Mainos

(05.12.03) Laajaa yhteiskuntavastuuta

Palvelutyönantajien toimitusjohtaja Arto Ojala perää työntekijäpuolelta yhteiskuntavastuuta mielenilmaisupäivän sijasta.

Palvelutyönantajien toimitusjohtaja Arto Ojala

Yhteiskuntavastuu on laaja käsite. Yrityksissä se merkitsee yritysjohdon vastuuta siitä, että yritys toimii mahdollisimman kannattavasti ja kykenee työllistämään mahdollisimman hyvin. Kannattavan ja työllistävän toiminnan varmistamiseksi on pakko huonoina aikoina myös irtisanoa henkilökuntaa. Näin on jouduttu viime aikoina huolestuttavan paljon tekemään - muistaen kuitenkin sen, että yritykset ovat sitkeästä taantumasta huolimatta pitäneet työntekijänsä mahdollisimman pitkään. Vahvat taseet ovat antaneet tähän mahdollisuuden. Vahvakaan tase ei kuitenkaan ole pohjaton.

Mielenilmaisut, jotka johtavat töiden keskeyttämiseen, eivät kieli yhteiskunnallisen vastuun kannosta.

Yhteiskuntavastuuta on myös vastuu työllisyydestä silloin, kun työmarkkinaratkaisuja tehdään. Kun nyt voimassa olevaa työmarkkinaratkaisua neuvoteltiin, oli neuvottelupöydässä asiantuntijalaskelmia ja arvioita siitä, miten työllisyys eri malleilla kehittyy. Vähemmän solidaarisella rakenteella ja alhaisemmilla korotustasoilla olisi kyetty veroja alentamaan enemmän ja työllisyys olisi kehittynyt paremmin. Yhteiskuntavastuuta olisi voitu kantaa paremminkin, ennen muuta ay-johdon puolella. Miksei vastuuta työllisyydestä kannettu silloin, kun ratkaisuja tehtiin? Miksi vastuun perään huudetaan vasta nyt, kun yritykset ovat ongelmissa?

Edellisessä kolumnissani 31.10.03 arvostelin kolmikantaisen valmistelumallin toimivuutta silloin kun pitäisi tehdä työllisyyttä parantavia rakenteellisia uudistuksia sosiaaliturvajärjestelmään. En halunnut kuopata järjestelmää vaan kehittää sitä ja poistaa järjestelmässä havaittuja ongelmia. Palvelutyönantajien puheenjohtaja Matti Honkala halusi 17.11.2003 keskustelua tulopolitiikan määrätietoisesta kehittämisestä niin, että se olisi paremmin työllistävää, jolloin keskitetty tulopolitiikka voisi säilyä työmarkkinapolitiikan yhtenä tärkeänä työkaluna. Eikö se ole yhteiskuntavastuuta, jos pyrkii etsimään keinoja paremman työllisyyden löytämiseksi?

Mikä oli ay-liikkeen vastaus? SAK:n puheenjohtajan vastaus tuli 21.11. järjestön valtuuston kokouksesta. Värikkäällä, jopa ivallisella kielenkäytöllä torjuttiin työnantajajärjestöjen rakentava kritiikki. Samalla tavoin torjui STTK:n puheenjohtaja keskustelun viimeviikkoisella lehtilausunnollaan.

Miksi ay-johto pääsee näin helpolla vakavasta keskustelusta ja vastuusta? Heppoisin perustein torjutaan jatkokeskustelu, ja sanotaan työnantajan kiristävän ilmapiiriä. Olen kaiken aikaa myöntänyt ja kehunut työmarkkinaratkaisujen myönteisiä asioita, ennustettavuutta, inflaation hallintaa ja muita positiivisia makrotaloudellisia asioita. Mutta yksi on poissa voimakas työllisyyden parantuminen. Siksi ilmapiiri kiristyy yritysten näkökulmasta. Yhteiskunnassa on tyhjäkäyntiä, tärkein tuotantoresurssi eli työvoima on liian suurelta osin käyttämättä. Ja se maksaa liian paljon yhteiskunnalle. Se maksaa liian suurina sosiaalisina kustannuksina ja niiden rahoituksena. Ja tähän rahoitukseen me kaikki osallistumme: työssä olevat liian korkeina veroina ja yritykset liian korkeina työnantajamaksuina. Yhteiskunta käy alakierteellä josta on vaikea irrottautua.

Työnantajapuoli ei ole haastamassa riitaa eikä kiristämässä ilmapiiriä vaan kantamassa vastuuta Suomen ja suomalaisen työntekijän tulevaisuudesta. Siitä, että ei ainoastaan mahdollisimman moni vaan kaikki työkykyiset saisivat toimeentulonsa työnteosta. Se edellyttää silloin kaikkien totunnaisten mekanismien kriittistä tarkastelua mukaan lukien työmarkkinapolitiikan mekanismit. Maailma muuttuu lujaa vauhtia ympärillä ja siihen kyettävä vastaamaan. Suljetun talouden oloista on nopeasti siirrytty erittäin avoimeen ja kansainväliseen talouteen. Yritysten on siihen reagoitava, poliittisen päättäjän on siihen reagoitava eikä työmarkkinapolitiikkakaan voi jäädä muutoksista vapaaksi.

Olen aina kannattanut konsensuspolitiikkaa enkä luovu siitä nytkään. Konsensus on pienen Suomen suuri voima. Mutta konsensusta on käytettävä oikein ja rehellisesti, ei lyhytnäköisten tavoitteiden hankkimiseen. Mutta myös konsensuspolitiikan mekanismeja, tulopolitiikan toimintamalleja ja kolmikantajärjestelmän toimintaa on voitava kriittisesti arvioida. Arvioidaan nyt näitä mekanismeja, hyvässä yhteistyössä ja yhteiskuntavastuuta kantaen!

Arto Ojala, Palvelutyönantajien toimitusjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.