Mainos

Ei tuijoteta pelkkään BKT:een

Hallituksen budjettiriihi päättyi torstai-iltana harvinaisen pitkällisen väännön jälkeen. Huolestuttava taloustilanne aiheutti talousarvion laadintaan poikkeuksellista päänvaivaa. Tänä vuonna Suomen kansantalous supistuu arvioiden mukaan kuusi prosenttia. Ensi vuodelle odotetaan hienoista kasvua.

Tilanne on poikkeuksellinen, koska maailmantalouden lasku on ollut historiallisen jyrkkä. Suomessa tilanne on monille myös täysin uusi. Talouskasvu jatkui maassamme yhtäjaksoisesti 16 vuotta milloin reippaammin, milloin hillitymmin. Myös politiikassa toimijat oppivat, että jaettava kakku on aina vähän edellisvuotta suurempi.

Kansantuotteet kasvulukuja seurataan meillä suurennuslasilla ja suurin otsikoin. Välillä tuntuu, että kansakuntana nousemme ja kaadumme sen mukaan, mihin suuntaan BKT-käyrä sojottaa. Toki sen merkitys talouden kuvaajana on keskeinen, mutta kansantuotteen yksisilmäinen tuijottaminen vie katseen helposti harhaan.

Taakse jäänyt vuosikymmen on nostanut taloudellista elintasoamme aimo harppauksin, mutta muutoin se ei näytä kaikilta osin onnistuneelta. Masennuksesta on tullut kansantauti. Ihmisen rinnakkaiselo luonnon kanssa on luisunut kestämättömälle pinnalle. Monien indikaattorien mukaan sekä ihminen että luonto voivat pahoin.

Voikin kysyä, onko hyvinvointi kasvanut talouden mukana?

***

Hyvinvointi, onni ja tyytyväisyys ovat subjektiivisia kokemuksia. Yhteiskunnan rooli niiden vahvistajana on rajallinen: arkipäivän hyvinvointi koostuu paljolti asioista, joihin oma vaikutus on kaikkein keskeisin. Silti yhteiskuntapolitiikka tähtää nimenomaan siihen, että kansalaisten mahdollisimman suuri hyvinvointi olisi mahdollista. Puhumme hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisestä, mutta siinä onnistumisen arviointi on pahasti vajavaista.

Yleisimmin esillä oleva mittari BKT mittaa hyvin talouden, mutta huonosti hyvinvoinnin kehitystä. Tavara- ja palvelutuotannon laajuus ei kulje yhtä jalkaa elämänlaatuun liittyvien asioiden kanssa. Ympäristön tila on yksi näistä. Määrällisen kehityksen sijaan olisi tärkeää pystyä arvioimaan entistä paremmin laadullista kehitystä. Varallisuuden kasvun ja onnellisuuden välillä on vain osittainen, joskus hyvin heikko yhteys.

Maailmalla on kehitetty BKT:n rinnalle useita muita mittareita. Eräs tunnetuimmista on Todellisen kehityksen indikaattori (Genuine Progress Indicator). Se pyrkii huomioimaan myös talouden pitkäaikaiset ympäristövaikutukset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Myös Euroopan unionissa ja OECD:n piirissä on kehitteillä mittareita arvioimaan muitakin kuin taloudellisen tuotannon kehitystä.

Mittareiden osuvuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta niiden johtopäätös on kuitenkin hätkähdyttävä: kansantuotteen mittavasta kasvusta huolimatta kansalaisten kokema hyvinvointi ei välttämättä ole kasvanut. Esimerkiksi todellisen kehityksen indikaattori osoittaa Suomessa kehityksen olevan 1970 -luvun tasolla, vaikka BKT on tänään aivan eri lukemissa kuin tuolloin.

Kehitysindikaattoreiden rakentelun voi helposti leimata tiedepiirien älylliseksi harrastukseksi, mutta asiassa on äärimmäisen vakava tausta. Kun ympäristön saastuminen ei pienennä BKT:tä, onko tämä vaikuttanut globaalin ylikulutuksen ja kuormituksen tilanteeseen? Miten osaamme tehdä oikeita hyvinvointipäätöksiä, kun meillä ei ole kunnollisia ja laaja-alaisia välineitä nykytilan arviointiin?

***

Ilmastonmuutoksen uhka on kärjistänyt tarvetta nopeasti muuttaa sitä talouskehityksen suuntaa, jota olemme viime vuosikymmenet kulkeneet. Ilmastohaasteen lisäksi elämme luonnonvarojen ylikulutuksen aikaa. Paikallinen saastuminen ja elinympäristön pilaantuminen on muodostunut yhä pahemmaksi uhaksi paitsi viihtyvyydelle myös elämisen mahdollisuuksille ylipäätään.

Maailman taloushistoria on kokenut työvoiman, pääomien ja osaamisen niukkuuden aikoja. Kaikilla näillä tuotannontekijöillä on hinta. Luonnonvarat ovat tämän päivän niukkuustekijä. Raaka-aineellakin on hinta - mutta saastuttamisella ei läheskään aina ole.

Siksi tarvitaan nopeasti maailmanlaajuinen hintamekanismi mm. ilmakehään päästetyille hiilitonneille. Vahinko, että hintalapun laittaminen ilmastopäästöihin on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi.

Talouskasvua tarvitaan. Vain sen avulla mahdollistuu köyhyyden voittaminen ja kotoisen hyvinvointiyhteiskuntamme kehittäminen. Kasvun on kuitenkin tapahduttava huomattavasti kestävämmällä tavalla kuin tähän saakka. Vain siten kasvu voi myös lisätä hyvinvointia.

Hyvinvoinnin lisäämiseen talouskasvu ei kuitenkaan ole mikään oikotie. Se on lohdullinen ajatus näinä heikkoina talouskasvun aikoina. Ehkäpä näissä poikkeuksellisissa oloissa löydämme talouskasvua parempia polkuja hyvinvointiin.

Paula Lehtomäki, ympäristöministeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.