Mainos

Budjettiriihen lopputulos linjaton

Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen mielestä hallituksen budjettiriihen lopputulosta kuvaa parhaiten sana linjaton. Siitä puuttuvat ennen kaikkea rakenteelliset uudistukset tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Työllisyyttä edistäviä toimia on vähän, koulutusinvestointeja tuskin lainkaan. Työllisyys ja koulutus kuitenkin kulkevat käsi kädessä.

Koulutuksen puute on yksi suurimpiä työllistymisen esteitä. Suomessa pelkän peruskoulutuksen varassa olevien työttömyysaste on kaksinkertainen muihin EU-maihin verrattuna. Edelleen noin 15 prosenttia jokaisesta ikäluokasta jää pelkän peruskoulutuksen varaan, mikä lisää työttömyyden ja syrjäytymisen riskiä. Tätä riskiä torjutaan parhaiten varmistamalla perusopetuksen ja etenkin erityisopetuksen riittävät resurssit. Näin ei nyt kuitenkaan käynyt.

Positiivistakin onneksi löytyy ja niistä haluan antaa hallitukselle avoimen kiitoksen. Näihin voidaan laskea talouskasvua, ostovoimaa ja erityisesti palvelualojen kehitystä vauhdittavat tuloveronkevennykset, jotka vaalikauden aikana vastaavat Kokoomuksen jo ennen vaaleja asettamia tavoitteita. Toinen positiivinen aloite budjetissa on kotitalousvähennyksen korottaminen Kokoomuksen jo aiempina vuosina esittämälle tasolle, vaikka hallitus jättikin siitä remonttityöt pois.

Tosin, kun tarkastelee näitä positiivisia uudistuksia voi vain ihmetellä, missä on äänestäjän kuluttajansuoja? Vaalien alla hallituspuolueet vastustivat Kokoomuksen veronkevennyksiä henkeen ja vereen. Esimerkiksi Sdp:n silloinen puoluesihteeri ja nykyinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma totesi tammikuussa 2003, että "Kokoomuksen isot veronalennuslupaukset vaarantavat julkiset palvelut ja ovat pettymys Sdp:lle". Ei ihme, että Keskustan ja erityisesti Sdp:n äänestäjät kokevat tulleensa petetyksi. En nimittäin usko, että hallituspuolueita äänestäneet ihmiset tiesivät, että punamullan keskeisin talouspoliittinen toimi on Kokoomuksen esittämä veropolitiikka.

Erityisen huolestuttavana pidän koulutuspanostusten puuttumista budjetista. Tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä tekijöitä on nimenomaan koulutuksen laadun vahvistaminen. Tarvitsemme selkeän linjavalinnan, jossa painotetaan koulutuksen laatua. Nyt ei ole varaa keskittyä pelkästään koulujärjestelmän ongelmien laastarointiin, vaan katse on käännettävä tason nostamiseen.

Suomalaisen koulutuksen laatu on kohtalaisen hyvällä tasolla, mutta erityisesti korkeakoulutuksen laatu ei kaikilta osin vastaa vaatimustasoa. Elinkeinoelämän keskusliiton kannanotot mm. insinöörikoulutuksen heikosta laadusta on otettava vakavasti. Asiaan ei saa suhtautua ylivarjelevasti tai etujärjestömäisesti, vaan kuunnella herkällä korvalla heitä, jotka arvioivat työntekijöidensä osaamista suhteessa työelämän vaatimuksiin. Suomessa on myös uskallettava tunnustaa se, että yliopistokoulutuksemme ei tuota kaikilla aloilla riittävästi huippututkimusta tai huippuosaajia.

Koulutusjärjestelmämme positiivisiin puoliin kuuluu se, että se tasa-arvoistaa yhteiskuntaa. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, ettei itse koulutuksessa tule itsetarkoituksellisesti myös pyrkiä huipputuloksiin. On selvää, että tutkimuksen jakautuessa pieniin yksiköihin, joudutaan sitä myös tekemään pienillä resursseilla, mitattiinpa sitä taloudellisin tai henkisin resurssein. Tästä syystä on aivan aiheellista pohtia myös yliopistollisen tutkimuksen keskittämisen mahdollisuuksia. Tällä en tarkoita yliopistojen lakkauttamisia, vaan tietyn tutkimuksen kokoamista suurempiin yksiköihin. Kaikkien tiedekorkeakoulujen ei tule tavoitella mahdollisimman laaja-alaista tiedekunta- ja opetustarjontaa. Tämä on muistettava erityisesti tilanteessa, jossa aloituspaikkoja on syytä vähentää ikäluokkien pienenemisen seurauksena. Tavoitteena tulee olla suuremmat resurssit pienemmälle määrälle opiskelijoita ja laatua määrän sijaan.

Luovan yhteiskunnan rakentaminen vaatii myös satsauksia perusopetukseen. Erityisopetuksen kasvava tarve ja eritahtiin ja eritavoin lahjakkaat oppilaat tulee pystyä huomioimaan paremmin yleisopetuksen ryhmissä. Se on nimittäin parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Myös erityisen lahjakkaiden oppilaiden kannustaminen vaatii huomiota. Näistä syistä johtuen perusopetusryhmien pienuus ja pätevien opettajien riittävyyden varmistaminen on elintärkeää.

Budjettiin sisältyy veropolitiikan lisäksi pieniä positiivisia ajatuksia moneen suuntaan, mutta budjetin kokonaisuutta tarkasteltaessa on todettava, ettei koulutus ole päässyt hallituksen arvoasteikolla kovin korkealle. Onko meillä varaa tällaiseen linjattomuuteen? Maata voi hallita hallinnoimalla valtionvaroja ja pitämällä eriryhmät ja alueet tyytyväisinä tiputtelemalla muruja, mutta tulevaisuutta ei niin rakenneta.

Jyrki Katainen, Kokoomuksen puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.