Mainos

(20.12.) Tupolla työllisyyttä?

Palvelutyönantajien toimitusjohtaja Arto Ojala korostaa työllisyyden ja työelämän kehittämistä kirjoituksessaan otsikolla: "Tupolla työllisyyttä?".

Palvelutyönantajien toimitusjohtaja Arto Ojala

Kaksivuotinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu allekirjoitettiin koukeroisten vaiheiden jälkeen maanantaina 2.12. aamuyöstä. Sopimuksen lähtökohdissa - jotka lienee tulkittava myös sopimuksen tavoitteiksi - todetaan: "tavoitteena on tukea myönteistä talous- ja työllisyyskehitystä. Sopimuksella tavoitellaan työllisyyden turvaamista, inflaation hallintaa, vakaata ostovoiman kehitystä sekä kilpailukyvyn ylläpitämistä ". Tavoitteet ovat kaikki erinomaisia, olen minäkin ne allekirjoittanut, ja toivon sydämestäni, että ne toteutuvat! Uskon, että inflaation hallinta toteutuu, uskon, että ostovoima kasvaa jonkin verran, uskon, että kilpailukyky ylläpidetään. Vientiyritysten tuottavuutta on parin vuoden hitaan kasvun, jopa heikentymisen jälkeen, pakko alkaa parantaa, mikä petraa kustannuskilpailukykyä. Mutta turvataanko työllisyys? Se on tuhannen euron kysymys!

Keskusteltiinko neuvottelupöydässä työllisyydestä, keinoista joilla työllisyyttä ylläpidetään? Tulopolitiikan keinoista, joilla työllisyys voisi jopa parantua? Vastaus on tyly; ei riittävästi. Puhuttiin siitä, mitä hallitus voi tehdä omalla tukipaketillaan, sen reunaehdoista, työvoimapoliittisten "temppujen" vaikuttavuudesta ja verokevennysten ja palkkojen korotusten suhteesta. Tältä osin tahtipuikkoa heilutti valtiosihteeri Sailas. Mutta entäpäs palkankorotusten ja palkankorotusten muodon osalta? Siltä osin työnantajapuolella oli jäävuori vastassa. Työssä olevan ostovoima ratkaisee, sanottiin ay-puolelta. Kokonaisostovoima, johon lasketaan mukaan myös työllisyyden muutos, ei kelvannut keskustelun kohteeksi. Oliko siis työllisyys ratkaisun tärkein elementti? Ei ollut, suoranaisesti. Eikä se ay-puolta suuresti kiinnostanutkaan. Tottakai työrauha, vakaus ja ennustettavuus ovat tärkeitä asioita myös työllisyyden kannalta. Enemmän olisi kuitenkin voitu ja pitänyt tehdä.

Lauri Ihalainen kirjoitti HeSa:ssa Vieraskynä-palstalla 9. joulukuuta, että "työnantajapuoli ajoi nyt aiempaa painokkaammin palkkaerojen suurentamista ja sitä, että palkkapotista siirrettäisiin suuri osa työpaikoilla jaettavaksi. Palkkojen eriarvoisuutta kasvattavalle linjalle piti keksiä herraskaiset perustelut ja samalla peittää hyväosaisten ahneus vaatimalla niin sanotun heikon tuottavuuden aloille ja työntekijöille muita pienempiä korotuksia". Tämähän ei pidä paikkaansa. Työnantajapuoli, ja tässä tapauksessa minä palvelusektorin edustajana, olin hyväksynyt ns. naispalkkaerän ratkaisun elementiksi. Siis Ihalaisen tarkoittamille aloille muita suuremmat korotukset! Työllisyyden näkökulmasta: ratkaisu, joka todennäköisesti heikentää työllistämismahdollisuuksia. Ja tuporatkaisun lopputulema: mukana on myös. ns. matalapalkkaerä, joka lisää kustannuksia ja antaa vielä suuremmat palkkojen korotukset juuri näille aloille. Ja vuorenvarmasti työllisyyden näkökulmasta heikentää työllistämismahdollisuuksia!

Eivät palvelualojen työntekijät yleisesti ottaen tee heikon tuottavuuden työtä, niin kuin Ihalainen väittää. Tuottavuutta on ollut pakko nostaa, johtuen mm. näiden alojen muita nopeammasta työvoimakustannusten noususta. Niinpä tuottavuuden kasvu on ollut nopeata. Mutta tuottavuuden taso edelleen vain eurooppalaisessa keskikastissa keskimäärin ottaen, mutta palveluala "ei ilmoita jumiutuneensa heikon tuottavuuden sektoriksi" niin kuin Ihalainen sanoo. Palvelualoilla on myös erittäin nopean tuottavuuden kasvun ja korkean tuottavuuden aloja. Ja tähän palvelualoilla myös tähdätään; osaamiseen, tehokkuuteen, korkeaan tuottavuuteen ja näin myös hyvään palkanmaksuvaraan. Mutta mutta ..Ongelma onkin se, että työttömien työnhakijoiden joukossa on runsaasti sellaisia ihmisiä, joiden oma ammattitaito ja siten myös tuottavuus on heikko. Nämäkin ihmiset pitäisi saada työllistetyksi. Sellaista matalan tuottavuuden "tekemätöntä" työtä löytyy myös palvelusektoreilta jos siihen annetaan mahdollisuus.

Menneellä neuvottelukierroksella oli havaittavissa myös selvä linjanmuutos ay-liikkeen ns. laatuvaatimuksissa. Neuvottelupöytään tuotiin tavoitteita, jotka toteutuessaan olisivat merkinneet takapakkia yritysten toiminnan ja työllistämisedellytysten kannalta. Ne olisivat jäykistäneet työelämän rakenteita ja sitä heikentäneet yritysten mahdollisuuksia työllistää. Irtisanomissakko laillisissa irtisanomisissa olisi vaikeuttanut sopeutumista välttämättömään rakennemuutokseen. Paikallisen sopimisen rajoittaminen ja monopolisointi luottamusmiehen yksinoikeudeksi olisi vähentänyt mahdollisuuksia organisoida töitä ja työaikoja yrityskohtaisesti räätälöiden.---Tässä vain pari esimerkkiä. Kun työnantajapuolen sanottiin olleen neuvotteluissa poikkeuksellisen kovana, kyse oli perimmältään työllisyydestä: ei haluttu sellaisia ratkaisuja, jotka jäykistävät työmarkkinoita ja vaikeuttavat työllisyyden ylläpitoa.

Vaalien jälkeinen uusi hallitus ottaa varmasti ohjelmaansa työelämän kehittämisen asioita. Onkin erittäin tärkeätä, että lähtökohtana on tällöin tuottavuuden kasvattaminen ja kilpailukyky talouden kaikilla sektoreilla, niin teollisuudessa, palveluissa kuin julkisellakin sektorilla. Integroituvassa maailmassa pärjätään vain itsekkäällä, tehokkuutta ja kilpailukykyä korostavalla politiikalla.

Kun edellä moitiskelin työllisyystavoitteen unohtumista neuvottelupöydässä, totean vielä varmuuden vuoksi, että tupo-ratkaisu oli kuitenkin erittäin tärkeä vakauden ja ennustettavuuden luoja talouteen. Siksi se kannatti heikkouksistaan huolimatta tehdä.

Kiitän palstan lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille Rauhaisaa Joulun aikaa ja menestyksekästä, työllistävää Uutta Vuotta 2003.

Arto Ojala, Palvelutyönantajien toimitusjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.