Mainos

12.04. Mihin Israelin sotaretkeä sitten voisi verrata?

Ministeri Suvi-Anne Siimes vaatii kirjoituksessaan Israelia puolustamaan länsimaisia arvoja otsikolla: Mihin Israelin sotaretkeä sitten voisi verrata?

Suomessa syntyi kova kohu, kun ulkoministeri Erkki Tuomioja vertasi viime syksynä Israelin toimia palestiinalaisalueilla saksalaisten toisen maailmansodan aikaisiin toimiin juutalaisia vastaan. Monien mielestä Israelin armeijan toimien vertaaminen natseihin oli kohtuutonta ja loukkaavaa. Siinä mielessä se tietysti olikin, että natsien toimia vastaavaan tuhojen määrään Israelin armeija ei ole todellakaan yltänyt.

Mutta jos Israelin palestiinalaisia vastaan kohdistamien toimien vertaaminen natsi-Saksaan ei ole perusteltua, niin mihin niitä sitten voisi verrata? Vuonna 1956 tapahtuneeseen Unkarin kansannousun kukistamiseenko? Vaiko Tshekkoslovakian miehitykseen elokuussa 1968?

Tshekkoslovakian miehitys oli kyllä aikanaan julkea voimapoliittinen teko, mutta Palestiinan viime aikojen tapahtumiin verrattuna se oli kuitenkin varsin veretön operaatio. Panssarit vyöryivät kyllä Prahan kaduille, mutta varsinaisia tulitaisteluita ei kuitenkaan käyty. Miehitystä seurasivat toki monet nöyryytykset, vankeusrangaistukset ja poliittiset sortotoimet.

Unkarin kansannousu sen sijaan kukistettiin asein. Kansannousun kukistamista seurasi suuri pakolaisvirta länteen samalla, kun monia maahan jääneitä siviilejä tuomittiin vankeuteen ja telotettiin. Maan laillinen hallitus vaihdettiin ja ennen kansannousua vallassa olleet ministerit ja muut johtajat vangittiin tai telotettiin niin ikään. Se muistuttaa jo paljon enemmän sitä, mitä Länsirannalla tapahtuu tänään.

Kylmä sota on kuitenkin päättynyt eikä Neuvostoliittoa enää ole. Eikä Israel sitä paitsi ole supervalta. Miten siis onnistuisi vertaus johonkin tuoreempaan tapahtumaan kuten esimerkiksi Bosniaan tai Kosovoon?

Bosniassa surmattiin kymmeniä tuhansia ihmisiä erittäin julmissa etnisissä puhdistuksissa. Israel ei ole yltänyt läheskään samaan, sillä viime aikojen sotatoimissa tapetut palestiinalaiset lasketaan vasta sadoissa ja haavoittuneetkin vain tuhansissa. Ja Bosnian mittakaavan mukaisia joukkohautoja palestiinalaisalueilta ei toivottavasti löydy koskaan.

Kosovon kriisissä sen sijaan tuhottiin suuret määrät tavallisten ihmisten omaisuutta. Tappamistakin esiintyi, mutta muuhun tuhoamiseen ja pelon kylvämiseen keskityttiin vielä sitäkin enemmän. Serbien taktiikkana oli tehdä Kosovon albaanien elämä niin sietämättömäksi kuin suinkin. Tavoitteena oli alueen etninen puhdistus ja albaanien työntäminen pakolaisiksi naapurimaihin.

Israel on tähän mennessä tuhonnut valtavan määrän tavallisten palestiinalaisten perheiden asuntoja, liikeyrityksiä ja muuta omaisuutta. Myös palestiinalaisalueiden infrastruktuuria on tuhottu. En tiedä, vastaako aineellisten tuhojen ja kuolonuhrien määrä tarkalleen Kosovon lukuja, mutta arkielämä palestiinalaisalueilla on varmasti yhtä vaikeaa ja sietämätöntä kuin Kosovossa serbien albaaneihin kohdistaman terrorin aikana. Sen, onko palestiinalaisia vastaan suunnatuissa toimissa kyse puhdasverisestä etnisestä puhdistuksesta vai jostain muusta, näyttävät vasta tulevien viikkojen tapahtumat.

Israel on kuitenkin sivistynyt ja ainakin periaatteessa demokraattinen maa. Se on usein julistautunut länsimaisten arvojen puolustajaksi. Yksi länsimaisista arvoista on se, että eri uskontojen edustajat voivat elää lain edessä samanarvoisina kansalaisina samojen rajojen sisäpuolella. Se ihanne toteutuu mm. Yhdysvalloissa. Olisiko liikaa toivottu, että se voisi olla joskus totta myös Israelissa?

Suvi-Anne Siimes, ministeri valtiovarainministeriössä, Vasemmistoliiton puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.