Mainos

Hallitus ei enää hajoa - kriisitietoisuus leviää

Pysyy pystyssä!

Siis hallitus. Vaikka muuta puhutaan. Itse asiassa tilanne on hallituksen yhteistyökyvyn kannalta parempi kuin aikoihin: se tarkoittaa näinä aikoina tosin vain viikkoja.

Keskustelu hallituksen yhteistyökyvystä pomppasi pintaan, kun hallituksen EU-ministerivaliokunta syötti perjantaina julkisuuteen riitaisan päätöksen EU:n rahoitusmarkkinaverosta. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) löi nyrkin pöytään ja sanoi, ettei asia käy päähallituspuolueelle.

Itse asia oli selvä jo etukäteen - perjantain höpötyksillä pelastettiin vain poliittisia kasvoja.

Mutta perjantaina hallituspuolueiden vetäjät joutuivat käymään myös "tiukan" selventävän pelisääntökeskustelun, koska tilanne oli karkaamassa käsistä. Vaikka SDP, vihreät ja vasemmistoliitto olisivat halunneet Suomen mukaan rahoitusmarkkinaveron valmisteluun, eduskunnassa kokoomus olisi voinut hoitaa asian mieleisekseen keskustan ja perussuomalaisten tuella.

Mutta se ei sovi sioillekaan, että laaja enemmistöhallitus - olkoonkin sekasikiösellainen - hakee riitoihinsa ratkaisut opposition kautta.

Hallituksen pitää riidellä omat riitansa hallituksessa.

Hallitus munasi itsensä jo reilu kuukausi sitten, kun eduskunnan suuri valiokunta muutti hallituksen esityksen lohikiintiöissä: Opposition lisäksi SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat äänestivät hallituksen esitystä vastaan. Huvittavaksi, jopa naurunalaiseksi, tilanteen teki varsinkin vihreiden puheenjohtajan, ympäristöministeri Ville Niinistön lapsellinen voitontanssi, kun hallituksen esitys ei mennyt läpi. EU sentään hoiti lopulta, että hallituksen linjan mukainen päätös tuli eikä Suomi yrityksestään huolimatta onnistunut tässäkin asiassa ampumaan vihreiden messiasmaisella vedolla itseään jalkaan.

Mutta palatkaamme hallituksen yhteistyökykyyn.

Kaikki mittarit ja talouden ennustajat povaavat painajaismaista tulevaisuutta Suomen taloudelle.

Nyt viesti alkaa mennä hallituksessa - anteeksi myös SDP:ssä läpi. Viime viikonvaihteessa SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puhui jo taloustilanteen realismista kuin aikuinen ihminen.

Se on ratkaiseva asia.

SDP on muuttumassa, ehkä.

Politiikkaa tehdään myös historian kirjoille. Ehkä nyt alkaa tajunta levitä siihen, että kukaan hallituksessa ei halua kaatoluokkaan "minä en tehnyt mitään, kun Suomi kaatui". Urpilainenkin voi katsoa ministeriönsä seiniltä edeltäjiensä kuvagalleriaa. Haluaako Urpilainen, että hän jää samalla tavalla historiaan kuin muuan edeltäjänsä Matti Louekoski (sd.), joka jakoi rahaa kuin mieletön Harri Holkerin (kok.) porvarihallituksessa ennen 90-luvun syöksyä ja kieltäytyi tunnustamasta ajan merkkejä?

Tuskin.

Ja tuskin Katainenkaan haluaa jäädä historiaan tumpelona pääministerinä. Hallituksen kaatamisella ja jopa ennenaikaisilla vaaleilla voi uhkailla, kun salarakas keskusta alkaa nousta kanveesista; demareilla takana on kunnallisvaalien tappio.

Eli uskoa sopii, että hallituksen päätöksentekokyky on paranemaan päin.

Eläkkeelle jäävä valtiosihteeri Raimo Sailas (sd -muuten!) varoittelee, että hallituksen kaatuminen olisi myrkkyä taloudelle. Toivoa sopii, että maan kokeneinta virkamiestä kuunnellaan.

Sitten on se yksi suomalainen pakollinen kolmikantamutta.

Missä on ay-liikkeen ja työmarkkinaporukoiden realismi? Se nähdään pikapuoliiin. Onko sillä porukalla itsetuntoa tunnustaa, että Ruotsin malli, jossa vientiteollisuus sanelee palkkaraamit, järkevää myös Suomelle?

Häh?

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.