Mainos

Aalto-yliopistosta yliopistojen lakkoaaltoon?

Suomalainen peruskoulu on ollut 1990-luvun Pisa-menestyksestä lähtien kansainvälisen ihailun kohteena. Se on luonut Suomeen uskon, että meillä on maailmanluokan koulutusjärjestelmä. Moni asia täällä onkin hyvin määrätietoisen kehittämistyön seurauksena. Koulutuspolitiikan perustana on ollut ajatus, että aina on mahdollista parantaa.

Koulutus on suomalaisen hyvinvoinnin perusta, joten siitä on pidettävä huolta. Globalisaatiossa Suomen aseman haastavat uudet kasvavat taloudet. Kykeneekö koulutusjärjestelmämme vastaamaan tähän haasteeseen?

Vastausta kysymykseen on haettu yliopistouudistuksella. Aalto-yliopiston perustaminen ja muiden yliopistojen rakenteiden ja hallinnon kehittäminen oli lähtökohtaisesti oikea päätös. Hakemalla yliopistoihin uutta iskukykyä turvataan Suomen säilyminen tasokkaana yliopistomaana.

Koulutus ja osaaminen ovat olennaisia myös tuottavuuden kannalta. Elinikäinen oppiminen ei ole hokema vaan osaamisen elinikäinen turvaaminen on myös parasta työurien pidentämispolitiikkaa. Osaava työntekijä on motivoitunut ja menestyy työelämässä.

Lakko uhkaa

Mutta kuinkas sitten kävikään? Uutiset yliopistouudistuksen tilasta ovat yllättäviä. Yliopistoja uhkaa työtaistelu, joka alkaessaan sulkisi parin viikon kuluttua kaikki Suomen yliopistot. Ennen kuulumatonta!

Kansainvälisen kilpailun keskellä piti päästä ykköstasolle, mutta resurssien puute ja lisääntyvät vastuut uhkaavat syöstä koko uudistuksen ojasta allikkoon. Uuteen toimintakulttuurin siirtymisen vaikeudesta kertoo, että yliopistoihin ei ole kyetty solmimaan työehtosopimusta. Sen sijaan on lakon uhka.

Kansainvälinen menestys edellyttää riittäviä panostuksia tutkimuksen ja opetuksen laatuun. Tämä edellyttää riittävää motivoitunutta henkilöstöä, joka varmistaa tutkimuksen ja opetuksen infrastruktuurin toiminnan. Kyky rekrytoida parhainta työvoimaa yliopistoon ei ole vain palkkausasia. Kyse on työ- ja tutkimusyhteisöstä, jossa on mahdollisuus huipputuloksen tekemiseen. Tutkijoiden työpanosta on turha käyttää laboratorioiden tai tietoverkkojen ylläpitämiseen.

Yliopistouudistuksen lähtökohtana oli lupaus riittävistä resursseista. Jos nyt resurssipula poikii yliopistokohtaisia tuottavuusohjelmia valtion kelvottoman tuottavuusohjelman mallin mukaan, poljetaan yliopistoja lopullisesti suohon.

Päätöksenteko huolestuttaa

Toinen huolenaihe yliopistouudistuksessa on korkeakoulupolitiikan suuri linja. Kuka huolehtii valtakunnallisesta näkemyksestä, kun päätöksenteko korkeakoulutuksesta eri paikkakunnilla on siirtynyt yliopiston hallitukselle? Tähän asti korkeakoulujen yksiköiden perustamiset ja lakkauttamiset ovat olleet ministeriön näpeissä.

Yliopistoja on kehitettävä osana yhteiskuntaa, jolloin niiden vaikutus eri alueiden kehitykselle tunnustetaan. Korkeakoulujen keskinäisen yhteistyön lisäksi tarvitaan vahva yhteys aluehallintoon ja maakuntaliittoihin. Myös ammatillisen koulutuksen kanssa voivat etenkin ammattikorkeakoulut tehdä yhteistyötä.

Suomalaisissa korkeakouluissa aloittaa vuosittain noin 50 000 opiskelijaa. Heistä vajaa 20 000 yliopistoissa. Nuorisoikäluokan koko on noin 60 000 ja heistä puolet suorittaa korkeakoulututkinnon. Nämä luvut eivät kerro korkeakoulutuksen laadusta ja tehokkuudesta vaan rakenteellisista ongelmista.

Hallituksella olisikin syytä istua alas ja arvioida tarkkaan kehysriihessä tai viimeistään elokuussa vuoden 2011 budjettiriihessä, olisiko linjauksissa tarkistamisen paikka.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.