Mainos

Durbanin paketilla valkea joulu

Eilen aamulla lumi peitti pajunkissat. Sellaisia ovat luonnonilmiöt nykyään. Pajukin sekoaa talvipäivän- ja kevätpäivän tasauksesta, kun takana on ennätyslämmin marraskuu ja ennätysmärkä joulukuu.

Virallinen selitys kuulunee vielä niin, että erikoiset sääilmiöt menevät satunnaisen vaihtelun piikkiin. Arkijärki alkaa kuitenkin pohtia, tätäkö se pitkään puhuttu ilmastonmuutos teettää. Hyvä niin, sillä säätilan merkitys ilmastokeskustelussa on ainakin meillä Suomessa iso. Kun muutama vuosi sitten etelärannikolla ei ollut kunnon talvea ollenkaan, ilmasto oli kaikkien huulilla. Sitten tuli talvisempia talvia kuin oli tilattukaan, ja äkkiä muutos ei enää huolettanut.

Syksyllä politiikan uutisiin ei ole juuri muuta mahtunut kuin taloutta. Valitettavasti muut isot tulevaisuuskysymykset eivät ole lakanneet olemasta. Onneksi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on jatkunut monella saralla, myös kansainvälisessä neuvotteluprosessissa.

Julkisen huomion kiinnittyminen muualle ei näyttäisi ainakaan haittaavan ilmastoneuvotteluiden etenemistä. Tavoite maailmanlaajuisesta sitovasta ilmastosopimuksesta, joka tehokkaalla tavalla pureutuu ilmastopäästöihin, on Durbanin kokouksen jälkeen taas askeleen lähempänä. Näyttää siltä, että kaikki ovat lopulta ymmärtäneet, että tässä harjoituksessa on jokaisen oltava mukana.

Tuskallisen paljon on kuitenkin avoinna. Kuka päästövähennykset oikein tekee ja millä aikataululla? Paljon kuluu kahvia ja hermoja, ennen kuin kaikki vajaat kaksisataa ilmastosopimuksen maata pääsevät tästä sopimukseen. Durbanin paketilla ei vielä turvata lastenlapsillemmekin valkeita jouluja, mutta onneksi se vie edes siihen suuntaan.

Ilmastokokouksen tuloksia on luonnehdittu, arvioitsijasta riippuen, aivan vastakkaisilla tavoilla. Ympäristöministerin lausuntoja leimaa optimismi ja varmasti myös helpotus siitä, että taas vuoden jatkunut neuvotteluponnistus on tuottanut kouriintuntuvaa tulosta. Monet kansalaisaktiivit ovat moittineet, ja siihenkin on perusteensa. Politiikassa vain päästään juuri niin pitkälle, kuin kulloinkin on mahdollista, ja siihen on tällä kertaa tyytyminen.

Suomessa on viime vuosien aikana laadittu pitkän aikavälin hahmotelma hiilineutraalista tulevaisuuden Suomesta. Sen lisäksi on olemassa konkreettinen toimintasuunnitelma päästöjen vähentämisestä jo tällä vuosikymmenellä. Avainasemassa on energia: energiatehokkuuden parantaminen sekä energiantuotanto vähäpäästöisillä ja kotimaisilla lähteillä.

Meidän ei siis tarvitse odottaa. Ei lämpenemistä eikä kansainvälisiä neuvotteluita, vaan voimme toimia. Toivottavasti tavoitteet kotimaisen uusiutuvan energian lisäämisestä eivät murene alkavissa säästötalkoissa.

Ilmastopolitiikalla on myös skeptikkonsa. Myös heidän kannattaa muistaa, että iso osa ilmastopolitiikan nimissä toteutettavista toimista – energiansäästö, kotimaisuuden vahvistaminen, siirtyminen fossiilisista uusiutuviin – on järkeviä toimia, vaikkei ilmastomuutokseen uskoisikaan.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.