Mainos

(10.10.03) Palvelualojen työllisyyden taikasauva

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes vaatii, että hallitus kirjaa osaksi uutta yrittäjyyshanketta palvelualan innovaatioiden tukemisen ja työn tuottavuuden lisäämisen. Tämä olisi Siimeksen mielestä parempi ratkaisu kuin matalien palkkojen maksamiseen suunnattava tuki.

Yksi hallitusohjelmaan kirjatuista työllisyyden parantamisen välineistä on lupaus kokeilla niin sanottua Holmin ja Vihriälän mallia. Sen ajatuksena on tukea pienipalkkaisten töiden teettämistä alentamalla niihin liittyviä työnantajamaksuja. Malli lähtee siitä, että etenkin monien palvelualan töiden tuottavuus on niin huono, että niistä ei kannata maksaa nykyisen palkkatason mukaisia palkkoja ja palkan sivukuluja. Kuningasajatus on, että jos pienipalkkaisen työn teettäminen tehdään valtion maksaman tuen avulla työnantajalle nykyistä halvemmaksi, myös pienipalkkaisia työpaikkoja syntyy lisää. Tuen odotettaan taikovan etenkin palvelualojen työllisyyden nykyistä paremmaksi.

Mutta johtuuko maamme työttömyys ensisijaisesti siitä, että palkat ja muut työvoimakustannukset ovat niin korkeita? Ja onko todella niin, että suomalainen ammattiyhdistysliike on hinnoitellut etenkin osan palvelualojen työvoimasta pysyvästi ulos työmarkkinoilta?

Minun mielestäni ei ole. Tuoreiden kansainvälisten vertailujen perusteella Suomen työvoimakustannukset ovat kaikkine sivukuluineen sittenkin vain EU-maiden keskitasoa, jopa hieman sen alle. Työttömyytemme on siitä huolimatta EU-maiden keskiarvoa suurempi. Työpaikkojen puutteen perussyy on siis ehkä sittenkin jossain muualla.

Ajatus siitä, että työllisyys on sitä parempi, mitä lähempänä nollaa palkat ovat, ei ole muutoinkaan kovin järkevä. Palkat ovat taloudessa paitsi yritysten kuluerä, myös tärkeä ostovoiman lähde. Siksi työttömyys ei välttämättä parane sillä, että palkkoja alennetaan merkittävästi, sillä palkkojen alentaminen pienentää myös ostovoimaa ja sitä kautta yritysten valmistamiin tavaroihin ja palveluihin kohdistuvaa kysyntää.

Kokonaiskuvaa sekoittaa sekin, että monien matalia palkkoja maksavien yritysten kannattavuus ei ole ollenkaan huono. Tilanne on päinvastoin se, että monien pääosin pienipalkkaisia pätkä- ja osa-aikatyöläisiä työllistävien yritysten voitot ovat suuria ja kannattavuus hyvä. Siksi on vaikea uskoa, että esimerkiksi myyjän työ olisi jotenkin automaattisesti niin matalasti tuottavaa, että palkanmaksu onnistuisi vain valtion tuen avulla.

Työllisyyspolitiikan tärkeä kysymys onkin se, otetaanko palvelualojen työpaikkojen lisäämisen lähtökohdaksi se, että työtä voi teettää miten alhaisella hinnalla tahansa. Vai onko parempi lähtökohta sittenkin se, että myös palvelualan töistä maksettaisiin ainakin pääsääntöisesti sellaisia palkkoja, että niillä voisi myös elää ja tulla toimeen?

Kysymys pieniä palkkoja maksavien yritysten tukemisesta on tärkeä arvovalinta. Siinä ei ole kyse vain työllisyyden hoidosta vaan koko yhteiskunnan kehittämisen periaatteesta. Siinä on kyse myös siitä, mihin palvelualojen työpaikkojen lisäämisessä tarvittavat voimavarat suunnataan. Käytetäänkö ne matalapalkkaisen työn tukemiseen tavalla, joka ei kannusta yrityksiä tuottavuuden parantamiseen eikä palkkojen nostamiseen? Vai käytetäänkö ne siihen, että myös palvelualojen osaamista ja tuottavuutta parannetaan ja että työn tekemisestä maksetaan säällinen korvaus myös sen tekijälle?

Mielestäni työstä maksettavan palkan tulee olla sellainen, että sillä voi pääsääntöisesti elää ja tulla toimeen. Siksi myös työllisyyspolitiikkaa täytyy hoitaa niin, että se tukee työllä toimeen tulemisen periaatetta eikä sitä, että työstä saa ja voi maksaa miten vähän vain.

Palvelualan työpaikkoja tarvitaan varmasti lisää, ja se tuskin onnistuu ilman uutta taikasauvaa. Taikasauvaa tulee kuitenkin etsiä palvelualan innovaatioiden tukemisen ja työn tuottavuuden lisäämiseen tähtäävien tutkimus- ja kokeiluhankkeiden suunnasta. Molemmat suunnat tulisi nivoa vahvasti osaksi hallituksen uutta yrittäjyyshanketta. Se antaisi rahoille paljon paremman ja yhteiskunnallisesti kestävämmän tuoton kuin matalien palkkojen maksamiseen suunnattava tuki. Myös lopputulos olisi yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisempi ja miesten ja naisten välisen palkkatasa-arvon kannalta parempi.

Suvi-Anne Siimes, Vasemmistoliiton puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.