Mainos

(5.11.) Komissio ja parlamentarismi

Uuden komission piti astua tehtäväänsä tämän viikon maanantaina, vaan toisin kävi. Uuden komission puheenjohtaja José Manuel Durao Barroso veti viime viikolla komission kokoonpanoa koskevan esityksensä pois Euroopan parlamentin luottamusäänestyksestä. Italialaisen komissaariehdokkaan Rocco Buttiglionen poliittiset kannanotot olivat ärsyttäneet erityisesti parlamentin keskiryhmiä ja vasemmistoa niin, ettei komission valinnan tueksi tarvittavaa enemmistöä olisi ollut saatavissa. Tilanne käynnisti prosessin, joka mittaa EU:n tason parlamentarismin kestävyyden.

EU:n tasoinen parlamentarismi on kehittynyt kangerrellen. Samalla, kun komission ja Euroopan parlamentin välisen parlamentaarisen suhteen vahvistuminen kirkastaa poliittista vastuunalaisuutta EU:ssa, se heikentää jäsenmaiden hallitusten asemaa. Viime viikon tapahtumat ovat merkki parlamentin voimainnäytöstä ja parlamentaarisen suhteen syventymisestä unionitasolla.

EU:n päätöksentekojärjestelmän parlamentaarisuus on tähän mennessä merkinnyt velvoitetta saada parlamentin hyväksyntä jäsenmaiden asettamille komissaariehdokkaille sekä komission puheenjohtajalle. Parlamentilla on myös aina ollut oikeus erottaa komissio. Näiden tehtävien merkitys on kuitenkin jäänyt lähinnä symboliseksi, sillä komission kokoonpano on toistaiseksi nojannut vahvasti jäsenmaihin. Komission ja parlamentin välisen luottamussuhteen ytimessä ovat olleet lähinnä komissaarien tehtävänhoitoon liittyvät hallinnolliset seikat. Ainoan parlamentin luottamuspulan edessä eroamaan joutuneen Santerin komission ero johtui hallinnollisista virheistä.

Euroopan parlamentin yleinen vahvistuminen on tuonut todellista sisältöä myös parlamentarismiin. Kesällä europarlamenttivaalit voittanut konservatiiviryhmä vaati uuden perustuslaillisen sopimuksen hengen mukaisesti komission puheenjohtajan nimittämistä konservatiivipuolueiden riveistä. Jäsenmaat joutuivat taipumaan sen tahtoon. Buttiglionen tapaus voidaankin nähdä toisena eränä jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin välisessä mittelössä, jossa parlamentti näyttäisi jo uudemman kerran vetävän pidemmän korren.

Buttiglioneen kohdistuva epäluottamus ilmentää parlamentarismin kirkastumista, sillä kyse on nimenomaan hänen poliittisten näkemystensä hyväksyttävyydestä. Parlamentin konservatiiviryhmä ei kuitenkaan niellyt sen omien puolueiden riveistä tulevan ehdokkaan erottamista sellaisenaan, vaan vaati myös kilpailevia puolueryhmiä edustavien komissaariehdokkaiden vaihtamista. Näin Italian lisäksi myös ainakin Latvia joutui vaihtamaan ehdokkaansa.

Jäsenmailla on toistaiseksi oikeus nimetä itse komissaariehdokkaansa, mutta Euroopan parlamentti on viime kuukausina osoittanut sekä halunsa että kykynsä vaikuttaa siihen, minkälaisia ehdokkaita se jäsenmailta haluaa. Tämä on melkoinen harppaus unionin parlamentarismikehityksen tiellä.

Teija Tiilikainen, johtaja, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkosto

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.