Mainos

(6.9.2002) EU:n linja rakoilee

Tutkimuspäällikkö Teija Tiilikainen pohtii Euroopan unionin kehitystä kirjoituksessaan otsikolla: EU:n linja rakoilee.

Teija Tiilikainen

Useimmat ovat yhtä mieltä Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hyödyllisyydestä unionin jäsenmaille. EU-maiden omat resurssit ja vaikutusvalta ovat aivan riittämättömät, olipa vastassa sitten globalisaatio tai suurvaltojen harrastama voimapolitiikka. Ja mikä tärkeintä, EU-maiden intressit ovat monessa kansainvälispoliittisessa kysymyksessä luonnostaan varsin yhtenäiset. Niiden geopoliittinen sijainti ja kokemukset omalla mantereella riehuneista suursodista saavat maat ajamaan vahvaa ja velvoittavaa yhteistyöjärjestelmää kansainvälisen turvallisuuden alalla.

Vahvat yhteiset säännöt ovat pienten maiden resurssi. Suurvalta Venäjän välitön läheisyys toimii pohjana yhteiselle tarpeelle sitoa Venäjä eurooppalaiseen yhteistyöhön vahvistamalla osapuolten välistä taloudellista keskinäisriippuvuutta. Pieninä tai keskisuurina valtioina EU-maat pyrkivät ratkaisemaan kansainväliset kriisit ensi sijassa poliittisin välinein. Sotilaallisen voiman käyttö varataan vain äärimmäisiin tapauksiin, ja mieluiten uskottaisiin sen pelotevaikutuksen riittävän.

Koko kylmän sodan jälkeinen aika on EU:ssa käytetty sen ulko- ja turvallisuuspoliittisen koneiston hiomiseen uuteen uskoon. Päätöksentekomekanismeja on tehostettu ja politiikalle on annettu kasvot yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan muodossa. Politiikan jatkoksi on rakennettu sotilaalliset välineet.

Kuluneella viikolla koko harjoitukselta tuntui taas valuvan pohja pois, kun kaksi EU:n kannalta historiallisen tärkeäksi arvioitavaa yhteistä kantaa uhkasi vesittyä yksittäisten jäsenmaiden sooloilun takia. Kummatkin liittyivät EU:n ja Yhdysvaltojen välisiin suhteisiin, joissa unionin yhtenäisyys on tunnetusti ollut eniten koetuksella. Yhdysvaltojen Irakiin suunnitteleman hyökkäyksen suhteen EU:n ulkoministerit saivat aikaan yhteisen kannan, joka EU-maille tyypilliseen tapaan korostaa YK:n turvallisuusneuvoston antaman valtuutuksen välttämättömyyttä mainitulle sotilasoperaatiolle. EU-maiden johtojen näkemyserot suhteessa itse sotilaallisen operaation tarkoituksenmukaisuuteen horjuttavat kuitenkin yhteisen kannan uskottavuutta ja tekevät unionin linjasta varsin epämääräisen.

Samaan aikaan unionissa on vireillä yhteisen kannan valmistelu Yhdysvaltojen amerikkalaisille sotilaille vaatimaan syytesuojaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen asiassa. Kyseessä on EU:n kannalta tärkeä ennakkotapaus, sillä se mittaa ensi kertaa myös unionin tulevien jäsenmaiden lojaalisuutta yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. EU-maiden rivit kestivät yllättävän hyvin tässä kansainvälisen rikostuomioistuimen arvovaltaa ja uskottavuutta mittaavassa kiistassa. Italian ja Ison- Britannian pääministerien hiljattain antamat lausunnot uhkaavat kuitenkin saattaa tämänkin yrityksen epäonnistuneiden päätösten sarjaan.

EU-maiden johtajien puheet unionin tekemisestä maailmanlaajuiseksi supervallaksi - joka vahvistaisi vakautta ja turvallisuutta taloudellisella kapasiteetillaan ja arvovallallaan pikemmin kuin aseillaan - ei toteudu, elleivät puheiden pitäjät ensi itse usko visioonsa.

Teija Tiilikainen, tutkimuspäällikkö Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskus

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.