Mainos

Hyökkäykseen hyvät veljet – sisarten puolesta

Kahta pitää puolustaa: ympäristönsuojelua ja tasa-arvoa. Näistä jos lähdet kaivelemaan ääliömäisyyksiä, olet armotta sivuraiteella. Vielä ryytyneempiä auringonlaskun ratsastajia ovat oikeastaan vain ne, jotka erehtyvät letkauttamaan, että sosiaalinen media on suurelta osin yhtä kalifornialaisnörttiä rikastuttavaa tarpeetonta höpöhöpöä hiihdetyistä kilometreistä ja kotikutoisista taidepaukuista.

Nyt ei tietenkään puhuta työmarkkinatuomojen saunailloista eikä lööppiruoskan haavoittamien hyvien veljien palautumisleireistä Lapin kelolinnoissa. Niissä tällaisella roiskimisella saa yleensä sankarin maineen - valitettavasti.

Annan tällä kertaa hiilidioksidipäästöjen olla enkä lähde polttamaan naamakirjauskovaisten koraaneja. Viimeksi mainituista en edes tiedä mitään. Sorkin tasa-arvoa. Luultavasti niin, että kutsuja saunailtoihin tai palautumisleireille ei tule.

Naisia on liian vähän eurooppalaisten suuryritysten johtokunnissa ja hallituksissa. Saksassa maan kolmestakymmenestä suurimmasta pörssiyhtiöstä vain kuudessa on johtokuntaan saatu sovitettua nainen. Kun katsotaan 200 suurinta yritystä, naisten osuus johtokunnissa on kolme prosenttia.

Tässä epäsuhdassa ei ole mitään tolkkua. Konsulttiyhtiö McKinseyn tekemän selvityksen mukaan naisjohtajat parantavat kiistatta yritysten tuloskuntoa. Kilpailija Ernst & Young on päätynyt samaan tonkiessaan Saksassa 290 pörssiyhtiön asetelmia.

Suomessa naisia on yritysten johtokunnissa selvästi enemmän, EU:n komission tekemän haravoinnin mukaan eniten Euroopassa, mutta ei vieläkään varmasti riittävästi. Etelä-Euroopassa naisten edustus on kuriositeetti, jota sietäisi hävetä.

Vaikka urputusta on piisannut, asialle ei ole tehty mitään, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ei oikeastaan missään EU-maassa.

Nyt oikeuskomissaari Viviane Reding on vetänyt irti sokan, joka ei palvele mitään eikä ketään. Reding haluaa lakisääteiset naiskiintiöt ennen muuta yritysten hallituksiin, mutta myös johtokuntiin. Tavoite tunnetaan: naisten osuus pitää nostaa 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Kiintiöt on helppo tyrmätä: muutos kestää, koska kokeneita ja kunnianhimoisia naisia ei vielä ole riittävästi, tilanteet vaihtelevat aloittain ja yrityksittäin, kukaan ei halua kiintiönaiseksi, …

Tomera luxemburgilaiskomissaari väittää tietysti vastaan ja mainostaa Norjan esimerkkiä. Arvostetussa Quarterly Journal of Economicsissa julkaistu tutkimus puhuu toista kieltä. Kiintiöt toteutettiin vuonojen maassa liian nopeasti: tasa-arvo parani, mutta yritykset ja niiden osakkeenomistajat kärsivät.

Reding on myös uhonnut, että naiskiintiöillä parannetaan koko Euroopan kilpailukykyä. Tässä taas Saksan, EU:n tämän hetken kilpailukykyisimmän maan esimerkki todistaa toista.

Väittelyä voi jatkaa loputtomiin, mutta se ei johda mihinkään. Parempi on ihmetellä niitä miehiä, jotka ovat kaiken tämän takana. Väärät aseet ovat nyt väärissä käsissä, koska vastuuta kantavat miespuoliset yritysjohtajat ja nimitysvaliokuntien jäsenet ovat olleet ylimielisiä ja saamattomia. Suomessa tähän kastiin voidaan jo lukea myös muutama nainen.

Saksassa maan suurimman pankin Deutsche Bankin pian aloittava toinen pääjohtaja Jürgen Fitschen teki poikkeuksen. Hän ilmoitti hiljattain naisten asemaa käsitelleessä kongressissa, ettei aio siirtyä eläkkeelle ennen kuin finanssijätin laajennetussa johtokunnassa on nainen. Euroopan suurimman teleoperaattorin Deutsche Telekomin pääjohtaja René Obermann on hänkin ollut tässä jonkun sortin edelläkävijä.

Mutta siihen hyvät esikuvat melkein loppuvat, sekä Saksassa että Suomessa.

Miksi? Onko eurooppalainen yritysjohtaja todella sellainen sovinisti kuin kuvitellaan? Ovatko hyvät veljet rakentaneet hiljaisilla sopimuksilla yrityksiin juuri niitä paljon puhuttuja lasikattoja, joiden läpi sisaret eivät pääse?

Väittäisin, että yhä vähemmän.

Uskon mieluummin, että hyvin palkattujen herrojen esikunnissa on liian harvoin sellaisia viestinnän ammattilaisia, jotka kertoisivat, että avoin aloitteellinen etunoja, hyökkäys hyvässä hengessä, pelastaa monta hankalaa tilannetta.

Meillä Suomessa viime viikkojen keskustelu pienen nuotiopiirin keskinäisistä suhmuroinneista on yksi esimerkki. Kiusallisesti lemuavaa ristiin valvonnan sumppua olisi pitänyt lähteä purkamaan itse ennen lööppejä. OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen oli tässä suhteessa piristävä poikkeus.

Naisten nostaminen yritysten johtoon on vastaavanlainen asia. Hyvien veljien kannattaisi hyökätä sisarten puolesta, tehdä aloitteita, luvata jotain konkreettista, mittauttaa lupaukset sopivin väliajoin ja pitää koko ajan rakentava pilke silmäkulmassa.

Hyvä asia etenisi omalla painollaan ilman kiintiöitä.

Osallistu keskusteluun

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.