Mainos

(31.10.2003) Kolmikanta kangertelee

Heti aluksi sanon, että kolmikannalla on historiansa aikana saatu merkittäviä tuloksia aikaan. Kolmikanta edustaa korkeata työelämän asioiden asiantuntemusta, joka on otettu lainvalmistelun käyttöön. Löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, että asiat eivät olisi kehittyneet riittävästi poliittisen valmistelun kautta, jolloin kolmikantavalmistelu on tuonut ratkaisun. Samalla ilmoitan edelleenkin olevani konsensusyhteiskunnan kannattaja. Pienelle maalle se on oikein käytettynä todellinen voimavara.

Nyt on kuitenkin omituisia merkkejä ilmassa. Vuosilomalain kolmikantainen kokonaisuudistus näyttää tekevän mahalaskun. Uudistus kaatuu siihen, että osapuolet eivät joukkojensa puristuksessa kykene luomaan uutta. Tarraudutaan vanhoihin järjestelmiin ja 30 vuotta vanhan, nykyaikaan soveltumattoman järjestelmän mukanaan tuomiin marginaalisiin taloudellisiin etuuksiin suhteessa muihin. Näin tässä yksittäistapauksessa ollaan luomassa vielä monimutkaisempaa järjestelmää, jota yritysten käytännön elämässä ei hallitse kukaan. Ja tarve aidolle kokonaisuudistukselle, selkeälle ja yksinkertaiselle tämän päivän tunnistavalle järjestelmälle olisi ollut mitä suurin.

Sama vaara uhkaa jo lähtökohtaisesti tällä viikolla asetettua YT-lain kokonaisuudistusta. Komitealle annettu valmisteluaika on käsittämättömän pitkä, tammikuun loppuun 2006. Komiteassa on jäseniä puheenjohtajan lisäksi kuusitoista (16!) sekä vielä kaksi asiantuntijajäsentä. Isoimmilla järjestöillä eli SAK:lla ja TT:llä kolme jäsentä, muilla onneksi vähemmän. Mitä tällaisesta mammuttikomiteasta voi tulla? Paljon puhetta ja riitaa sekä loppuvaiheessa lisäajan pyytäminen! Nopeasti muuttuvassa yritystoiminnassa tällainen toimintatapa johtaisi katastrofiin.

Jorma Ollila oli Teknologiateollisuuden 100-vuotisjuhlassa huolissaan siitä, että Suomea vaivaa pysähtyneisyys. Tulkitsin asian niin, että hänen mielestään Suomessa puuttuu nyt yhteiskunnallinen ja toiminnallinen dynamiikka. On pysähdytty päätöksentekokyvyttömyyden tilaan. Raimo Sailas ilmoitti Turun Sanomien haastattelussa 24.10. olevansa tuskastunut jatkuviin selvityksiin. Hän odotti nopeata ja rohkeaa yritysverouudistusta, joka merkitsee yritysten verorasituksen kevenemistä ja johtaa yritysten kilpailukyvyn paranemiseen. Näin syntyy yhteiskuntaan dynamiikkaa ja kasvua, verotuloja ja rahoitusta ikääntymisen mukanaan tuomaan sosiaalimenojen kasvuun. Kenen kannattaa vastustaa? "Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaaminen" korkealla veroasteella on kupla, joka on puhjennut jo ajat sitten.

Entä sitten muut "rakenteelliset uudistukset"? Eli siis uudistukset, joilla opiskeleminen tehdään nopeaksi ja tehokkaaksi ja tukijärjestelmä näihin tavoitteisiin kannustavaksi. Ja sosiaaliturvajärjestelmän uudistukset, jotka kannustavat työntekoon, poistavat mahdollisuuden tosiasiallisesti valita sosiaaliturvan ja työn teon välillä ja tekevät työn teon aina sosiaaliturvalla oloa järkevämmäksi. Selvityksiä on tehty korkeatasoisissa ja riippumattomissa työryhmissä aina Pekkasen työllisyystyöryhmästä Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmään. Ja ellei mitään tapahdu, kohta on taas tarve uuteen!

Miksi rakenteellisissa uudistuksissa ei tapahdu juuri mitään? Siksi, että ne ovat omaksutun käytännön mukaisesti kolmikantaisesti valmisteltavia. Ei vielä ole ollut sellaista hallituspohjaa, joka uskaltaisi astua kolmikantavalmistelun varpaille, vaikka on yksi osa kolmikantaa. Kolmikantaisen valmistelun voi kuka tahansa osapuoli aina estää, jos valmistelu ei "edunvalvonnallisesti" tunnu maistuvan. Tälläkin kertaa on jälleen kyse siitä. Ay-liikkeelle ei maistu puuttuminen työttömyysturvaan, työttömyyseläkeputkeen, sosiaalisten etuuksien ja taloudellisen dynaamiikan samanaikaiseen tarkasteluun. "Sosiaalisesti turvallinen hyvinvointiyhteiskunta" näyttää menevän kasvua luovan, kilpailukykyisen yhteiskunnan edelle.

Tuudittautuminen sen varaan, että Suomi on maailman kilpailukykyisin maa, kuten World Economic Forum tällä viikolla julisti, on kuoleman vaarallista. Tarvitsemme sellaista kilpailukykyä, joka tuo mukanaan dynamiikka ja kasvua talouteen. Kolmikantainen valmistelu on varmasti hyvä toimintamalli, mutta järjestelmän on pakko uudistua. Poliittisen päättäjän roolin pitää prosessissa vahvistua ja asioiden valmistelun nopeutua. Nykyaikainen, "elektronisesti" toimiva ja nopeasti kehittyvä yhteiskunta ei voi toimia höyrykonekauden metodeilla.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.