivät suostu kertomaan kansalaisilleen, mitä euroalueen velkakriisistä oikeasti pitäisi seurata. Soini taas kätkee tavaramerkkikaulahuivinsa uumeniin sen, mitä euroalueen hajoaminen tai koko EU:n vesittyminen tarkoittaisi.

Europartiolaisten parjaama David Cameron esittää juuri ne kysymykset ja huomiot, joita koko edellä mainitun poppoon pitäisi vakavasti pohtia ja joista pitäisi kysyä kantaa myös kansalaisilta – ei pelkästään Britanniassa.

Ensiksi Cameron muistuttaa, että velkakriisi pakottaa koko EU:n perustaviin muutoksiin, jotka horjuttavat kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuden perusteita. Jos halutaan paremmin toimiva euroalue, jäsenmaiden talouspolitiikka pitää ajaa yhteen muottiin. Valtaa on keskitettävä EU-komissiolle.

Nyt, kun Euroopan keskuspankin ansiosta myrsky rahoitusmarkkinoilla on tyyntynyt, kukaan ei enää halua puhua ainakaan kovin suureen ääneen euromaiden kansallisen päätösvallan kaventamisesta. Se on kuitenkin vääjäämättä edessä, jos euroalueen kriisikestävyyttä halutaan parantaa. Tätä pitäisi alleviivata eurooppalaisille veronmaksajille. Ja jos valtaa ei haluta tai ei pystytä siirtämään Brysseliin, seurauksista pitäisi kertoa avoimesti ja ajoissa.

Mutta kukaan ei alleviivaa eikä kerro. EU-hallituksissa ollaan kuin se kuuluisa kusi siellä yhtä kuuluisassa sukassa. Öisten kriisikokousten uuvuttamat presidentit, kanslerit ja pääministerit ovat vain vilpittömän tyytyväisiä, ettei ainakaan heti huomenna tarvitse perustella äänestäjille taas uuden miljardipaketin junailua kriisimaiden tukemiseksi. Ikävä kyllä huolestuttavan moni näistä viskaaleista on tässä(kin) yhteydessä tyytyväinen itseensä. Ei pitäisi olla. Ainoa, jolle omakehua voi suoda, on EKP:n pääjohtaja Mario Draghi.

Cameronin ”point number two”, ilon ja valon twiitministeri Stubbia lainatakseni, on EU:n hälyttävän huono kilpailukyky. Hukka perii, jos sama meno jatkuu. Ratkaisumalleja pitää miettiä sekä kansallisesti että EU-foorumeilla. Onko unionin haalimat hillot ohjattu oikeiden leipien päälle? Tärvätäänkö Brysselissä liikaa rahaa, aikaa ja tupakkaa kilpailukyvyn kannalta toisarvoisiin asioihin?

Kolmanneksi brittipääministeri kiinnittää huomiota EU:n ammottavaan demokratiavajeeseen. Jos valtaa euroalueella keskitetään Brysseliin, tilanne vain pahenee. Onko vaje koko ajan laajenevassa unionissa mitenkään korjattavissa? Itse en jaksa uskoa siihen, että jäsenmaissa toimiva edustuksellinen demokratia voidaan siirtää sulavasti EU-tasolle. Enkä taatusti ole heikossa uskossani yksin. Demokratiavajeesta kannetaan kyllä EU-pääkaupungeissa ja myös Brysselissä huolta, mutta huolen kantaminen ei tahdo muuttua uudistusesityksiksi eikä varsinkaan konkreettisiksi teoiksi.

Eurooppa on loistava paikka elää. Näin todistaa toimittaja Raine Tiessalo raportissaan Elämänlaadun supervalta. Olen samaa mieltä. Varauksetta. Se ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että Euroopan unioni sellaisena kuin me sen nyt tunnemme tai millaiseksi se vääjäämättä näyttäisi kehittyvän, on välttämättä loistava.

EU:ssa on paljon hyvää. Sitä mieltä on muuten myös Cameronin David. Kaikki hyväkin voidaan kuitenkin tärvätä, jos euroalueen velkakriisin karusti paljastamia ongelmia hyssytellään ja kansan äänen kuunteleminen jätetään soinilaisille.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.