Mainos

Hei hallitus, hyvästit konsensukselle!

Ensi viikon maanantaina otetaan mittaa suomalaisesta konsensuksesta, kun työmarkkinapomot, puoluepamput, nuorisokaaderit yms. kokoontuvat Vantaan Heurekaan pohtimaan Suomen talouden muutostarpeita ja tulevaisuuden haasteita pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) kutsusta.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ei malttanut odottaa aivan maanantaihin saakka, ennen kuin se syöksi julkisuuteen saatanalliset säkeensä toimitusjohtaja Vesa Vihriälänraportissa, joka on 20 sivun voimaperäinen konsensuksen ja kolmikannan muistokirjoitus, eräänlainen kuolinsyyraportti.

Raportin pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille, varsinkin Kataisen kuuden puolueen sekasikiöhallituksen ministereille – siitäkin huolimatta, että sen on painanut herrojen EVA, järjestö, jonka nimen kuullessaan paavoarhinmäet varmuuden vuoksi sylkäisevät olkapäänsä yli.

Yksi raportin pääviesteistä nimittäin on, että hallitus ei voi paeta vastuutaan työmarkkinajärjestöjen leveän selän taakse, vaan hallituksen on tehtävä tarvittavat päätökset itse. Vastuuta ei voi sysätä muille.

Toinen pääviesti on se, että nykyisellä kolmikantamallilla (työantajat, ay-liike, hallitus) tehdyt palkkaratkaisut ovat epäonnistuneet ja työmarkkinajärjestöjen myötävaikutukseen "ripustetut uudistukset ovat edenneet tahmeasti".

Kolmas pääviesti on EVA:n ja työnantajien ikuinen itsestäänselvyys, että palkankorotuspotti – mikäli sellaista on – pitää jakaa yritystasolla. Hallituksen siihen ei pidä missään nimessä sotkeutua. Avoin sektori määrää palkankorotustason kuten esimerkiksi Ruotsissa.

Mutta palatkaamme hallituksen rooliin.

Hallituksen roolista suhteessa kolmikantapolitiikkaan Vihriälä latelee täyttä asiaa. Vihriälän mukaan hallituksilla on taipumus mennä vaikeissa asioissa etujärjestöjen selän taakse. Jos niiden kantoihin sidotut ratkaisut epäonnistuvat, luikurimainen hallitus syyttää epäonnistumisista työmarkkinajärjestöjä ja välttelee omaa vastuutaan. "Se tarjoaa poliittisille päättäjille tekosyyn olla ryhtymättä tarvittaviin uudistuksiin", Vihriälä kirjoittaa. Paras esimerkki lienee eläkeuudistus.

Tiivistetty viesti on, että hallituksen kuuluu hallita eikä kitistä.

Kataisella ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisella (sd.) alkaa olla viimeiset hetket miettiä tätä asiaa. Etujärjestöt pukertavat parhaillaan sopua keskitetystä ratkaisusta, mutta lopputulos on herrassa. Joka tapauksessa kummankin puolen etujärjestöt asettavat hallitukselle omia vaatimuksiaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Rakenteellisia uudistuksiakin on luvattu, mutta nykyhallituksen historiaa katsellessa – niin joopa joo...

Ehkä Suomessakin aika olisi kypsä – kuten Vihriälä esittää – että hallitus sanoisi itsensä lopullisesti irti kolmikantahommista ja jättäisi työmarkkinakysymykset työmarkkinajärjestöille. EU-aikana hallituksen mahdollisuudet tukea kolmikantaratkaisuja entiseen malliin ovat kuihtuneet, kun rahapolitiikkakin tulee valmiina EKP:n kautta. Se miten paljon hallitus voi teollisuutta auttaa, nähtiin viime talven STX-ratkaisussa. EU:n kilpailulainsäädäntö tulee vastaan.

Ja niin edelleen.

Jos nykyinen hallitus on irvikuva äänestäjien kuluttajansuojan kannalta, kolmikanta sotkee demokraattiset vastuusuhteet lopullisesti.

Kukahan esimerkiksi viime vaaleissa äänestäneistä tiesi, mihin käyttöön oma ääni meni. Kun sekasikiöhallitusten päälle päästetään etujärjestöt pelaamaan omia pelejään, kukaan ei enää tiedä, mihin suuntaan äänestäminen vaikuttaa - ja äänestysprosentti laskee.

Ruotsissa kolmikannasta on päästy eroon, mutta siellä kehiteltiin myös blokkivaalit, kun puolueet tekivät rintamalinjat selviksi jo ennen vaaleja.

Vaan eihän se meillä ole mahdollista, tietenkään.

Joka tapauksessa olisi suotavaa, ettei luoja koettele kansaamme nykyisellä hallitussekamelskalla enää kuunaan.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.